edes ystäviä?

En ole heikko

~Evelyn nk~
Kirkas aurinko paistaa suoraan silmiini ikkunasta. Tänään olisi luvassa siis hyvä sää, olisipa vielä yhtä hyvä päiväkin. On siis perjantai, elikkä siis päivä jona joudun istumaan. Ei siinä mitään, on mulla siellä Ivy mukana, mutta siellä on myös Nikke ja ketähän muita. Ihanaa. Minun ja Niken suhde ei päättynyt kauhean mahtavasti ja en tiedä vieläkään mitä välillämme on.
Mutta hei, päivähän paranee sen jälkeen, Ivy tulee meille taas koko viikonlopuksi ja voisimme vaikka juoda muutamat ja saunoa, kuten yleensäkin. Isi ja Sofia tulisivat vasta ensiviikon sunnuntaina takaisin, joten saisin olla yli viikon yksin, taas. Siihen on tottunut.

Olen viimeinkin saanut itseni näyttämään siedettävältä. Katselen itseäni arvioiden peilistä. "Kelvatkoon, vaikka näytänkin edelleen näin lihavalta ja rumalta" tokaisen itselleni peiliin.

Kello lähestyy jo puolta kahdeksaa, eli olisi korkea aika ruveta lähtemään. Laitan pinkit vanssin kenkäni jalkaan ja nappaan repun selkääni. "noniiin Aslan tuleppas, nyt on aika lähteä!" Huudan ja koira ilmestyy sekunneissa ovelle ja juoksee häkilleen. "Heihei kulta, mamma tulee sitte koulun jälkee Ivyn kanssa" sanon tuolle ja silittelen tuon karvaista paksua turkkia ja pussaan tuota otsalle. Suljen häkin luukun ja lähden kävelemään kohti mopoani.

Saavun vihdoin ja viimein parkkipaikalle. Lasken mopon jalan maahan, nousematta vielä kyydistä. Otan kypärän päästäni ja pörrötän hiukan hiuksiani. Kaivan puhelimen takkini taskusta ja avaan snäpin. Otan kuvan moposta ja lähetän siitä huomenta snäpit striikeilleni. Sen jälkeen menen WhatsAppiin ja katson Ivyn laittaman viestit, tutut spämmit, mitä suunnilleen joka aamu, sekä muutama soitto. "Missä olet??!" "häh??!" "mimmi vastaa nyt" vastaan tuolle "tässä parkkiksel istun täl hetkel" ja tyttö avaa heti viestini ja pian tuo ilmestyykin jo nurkan takaa. Nousen pois kyydistä ja otan avaimen virtalukosta, sekä jätän kypärän tangolle. Avaan mustan nahkatakkini ja pörrötän vielä vähän hiuksiani ja lähden kävelemään Ivyn kanssa kohti koulun pihaa. Heti ensimmäisenä huomaan tuon tutun hiuspehkon ja tämän parhaan kaverin, sekä muun porukan. Luca ja Alex, hekin näköjään huomaavat meidät, he nimittäin lähtevät kävelemään kohti meitä. Nyt olisi korkea aika kaivaa se puhelin takaisin esiin. Ivy ja Luca pussaavat ja jäävät roikkumaan toisiinsa, söpöä. En nosta katsettani puhelimesta Alexiin, enkä kyllä myöskään Ivyyn ja Lucaan. En ole valmis kohtaamaan Alexia. Vaikka eihän tuo poika ole tehnyt minulle mitään pahaa, en vain kykene katsomaan, tulee leikitty olo. Sellainen, että en kelpaisi.

