edes ystäviä?

Kumiperunoita ja läikkyvää maitoa

~Evelyn nk~
Viimeinkin hermojani raastava englannin tunti on ohi ja lähden suuntaamaaan pää kolmantena jalkana kohti Ivyn luokkaa, hänellä kuulemma oli tärkeää asiaa, niinkun todellakin tärkeää. Se liittyi hänen kuvaansa minkä hän lähetti minulle. Hänen asiansa ovat todella usein kiinnostavia, varsinkin jos ne liittyivät toisiin ihmisiin. Tönin, pikemminkin menen vain läpi, ihmis massoja jotta pääsen nopeammin tuon tytön luokan eteen ja juuri sopivasti, kun pääsin luokan eteen ovi aukeaa ja sieltä tulee suuri määrä ihmisiä ulos.

"Vai että Lucaa salakuvasit" sanon vihjaavasti katsoen häpeissään olevaa Ivyä kasvoihin yrittäen katsekontaktia, joka koitui mahdottomaksi kun hän vain etsii katseellaan jotakin, pikemminkin häntä, luultavasti karannutta sieluaan tai Lucaa ja uskallan jopa epäillä vahvasti viimeistä vaihtoehtoa. "Huhuu??" kutsun tuota tuloksetta. Luovutan. Kaivan farkkujeni takataskusta Iphone merkkisen puhelimeni ja alan selata instaa ja avata snäppejä sekä vastata osalle heistä. "Mitä sää siis sanoit" Ivy sanoo hetken kuluttua, pikemminkin viiden minuutin päästä. "No joha se palas tähä maailmaa, eihä siin mennykkää ku viimeset kaks sataa vuotta taas" sanon naurahtaen sujauttaen puhelimeni takaisin takataskuun. "Nyt kyllä kerrot koko jutun" sanon ja otan paremman asennon penkillä. Laitan jalat pöydän alla olevaan kaiteeseen ja laskeudun hieman alaspäin nojaamaan penkin selkään niin, että niskani on siinä kaiteessa. "no siis..." Ivy aloittaa. Noniin tästä se lähtee. Tätä kuunnellaankin koko välitunti.

"Mitä tänää on ruuaks? Mul on vitun kova nälkä" Ivy ulisee vieressäni kuin koiranpentu, joka ei olisi saanut vuosiin ruokaa. "Näyttäs perunoilta ja joltai kastikkeelta" tokaisen katsoen ruokalan ikkunasta linjoille. Heitämme takkimme ja reppumme naulakon juureen ja lähdemme marssimaan kohti jonoa. Jono on uuvuttava ja pitkä, kuten yleensäkin kun täällä syömme. Nappaan tarjottimen, johon nostan lautasen, haarukan, veitsen ja lasin. Menen sitten Ivyn perässä samalle puolelle linjaa ottamaan ruokaa ja maitoa kuin tuo tyttö itse. "Ivy mitä vittuu sä teet??" huudahdan yhtäkkiä tuolle. Tuo kääntää katseensa minuun ja sitten lasiin jota täyttää maidolla. Minuutin kuluttua tuo tajuaa tilanteen että lasi on täynnä ja pursuaa jo yli tarjottimelleni ja ottaa nopeasti lasin pois maitokoneesta. Naurahdan ja pyöräytän vain silmiäni tuolle. Kauhon lautaselleni pari kummallista salaatin lehteä, perunaa ja hiukan kastiketta. Lähdemme yhdessä etsimään paikkaa minne voisimme istua ja löydämme jopa vapaana olevan pöydän, jonne menemme istumaan. Pöytä täyttyy yllättävän nopeasti, siihen tuli muitakin istumaan, mutta en jaksa piitata sen enempää asiaa. Pyörittelen kumista perunaa lautasella. Yritän tökkäistä perunaa haarukalla, mutta tuo karkaa lautasen toiseen reunaan. Yritän uudestaan, jolloin onnistun jopa saamaan perunan lentämään suoraan maitolasiini, joka läikkyyy kokonaan vieressäni..." AI VITTU" tosin, jotakin päin. Nostan katseeni karjaisijaan, siihen ketä heitin vahingossa perunalla, se on Alex, hiton hyvä. "Anteeks anteeeeksss" sanon ja hyppään nopeasti penkistä seisomaan ja alan pyyhkimään tuon paitaa maidosta ja tuo pitelee otsaansa, johon luultavasti se peruna lensi, katsoen minua kummallisesti sekä murhaavasti. "Lopeta... lopeta... Lopeta!!" tuo korottaa ääntään kun pyyhin tuon paitaa maidosta. "Se oli vahinko ei ollu tarkoitus" sönkötän samalla kun yritän pyyhkiä tuon paitaa edelleen. "Riittää jo"tuo sanoo "Ootko kunnossa??" "noni riittää oikeesti, oon kunnos" Alex sanoo ja tarrautuu minua ranteistani molemmin käsin kiinni. Katson hetken aikaa käsiä, kunnes nostan katseeni tuon kasvoihin. Hitto, miks mä en oo ikinä enne kattonu tota jätkää kummemmin, nyt kun aattelee se on vitun hyvän näkönen... Hei hei hei stop mieli, mitä vittuu sä aattelet. "Austen Evelyn!!" kuulen opettajan karjuvan parin pöydän päässä minusta. Käännän katseeni tuohon "Rehtorin kansliaan, NYT!" Viiton kasvoillani tilannetta vierestä seuraavalle Ivylle, että nyt lähdetään. Nappaamme molemmat tarjottimet ja lähdemme nopeasti kävelemään kohti astioiden palautus pistettä. Viskaan nahkatakin päälleni ja lähden kävelemään portaita ylöspäin suuntana rehtorin kanslia. Tästä saan niin kuulla vielä kaikilta, varsinkin Ivyltä, joka kävelee vieressäni.