Malfoy-Potterin lapsi

14 Huono uutinen

Harry ja Sirius juttelivat vielä pitkän aikaa järven rannalla. Harry lintsasi tuntinsa täysin, sillä unohti ajan kulun aivan kokonaan. Hän tosiaan oli ikävöinyt setäänsä paljon. -Mites koulu sujuu? Onko mikään vaikeaa? Sirius kysyi kummipojaltaan kiinnostuneena. -Se menee nyt miten menee, Harry vastasi ympäripyöreästi. Sirius naurahti pienesti ja katsoi Harrya hymyillen. -Pitäisikö meidän käydä katsomassa miten Draco voi? Sirius kysyi rauhallisesti. Harry vastasi myöntävästi, jonka jälkeen kaksikko lähti kävelemään kohti koulua. Tietenkin vasta Siriuksen muutettua muotoaan.

~~~
Harryn ja Siriuksen astuessa sairaalasiipeen, ihmisiä oli siellä enemmän kuin oli oletettu. Dracon luona oli matami Pomfrey, Hermione, Pansy, Dumbledore ja Severus. Tyttöjen ilmeet olivat huolestuneet, pelokkaat jopa. Dumbledoren ilme oli vaikeasti luettava. Siinä oli huolestuneisuutta ja... epäilystä. Dracon ilme oli pettynyt ja jännittynyt. Harryn sisällä muljahti jokin jännityksestä. Jokin oli huonosti. Arpinaama käveli hitaasti sänkyä kohti, mutta jo muutaman askeleen kohdalla hänet jo huomattiin. Dracon ilme valahti surulliseksi. -Harry... Harry tule istumaan, Draco pyysi surullisesti hymyillen ja taputti kädellänsä tyhjää kohtaa hänen vieressään. Harry käveli ja istui poikaystävänsä viereen hiukan peloissaan. Sirius hyppäsi sängyn jalkopäähän ja jäi siihen makaamaan. -Onko kaikki hyvin? Harry kysyi heti kysymyksen, joka painoi hänen mieltään. -Ei, Draco vastasi surullisena ja siirsi sormellaan Harryn hiuksia pois toisen silmiltä. Blondi väläytti surullisen hymyn katsoessaan poikaystäväänsä silmiin. Harryn silmät täyttyivät nopeasti kyynelistä. -Shh shh. Älä itke rakas, Draco pyysi hiljaa pyyhkiessään Harryn kyyneliä peukalollaan. -Miksi kaikki ei ole hyvin? Harry kysyi särkyneenä. Hermione asetti kätensä ystävänsä olalle tukeakseen häntä. Kaikki pysyivät hiljaa. -Elimeni pettävät. Minun pitää mennä Mungoon, Draco selitti mahdollisimman rauhallisena, jottei hän pahentaisi Harryn oloa. Harryn itku kuitenkin yltyi, jolloin Draco asetti otsansa toisen otsaa vasten. -Kaikki tulee olemaan hyvin. Minä lupaan sen. Olen täällä nopeammin ja kunnossa kuin huomaatkaan, Draco jatkoi rauhoittavasti. -Et voi jättää minua. Et sinäkin, Harry selitti jo hiukan pahoinvoivana. -Minä en jätä sinua! En ikinä jättäisi sinua Harry. Melkein jätin mutta se kaikki oli vain liikaa-, Draco alkoi selittää lyhyemmälle. -Tiedän Draco. Tiedän. Sinun ei tarvitse selittää. Minä ymmärrän, Harry sanoi ja katsoi luihuista suoraan silmiin. Hän katsoi kauniisiin harmahtavan sinisiin silmiin, mutta sekin kesti vain hetken. Draco alkoi yskiä hullun lailla ja käänsi päänsä pois Harryn suunnalta. Matami Pomfrey nopeasti antoi Dracolle jotain nestettä, joka lopetti yskimisen. -Herra Malfoyn tarvitsee lähteä, Matami Pomfrey ilmoitti, jolloin Draco kääntyi vielä nopeasti Harryn suuntaan, joka oli jo noussut ylös sängyltä. Pojan silmät olivat jälleen täyttyneet kyyneleistä ja ilme oli pelokas. -Ota tämä, Draco sanoi ja riisui yhden sormuksistaan pois ja ojensi sen Harrylle. Rohkelikko katsoi