Istun tuttuun tapaan tylsällä, todella tylsällä Ruotsin tunnilla. Viisarit taitavat olla liian painavia jaksaakseen liikkua minuuttiakaan eteenpäin, tunti menee ihan liian hitaasti, ehkä jopa tappavan. Ei, ei tappavan, en halua kuolla vielä, etenkään Ruotsin tunnille. Naurahdan. "Mikä noin Evelyn naurattaa?" vanha naispuolinen opettaja kysyy luokan edestä lasiensa takaa keskeyttäen selvästi tuota kiinnostavan aiheen. Koko luokka kääntyy katsomaan minua, Vieressäni oleva Nikke myös. "Ei mikään." vastaan ja opettaja turhauteena tuhaisten jatkaa aiheen opetusta. Lasken katseeni takaisin pulpettiin ottaen puhelimen käsiini. "Mitäpä tuijotat?" kysyn nostaen katseen Nikkeen, joka taisi ollakkin virhe. Hänen katse, se sama katse johon silloin joskus rakastuin, oli hänellä yllään. Sydän heitti kuperkeikan, se on kumma jos se ei ulospäin näkynyt. Poika ei sanonut mitään, tuijotti vain ja hymyili tuota lumoavaa hymyään. Voitte vain kuvitella, kuinka minun teki mieli tarrautua tuota kaulan ympäriltä ja suudella tuon huulia. Evelyn, ei, ei näin. Hän on sinun exäsi, et sinä voi noin ajatella, nyt lopeta se ajattelu tai lyön. Käänsin katseeni nopeasti pois tuosta pojasta, mikä tuntui todella vaikealta. Avasin puhelimeni ja menin snäppiin availemaan ihmisten snäppejä ja vastaamaan niihin naamakuvallani. Poskeni hiukan punottivat. "Käyn vessassa!" huikkasin opettajalle ja ryntäsin nopeasti pois luokasta.
Vetäisen pöntön ja avaan vesihanan, pesen kädet vedellä ja saippualla hyvin. Nostan katseeni käsistäni peiliin asettaen kädet lavuaarin reunoille. Mikä minua vaivaa? Miksi käyn edelleen kierroksilla Nikestä? Minähän pääsin jo yli. Noniin Evelyn, nyt virkistäydy. Viskaan käsilläni hieman kylmää vettä kasvoilleni. Nostan märät kasvoni taas kohden peiliä. Katson itseäni tuhahtaen ja kuivaan kasvoni papereilla. Vilkaisen puhelimesta nopeasti kelloa, vielä noin 30 minuuttia ja pääsisin pois Niken vierestä, ehkä mä kestän sen. Ryhdistäydy, nyt on aika lähteä takaisin Ruotsin tunnille.

Vihdoin ja viimein tunti on ohi. Nappaan luokan lattialta omat kenkäni ja marssin käytävään laittamaan niitä jalkaan. Tämän jälkeen otan nahkatakkini naulakosta ja survon sen päälleni. Ivyllä olisi käytävän toisella puolen tunti, joten lähden kohti tuon luokkaa. Ovi aukeaa ja Ivy astelee ulos luokasta. "Mitä on ruokana?" on tytön ensimmäinen kysymys päästyään luokseni. "no en minä tiijä" tokaisen huvittuneesti, aina sillä on vaan nälkä, tuttua minulle. "Jos ei oo hyvää nii käyää hakee tost supparilt vaikka jotkut salaatit tai leivät" tokaisen. Askeleet johtavat meidät ruokalan ikkunalle. Joo ei, tänään ei mennä syömään, hernekeittoa. "nokka kohti supparia siis" Ivy tokaisee hyvillä mielin. "Jep, jalan vai mopolla?" kysyn. Päädymme mopoon, koska pääsemme nopeammin sillä.  

Päädyin ottamaan kanakolmioleivän ja lemon lime batteryn sekä pienen suklaapatukan. Ivy otti kana taco salaatin, red bullin sekä suklaapatukan. Menemme kassalle maksamaan ostoksiamme. Pakkaamme ostokset Ivyn reppuun, koska minun reppuun ei mahdu, minä ajan ja kaiken kukkuraksi reppuni on koululla kaapissa.
Olemme juuri astumassa kaupan ovista pihalle kun meitä vastaan tulee yllätys yllätys Luca ja Alex. Ivy ja Luca roikkuvat tuttuun tapaansa toisissaan kiinni. Yritän taas pysyä kaukana Alexista ja pysyä hiljaa, joka tuntuu jopa vaikealta. Satuin vahingossa nostamaan katseeni suoraan Alexiin. Tunsin taas kaipuuta tuota poikaa kohtaan, haluan taas olla siinä syleilyssä, haluan tuntea tuon miehen intohimon, ei, en halua, tunnen taas sen kivun ja tuskan minkä tuon leikit minulle aiheuttivat. Haluan paeta, itkeä ja tuon ihmisen ja tunteet kokonaan katoamaan. En ole heikko, en saa itkeä enkä tuntea näin.

Kello lyö vihdoin ja viimein sen verran, että jälki-istunto kutsuu meitä. Lähden suuntaamaan Ivyn kanssa kohti jälkkä luokkaa. Huokaisen syvään luokan edessä ja astun luokkaan, siellä on pari poikaa. Astelen Ivyn kanssa takanurkkaukseen vierekkäin istumaan. Luokkaan astuu enemmän ja enemmän poikia, niin että se on melkein täynnä ja olemme ainoita tyttöjä luokassa. Istunto alkakoon. Opettaja poistuu luokasta. Nikke oli päättänyt tulla eteemme istumaan ja tämän vieressä istui... voi vittu, EI!....

•••

~jenna.mikaelaww~