~Ivy nk~
Tavallistakin tavallisempi maanantaipäivä. Paitsi tässä päivässä ihmeellistä on, olen jo valmiina odottamassa Eveä parkkipaikalla. Viimeinkin tyttö kaartaa parkkipaikalle suoraan eteeni, jotta voin hypätä tuon kyytiin."Mennääks koulu jälkee kaupungille?" Kysyn, johon vastapäätäni oleva tyttö nyökkää. "Kävellää,mul on tylsää" Eve ulisee. Nousemme pöydästä ja aletaa kiertelee koulun pihaa. Tuttuakin tutumpi henkilö tulee vastaan ja ei mene hetkeäkään, kun Eve pukkaa minut suoraan Lucan kylkeen, niinkin kovasti että melkein kaadun tuon pojan syliin. Menen punaiseksi ja alan hymyilemään hiukan. Saan Even tirskahtamaan ja tuo lähtee nopeasti juoksemaan karkuun minä hänen kannoillaan. Tästä hän ei selviä.
"aaaaiiii vittuuuu" Eve kiljaisee edessäni, kun joku pukkaa tuota ovella takaapäin ja lentää maahan turvalleen. Tuo saa minut nauramaan mahakippurassa silmät vuotaen. "Heeei älä naura, se sattu" tyttö ulisee maassa nauraen kyljellään pidellen mahastaan kiinni liiallisen naurun takia. Minua naurattaa niin paljon, etten pysy enää pystyssä, joten kyykistyn polvilleen maahan nauramaan vielä enemmän."Evelyn Austen" Opettaja sanoo. "Joo paikalla" tyttö vastaa vieressäni. "Allen Ivy" Opettaja sanoo. "Paikalla" vastaan ja käännyn vieressäni olevan Even puoleen. "Jos on pari tehtävii tai joukkue juttui, ollaa pari tai samas joukkuees" sanon ja tyttö nyökkää hymyillen siihen. Meillä ois kaksoistunti liikuntaa. Luojan kiitos minä ja Eve ollaa rinnakkaisluokilla, nii ees liikkatunti on yhteinen. Se ei tosin toisten mielestä vissiin ole kauhean hyvä ajatus, että olemme rinnakkaisluokilla, koska emme suostu tekemään ilman toisiamme yhtään mitään liikuntatunneilla. Jos vaikka on joukkuepelit ja ollaan eri joukkueissa, niin emme pelaa kunnolla ja menemme vain vierekkäin joka suuntaan koskematta palloon tai mikä ikinä onkaan. "Tänään olisi liikunnassa vuorossa ratoja pareittain tai ryhmissä ja tunnin päätteeksi yhteinen rauhottumishetki, joten valitkaa itsellenne pieni ryhmä tai pari." pitkä vaalea tukkainen, nuori naisopettaja sanoo. Vastaushan on itsestään selvä kenet otan parikseni. Käännyn katsomaan hymyillen Eveä samaan aikaan, kun tuokin kääntyy katsomaan minua hymyillen.
Nyt olisi se yhteinen rauhoittumishetki. Menemme Even kanssa makaamaan yhdessä isolle ja pehmeälle jumppapatjalle, kun muut vuorostaan menevät lattialle ja koville pienille patjoille. "Noniin laittakaas silmät kiinni ja olkaa hiljaa" "hengittäkää rauhallisesti ja pitäkää ne sormet siellä missä ne nyt ikinä ovatkaan" Tuo taisi olla liikaa minussa kiinni makaavasta Evestä, koska tuo alkaa käkättämään vieressäni. "Shh" Opettaja kuiskaa hiljaa. Tyttö alkaa nauramaan hieman enemmän hiljaa, jolloin pokkani ei enää pidä. Tirskahdan ihan huolella, joka saa Even nauramaan ihan liikaa, eikä tuo pysty lopettamaan nauramista millään, joten tuo liikkuu hiukan kauemmaksi minusta yrittääkseen estää naurunsa. Tytöllä menee varmaan 10 minuuttia saada nauru loppumaan takiani, kun en itsekkään pysty lopettamaan sitä. "Jatketaan kahden viikon päästä sitten uinnin parissa" Opettaja sanoo ja lähdemme kiitämään pukuhuoneeseen pääkolmantena jalkana vaihtamaan vaatteet ja sieltä ruokalaan.
Seisomme ruokajonossa odottamassa, jotta saisimme ruokaa. Kerrankin hyvää ruokaa molempien mielestä, jauhelihakastiketta ja pastaa. Saamme viimein ruokaa lautaselle ja lähdemme etsimään vapaita ruokailu paikkoja. Huomaamme vapaana olevan korkean neljänhengen pöydän, joten päätämme mennä sinne istumaan. Alamme syömään nätisti ruokiamme."Hitto unohin maidon, oota haen sitä" Eve sanoo vastapäätäni ja hyppää penkiltä alas lasi kädessään. Ei menee kauaa kun kuuluu tömähdys ja "Etkö voi kattoo etees???" Ei hitto Eve. Tyttö kompastui Alexin nostamaan jalkaan. Tyttö nousee maasta lasin kanssa ja Alex nousee penkistä seisomaan ja tulee lähemmäksi Eveä, joka pakittaa lähemmäksi pöytäämme. "Rikoit lupaukses, muistatko, lupasit ettet puhu mulle etkä puutu muhu etkä mun asioihin?" Alex sanoo. "Nyt on sun vuoro aikaa maksaa siitä" Alex sanoo vielä perään. Huomaan Even alkavan hiukan jännittämään, vaikka sitä ei ulkokuoreltaan näe. "No mikä se on?" Eve sanoo päättäväisesti, ehkä jopa liiankin päättäväisesti. Eve on nimittäin ihminen joka tekee sen, jonka tuo lupaa tehdä. Alex virnistää imelästi "Suutele mua, tässä ja nyt" poika sanoo. Tytön suu loksahtaa auki. "MITÄ??!" tyttö parkaisee.
• • •
~jenna.mikaelaww~
YOU ARE READING
edes ystäviä?
Teen FictionParhaat kaverit Ivy ja Evelyn päättävät viettää ikimuistoisen viimeisen vuotensa ylä-asteella. Entä kun tytöt rakastuvat koulun tunnetun mopoporukan parivaljakkoon Lucaan ja Alexiin. "sieltä se taas tulee" "älä liiku" "älä kato taakses" "lähetää uim...