Parhaat kaverit Ivy ja Evelyn päättävät viettää ikimuistoisen viimeisen vuotensa ylä-asteella. Entä kun tytöt rakastuvat koulun tunnetun mopoporukan parivaljakkoon Lucaan ja Alexiin.
"sieltä se taas tulee" "älä liiku" "älä kato taakses"
"lähetää uim...
~Ivy nk~ Istun pöytäni ääressä meikkaamassa normaaliin tapaan joka päivä. "Olit aika myöhään eilen ulkona" äiti tulee taakseni seisomaan ja katsoo minua peilin kautta. Hän ottaa pöydältä harjan ja alkaa harjaamaan hiuksiani. "Nii, oltii Even kanssa uimassa ja syömässä, kuten yleensäkin" vastaan ja nappan pöydällä olevasta kupista siveltimen. "Lupaathan minulle että ette varmasi juo, polta tai pyöri väärissä porukoissa iltaisin" Tuo kysyy harjatessaan punaisia puoli pitkiä hiuksiani. "Joo lupaan lupaan, oltii vaa kaupungis nätisti kahestaan ja vähä aikaa Even luona. Se on taas yksin, kun hänen perheensä lähti lomalle ja hän ei halunnut itse lähteä" Vastaan samalla miettien laitanko huulikiillon vai punan ja tyydyn laittamaan huulikiiltoa. "No hyvä" Äiti vastaa hymyillen. Vastaan tuohon hymyllä. Kun äiti on kammannut hiukseni hän katoaa keittiöön ja minä jatkan edelleen meikkaamista ja ripsieni laittoa. Kun viimeinkin olen saanut kasvoni näyttämään tyydyttävän hyvältä marssin kaapilleni etsimään sopivaa päälle pantavaa. Tyydyn vain laittmaan mustat farkut ja mustan v-aukkoisen topin päälleni
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kun olen viimeinkin saanut vaatteet päälleni, puhelimeeni syttyy valo. Kävelen puhelimeni luokse ja huomaan saaneeni Eveltä snäpin. Snäpissä Eve seisoo peilin edessä päällään siniset revityt farkut ja musta paita nahkatakin kera. Kuvassa lukee "Lähen kohta, laitan viestiä ku oon alhaalla".
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Vastaan snäppiin peilikuvalla kirjoittaen siihen "joo no ilmoo nii tuun siihe alas" ja lähetän viestin. Katson itseäni vielä hetken aikaa arvioiden peilistä. Lähden kävelemään ovelle päin laittamaan kenkiä ja mustaa nahkatakkiani päälle, jotta olisin valmis heti lähtemään alas, kun Eve on siellä. Juuri kun sain takkini päälle Eve laittaa snäpin mopostaan "täällä ollaan". Laitan puhelimen takataskuuni, nappaan maasta kypäräni ja huudan äidille "Meen nyt, rakastan sua." "Ajelkaa varovasti" tuo vastaa ja astun rappukäytävään. Kävelen parkkipaikalle Even luo ja otan aurinkolasit silmiltäni taskuun, jotta voin laittaa kypärän päähän. Kun olen saanut kypäräni kiinni, hyppään tytön taakse ja tapautan häntä olkpäälle lähdön merkiksi, jolloin hän laittaa ajolasinsa silmilleen ja lähtee ajamaan pois kerrostalon pihasta kohti koulua.
Saavumme viimeinkin koulun parkkipaikalle. Nousen pois mopon kyydistä ja otan kypärän päästäni. Otan nahkatakkini taskusta aurinkolasit, jotka pistän silmilleni. Jätän tällä kertaa Even kanssa kypärät mopon luokse, ettei niitä tarvitse koko pitkää päivää kantaa mukanaan ja lähdemme suuntaamaan yhtämatkaa koulun pihalle.
Takanani kuuluu yllättävän tuttua puhetta, joten on pakko varmistaa ja katsoa taakseen. Kyllä, siellä on mopoporukasta kaksi poikaa, Alex ja Luca. Käännyn nopeasti takaisin Even suuntaan ja tarraan tuota ranteesta kiinni ja lähden kuljettamaan meitä nopeammin eteenpäin "hei mikä kiire sulle tuli??" Eve kysyy yhtäkkiä ja katsoo hetken aikaa taaksemme, kunnes tajuaa mitä siellä oli. "Aaaaa, Lucaako se pakoilee" Tuo sanoo vihjaavasti ja hymyilee.Vastasn tuohon vain pukkaamalla häntä kylkeen hymyillen. Minut saa jo hymyilemään pelkästää pojan nimen kuulemisesta, ties jopa punastumaan. Luca vitun kuuma Jones, tuo mopoporukan kuumin ja pitkin poika, jonka perään olen kuolannut jo melkein vuoden. En ymmärrä miksi kuolaan edelleen tuon perään, vaikka olen varma etten tulisi ikinä saamaan hänestä kaveria, saati edes panoa. Kello pirahtaa ja se meinaa, että minulla alkaa varmaankin maailman tylsin matikan tunti. Ensinnäkään se ei olisi niin tylsä, jos Eve olisi samalla luokalla kanssani, mutta eeei ku vittu pittää olla rinnakkaisluokalla ja toisekseen jos opettaja ei olisi tuommoinen vanha ja totinen korppu. Lähdemme Even kanssa kävelemään kohti sisäänkäyntiä, jonne huomaan yllättäen Lucan ja Alexinkin saapuvan. Kiiruhdamme nopeasti Even kanssa ovesta sisään ja lähdemme jatkamaan matkaamme eriteille. Tuo lähtee kävelemään kolmanteen kerrokseen englannin tunnilla ja minä vuorostaan ykkösen matikan luokkien käytävälle luokkani eteen. Viimeinkin vanha nais matikan opettajani saapuu ja päästää meidät luokkaan. Potkin kenkäni jaloista ja kävelen tutuksi tulleelle paikalleni luokan takariviin. Otan lasit pois silmiltäni ja nostan ne päänipäälle. Kaivan mustasta vanssin repusta matikan kirjan, vihkon sekä kynän ja kumin, takkini taskusta vuorostaan kaivan kuulokkeeni, laitan piuhan puhelimeeni ja toisen kuulokkeen korvalleni ja alan kuuntelemaan musiikkia sekä tylsää matikan tuntia.
"Meen vessaan" sanon opettajalle, joka tuli pulpettini eteen katsomaan mitä olen saanut puolen tunnin aikana tehtyä. Tuo nyökkää ja jatkaa kierrostaan, kun lähden kävelemään luokasta vessaan. Avaan luokan oven, jätän sen raolleen ja lähden kävelemään tylsää ja pitkää matikan luokka käytävää pitkin toiseen päähän, jotta pääsen vessoille. Yhtäkkiä takanani oleva matikan luokan ovi aukeaa ja sieltä alkaa kuulumaa oppilaiden puhetta, mutta samalla sekunnilla luokan ovi myös pamahtaa kiinni ja joku kävelee samaan suuntaan kuin minä, vessaan luulisin. En päätä, enkä edes kehtaa katsoa kuka siellä kävelee, joten kaivan vain puhelimeni takataskustani, vaihdan biisin parempaan ja menen snäppiin. Pesen käteni ja kuivaan ne. Avaan vessan oven lukosta ja jään käytävälle hetkeksi seisomaan peilin eteen arvioimaan taas itseäni, laitan hiuksiani hiukan paremmin ja kaivan taas puhelimen takataskustani ja nappaan kuvaa peilin kautta. Yhtäkkiä vessan ovi aukeaa. Katson juuri ottamaani kuvaa, kuvassa näkyy minun lisäkseni...