luihuista ihmeissään ja pelokkaana. -Minä rakastan sinua Harry. Koko sydämestäni, Draco jatkoi, jolloin sairaalasänky jo alkoi liikkua eteenpäin. Sirius ei kuitenkaan liikkunut. -Tuleeko koira mukaasi herra Malfoy? Pomfrey kysyi. Draco tiesi koiran olevan Sirius, joten vastasi myöntävästi sairaanhoitajalle. Siinä samassa hetkessä Draco oli jo kadonnut näköpiiristä ja Harry seisoi liikkumattomana, poikaystävänsä sormus kädessään. -Oliko se Sirius? Hermione kysyi varovaisesti ystävältään. -Oli. Nyt Dracon ei tarvitse olla yksin, Harry vastasi ja hymyili surullisesti. Hän siirsi katseensa sormukseen, jonka oli hetki sitten saanut. Sormus oli siro, kauniisti koristeltu. Keskellä sitä oli kauniin vihreän värinen timatti. Pansy käveli Harryn vierelle ja tutkaili ystävänsä sormusta. -Tuo on hänen lempi sormus, Pansy kertoi hiljaa hymyillen. Harry alkoi hymyilemään myös ja pujotti sormuksen sormeensa. Hän katsoi sormusta sormessaan hymyillen, mutta silti ilmeestä löytyi enemmän huolta ja surua. -Harry. Tulisitko toimistooni? Meidän pitää puhua, Dumbledore sanoi rauhallisesti, näyttämättä mitään tunnetta. Harry nyökytti päätään suostumuksesta, ja lähti rehtorin perässä kohti toimistoa.

~~~
Dumbledore istuuntui työpöytänsä takana olevalle tuolille, mutta Harry seisoi epävarmana hiukan kauempana pöydästä. -Harry istuisitko? Dumbledore kysyi lempeästi hymyillen ja osoitti pöytänsä edessä olevaa tuolia. Harry otti hitaat ja epäilevät askeleet kohti pöytää. Hän istuuntui tuolille ja siirsi katseensa edessä istuvaan rehtoriin. -Miten sinulla menee Harry? Rehtori kysyi rauhallisesti ja tutki tarkasti Harrya. -Ömm... ihan hyvin tilanteeseen nähden, Kai? Harry vastasi vaikeroiden ja siirsi katseensa reisillä lepääviin käsiin. -Sinulla on ilmeisesti ollut rankkaa, Dumbledore mainitsi, jolloin Harry siirsi katseensa vanhukseen. -Sinun ei tarvitse vastata Harry. Halusin vain puhua mahdollisista vierailusta herra Malfoyn luona Mungossa, Dumbledore kertoi vakavana. Harry pysyi hiljaa ja odotti, että rehtori jatkaisi asiaa. -Kerran viikossa lauantaisin, Vanhus jatkoi ja katsoi Harrya kysyvänä. -Eihän Mungo ota vierailijoita vastaan viikonloppuisin, Harry vastasi ihmeissään. -Sait erikoisluvan sillä olet opiskelija. Mungossa ollaan joustavia tällaisissa asioissa, Dumbledore kertoi hymyillen. -Vierailuaika on tunnin ja ne aloitetaan vasta sitten kun sairaanhoitajien ja lääkärien mielestä Draco on tarpeeksi hyvässä kunnossa, Rehtori jatkoi. Harry nyökytti päätään ymmärtäneenä, mutta myös hiukan allapäin. Vain tunti viikossa. Eihän se riitä mihinkään, Harry ajatteli surkeana. -Jos ei ole mitään muuta niin-, Rehtori aloitti, kunnes toimiston ovi aukesi kovaa vauhtia. Sisään astunut henkilö oli aivan hysteerinen. -Missä poikani on?! Narcissa Malfoy kysyi panikoivana, silmät punaisena. Harry katsoi naista hiukan säikähtäneenä, mutta ymmärsi hänen huolen. -Tule istumaan rouva Malfoy. Haluatko teetä? Dumbledore pyysi ja osoitti Harryn vieressä olevaa tuolia. Narcissa istui siihen ja liikutti ahdistuneena jalkojaan. Harrya sattui nähdä Dracon äiti noin huolestuneena. Narcissa katsoi käsiään kärsimättömänä, kunnes