Malfoy-Potterin lapsi

15 Uusi poika saapuu

Oli mennyt muutama kuukausi sen jälkeen kun Draco oli lähtenyt. Se oli vaikeaa Harrylle alussa mutta se ajan kanssa helpotti. Hän oli käynyt Dracon luona usein ja he olivat vaihdelleet kuulumisia. Arpinaama oli viettänyt paljon aikaa Hermionen ja Pansyn kanssa. Myös Blaise oli alkanut hengailemaan heidän kanssa. Ron oli myös yhdessä kohtaa ollut porukan kanssa, mutta Hermionella ja Ronilla oli ollut suuri riita joten hän oli pysytellyt Seamuksen ja Deanin kanssa.

Oli taas normaali aamu, lunta oli satanut tällä kertaa todella paljon. Ikkunatkin olivat ihan huurteessa pakkasen takia. Herätyskello soi 6.36 aikoihin arpinaamalla. Hän tottakai heräsi siihen ja sulki sen. Rohkelikko poika tosin vain makasi ja katsoi kattoa, yllätys yllätys Harry ajatteli jälleen Dracoa. Hänellä oli todellakin ikävä tätä, vaikka luihuisella oli alkanut menemään paremmin hän ei siltikään saanut vielä palata. Ja se harmitti rohkelikkoa hyvin paljon, Harry kyllä ymmärsi miksei saanut mutta se oli silti sääli. Tämä vielä makoili hetken kunnes alkoi pukemaan vaatteitaan. Ron nukkui vielä sikeästi mutta silti arpinaama yritti olla mahdollisimman hiljaa. Hän sai puettua ja käveli oleskeluhuoneeseen. Kello oli vasta 7.09 joten Harry jäi odottelemaan Hermionea jotta he voisivat mennä yhdessä suureen saliin.

Aika meni yllättävän nopeasti ja hyvä vain sillä poika oli tylsistynyt vaikka olikin saanut koukkujalan seurakseen. Kello alkoi olemaan jo lähemmäs puolta kahdeksaa kunnes Hermione alkoi tulemaan myös alas. -Huomenta Harry, tyttö sanoi haukotellen. Toinen hymyili -Oli vissiin rankka ilta kun heräsit vasta nyt, arpinaama vihjaili. Hermione löi Harrya olkapäähän kiusotellen. -Ehkä oli ehkä ei, tämä nauroi samaan aikaan kun he lähtivät kohti suurta salia.

Harry oli viimein saanut vähän stressiä pois sillä oli ollut nyt vähemmän kokeita, ja nyt kun viikonloppu alkoi se vaan auttoi enemmän. He menivät tällä kertaa istumaan luihuisten pöytään Blaisen ja Pansyn kanssa. Hermione pussasi luihuistyttöä, ja hän punastui. Blaise naurahti ja katsoi tyttöjä. -Nukuitko hyvin? Pansy varmisti. rohkelikko tyttö nyökkäsi ja hymyili toiselle. Kuitenkin kaikkien yllätykseksi Dumbledore nousi paikaltaan pitämään puhetta. Kaikki kääntyivät rehtoria päin yllättyneinä ja kiinnostuneina. -Hyvät oppilaat ja henkilökunta. Pian pääsemme ansaitulle lomalle, mutta ennen sitä olisi riemastuttava tieto teille kaikille kerrottavaksi. Pian meidän kouluumme on saapumassa uusi oppilas. Hän tulee Ilvermornysta, kaukaa Amerikasta. Henkilökohtaisista syistä en voi teille kertoa, miksi näin tapahtuu. Eli jos haluatte ottaa selvää, menkää rohkeasti tutustumaan tähän nuoreen mieheen. Joten nyt, riekuvin aploodein toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi Dylan West.
Ja niin koko suuri sali täyttyi aploodeista Amerikkalaisen pojan tullessa ovista sisään ja kävellessään salin etuosaan. Professori McGarmiwa pyysi Dylanin istuuntumaan kaikkien oppilaiden eteen, jonka jälkeen professori asetti lajitteluhatun pojan päähän. -Hmm... Ei ensimmäisellä vuosiluokalla... hmm... Korpinkynsi voisi olla sinulle juuri oikea tupa. Sinusta löytyy paljon viisautta ja älykkyyttä. MUTTA myös paljon rohkeutta ja uskollisuutta. Valinta on kahden tuvan välillä ja sinä Dylan West saat vaikuttaa siihen. Ja niin lajitteluhattu hiljeni ja Dylan joutui vaikean päätöksen eteen. Hän ei ymmärtänyt tuvista mitään, sillä Ilvermornyssa niitä ei ollut laisinkaan, joten poika alkoi tutkailemaan koko suurta salia. Nopeasti Dylanin silmät kiinnittyivät yhteen poikaan Rohkelikosta. Pojalla oli punainen kaapu, tummat hiukset ja vihreät silmät. Dylan ei saanut silmiään irti pojasta ja huomasi pojan katsovan takaisin ja hymyillen hänelle rohkaisevasti. Dylan hymyili takaisin hiukan epävarmana, mutta oli valmis sanomaan päätöksensä. -Lopullinen päätökseni on Rohkelikko, Dylan sanoi hiukan epäröiden, jolloin hattu alkoi jälleen puhumaan. -Näin se olkoon niin. ROHKELIKKO! Ja niin rohkelikon pöytä nousi suosion osoituksiin ja Dylan käveli oman tupansa pöydän ääreen. Dylan edelleen katsoi samaa rohkelikko poikaa, joka istui luihuisen tupapöydässä kavereidensa ympäröimänä.