siirsi katseensa Harryyn. -Sinulla on Dracon sormus, Narcissa sanoi ihmeissään ja otti Harryn käden omilleen. Nainen katsoi sormusta ja Harrya vuorotellen. Dumbledore asetti Narcissan eteen teekupin, jolloin nainen päätti ottaa sen käsiinsä ja jätti Harryn rauhaan. Tai niin ainakin Harry luuli. -Sinä olit hän, josta Draco puhui. Uskomatonta. Olisihan minun pitänyt arvata. Mustanruskea pörröinen tukka ja vihreät silmät. Se hölmö poika. Minun hölmö poikani, Narcissa selitti hymyillen ja nauraen pienesti. Harry katsoi naista hiukan pelokkaana. Mitä mieltä Dracon äiti oli asiasta? Kuoleeko hän seuraavalla sekunnilla vai vajoaako maanrakoon? Narcissa käänsi katseensa rehtoriin. -Missä Draco on? Mitä tapahtui? Narcissa kysyi Dumbledorelta. -Ehkä olisi parempi jos kysyisit Harrylta asiasta. Itse en tiedä paljoakaan, Dumbledore kertoi ja hymyili pienesti. Narcissa käänsi katseensa Rohkelikkoon ja katsoi poikaa sillä ilmeellä, että ala kertoa ja nopeasti. -Draco... Draco yritti itsemurhaa. Hän yritti hukuttautua ja hänen elimensä vaurioituivat. Veden ja sydänkohtauksen takia. Poikasi vietiin Mungoon, sillä matami Pomfrey ei osannut auttaa, Harry kertoi, samalla taistellessaan kyyneleitänsä vastaan. Narcissa katsoi Harrya järkyttyneenä, mutta Harry katsoi vaan käsiänsä. Ajatus siitä, että Draco ei tulisikaan takaisin vainosi Harrya. Se ei jättänyt sitä rauhaan. -Nyt Dracoa ei pääse näkemään, mutta pyydän Mungoa laittamaan kirjeen sinulle kun vierailulupa on myönnetty. Olen hyvin pahoillani siitä mitä pojallesi kävi rouva Malfoy, Dumbledore selitti rauhallisesti. -Kiitos Dumbledore. Ja kiitos sinulle Harry, Narcissa sanoi ja halasi Harrya tiukasti. Harry vastasi haliin hiukan epävarmasti, mutta pian hän oli jo rentoutunut. -Meillä tulee olemaan pitkä keskustelu Dracon kanssa, Narcissa kertoi ja irrottautui halista, nousi ylös ja lähti kävelemään ovea kohti. -Rouva Malfoy! Harry huudahti nopeasti, jolloin nainen kääntyi nopeasti Harryn suuntaan. Harry ei kuitenkaan saanut sanoja suustaan, mutta Narcissa tajusi mistä on kyse. -Älä huoli Harry. Teidän suhde on enemmän kuin okei. Poikani oli aina jotenkin pakkomielteinen sinua kohtaan, joten tämä ei edes yllätä. Pidä tuo sormus tallessa. Annoin sen Dracolle, Narcissa kertoi hymyillen, kunnes lähti ulos toimistosta, jättäen taakseen nyt huojentuneen rohkelikon ja lempeästi hymyilevän vanhuksen. -Sinä voit mennä nyt Harry, Dumbledore sanoi pienen hymyn kera, jolloin Harry lähti hiljaisesti, mutta nopeasti pois toimistosta.

Harry tietää, että hänellä tulee olemaan vaikeaa Dracon ollessa Mungossa. Hän tulee olemaan huolissaan ja peloissaan, mutta hän tietää, ettei Draco jätä häntä. Rohkelikolla on Hermione ja Pansy hänen tukenaan ja toivottavasti myös Ron. Minä selviän kyllä, Harry ajatteli itsekseen, jolloin hän hymyili itselleen pienesti.

~~~
anteeks iha kauheesti ku ettei oo tullu uutta osaa ku ei oo ollu motivaatiota, mut tosiaaan. Mun kaveri kirjotti tän :)) hhehe antakaa tähä arvostusta :3 mites muute teijän joulu/uusvuos meni? itellä meni iha jeees ja sain paljon hp aiheisia lahjoja :) mut jooh nähää seuraavassa osassa byeee