Malfoy-Potterin lapsi

16 Saanko anteeksi?

-Mitä helvettiä Harry!? Draco sanoi vihaisena ja hämmentyneenä. Harry kääntyi nopeasti äänen suuntaan ja huomasi pidemmän seisomassa hänen takanaan. Myös Dylan oli kääntynyt mutta oli todella hämillään sillä Harry ei ollut kertonut Dracosta mitään. -Draco! Harry melkein huusi ja nousi nopeasti ylös paikaltaan ja halasi blondia tiukasti. Arpinaama irtaantui halista ja katsoi poikaystäväänsä suuresti hymyillen. -Mitä sinä täällä täällä teet? Eikö sinun vielä pitäisi olla Mungossa? Harry kysyi ihmeissään. Dracon ilmettä ei voinut lukea siinä hetkessä. -Halusin yllättää sinut. Onko siinä jotain vikaa jos haluan yllättää poikaystäväni? Draco kysyi hiukan kireänä ja epäröivänä. Harry ei kerennyt edes vastaamaan, ennen kuin Dylan kerkesi avaamaan suunsa. -Poikaystävä? Et sinä mitään ole minulle puhunut, Dylan sanoi ja katsoi Harrya ihmeissään. Dracokin katsoi poikaystäväänsä, mutta enemmän vihaisena ja pettyneenä. -Enkö minä merkannutkaan sinulle niin paljoa? Draco kysyi hiukan loukkaantuneena. -Draco, en minä sitä-, Harry yritti sanoa, mutta Draco keskeytti hänet. -Anna olla, Draco pyysi ja lähti nopeasti kävelemään pois suuresta salista. -Draco! Harry huusi ja lähti blondin perään nopeasti. Dylan katsoi Harryn loittonevaa selkää ihmeissään, sillä ei tajunnut yhtään mitä oli tapahtunut.

...
Harry näki Dracon käytävän päädyssä selkeästi vihaisena ja loukkaantuneena. -Draco, odota nyt! Harry huusi melkein itku kurkussa. Hänen onnekseen Draco päätti pysähtyä ja kääntyi Harrya päin ilmeettömänä. -Haluatko kertoa jotain muutakin mitä olet salaillut? Draco kysyi tunteettomasti. -En salaillut sinua tarkoituksella. En vain ajatellut tämän olevan mikään ensimmäinen asia mitä menet kertomaan uudelle oppilaalle. Ja minä ja Dylan olemme vain kavereita! Harry selitti hiukan paniikissa, samalla palasen tuntuessa kurkussaan. Draco tuli muutaman askeleen lähemmäs.  -Minä kyllä sinäänsä ymmärrän miksi et kertonut minusta mutta se miten katsoit sitä toista poikaa, siinä oli jotain muutakin kuin kaveruutta, Draco sanoi hieman surullisena ja lähti kävelemään luihuisten tupatornia kohti. -Anteeksi Draco... Harry sanoi niin hiljaa, ettei melkein Draco kuullut sitä, mutta blondi päätti jättää sen huomioimatta, ikään kuin ei olisi kuullutkaan sitä.

Draco käveli omaan oleskeluhuoneeseensa ja huomasi Pansyn ja Hermionen istumassa takan läheisellä olevalla sohvalla. -Draco! Mitä sinä täällä? Ihana nähdä! Minulla on ollut kauhea ikävä! Pansy huusi innoissaan ja juoksi halaamaan parasta ystäväänsä. -Hei Pansy, Draco vastasi alakuloisena, jolloin Pansy irtaantui halista ja huomasi blondin poskilla virtaavat kyyneleet. -Mitä on tapahtunut? Pansy kysyi huolestuneena, jolloin Hermionekin tuli Dracon ja Pansyn luokse. Draco alkoi itkemään vielä enemmän eikä saanut sanoja suustaan. Luihuistyttö halasi blondia tiukasti, huolestuneena mitä oli tapahtunut. -Kävitkö näkemässä Harrya? Hermione kysyi ja sai Dracolta nyökkäyksen vastaukseksi, siinä hetkessä hän tajusi mitä oli tapahtunut. -Tulen kohta takaisin rohkelikkotyttö sanoi luihuisille ja lähti etsimään Harrya.

...
Harry itki hysteerisenä tähtitornin huipulla. Hän nojasi päätään jalkoihinsa ja mietti kaikkea juuri tapahtunutta, kunnes kuuli hiljaisen huolestuneen äänen vierellään. -Harry? Mitä on tapahtunut? Hermionen huolestunut ääni tulvi hänen korviinsa. -Miten sinä löysit minut? Harry kysyi, samalla yrittäen hillitä itkuaan. Hermione istui pojan viereen rauhallisesti. -Arvelin sinun olevan täällä kun sinua ei näkynyt muuallakaan linnassa, Hermione kertoi ystävälleen rauhallisesti ja asetti kätensä toisen olkapäälle. -Mitä tapahtui Harry? Tyttö kysyi uudestaan, jolloin Arpinaama siirsi katseensa häneen. -No siis... olimme Dylanin kanssa suuressa salissa opiskelemassa ja hän pisti kätensä yläselälleni ja Draco näki sen...poika sanoi alakuloisena. Hermione katsoi ystäväänsä ymmärtäväisenä. -Se vissiin näytti Dracon silmiin myös muultakin kuin kaveruudelta. Sinun pitää puhua Dracon kanssa ja selventää mitä oikeasti tapahtui, Hermione ehdotti ja hymyili pienesti. -Ei hän minulle halua puhua... Harry selitti surullisena. -Uskoisin että hän haluaisi. Draco oli nimittäin aika pahasti poissa tolaltaan, Hermione sanoi Harrylle. -Totta kai hän oli! Kuka ei olisi? Miksi en osaa tehdä mitään ikinä oikein? Harry valitti ja alkoi jälleen itkemään onnettomasti. -Se ei ole sinun syysi Harry! Tilanne näytti erilaiselta kun mitä se oli, sitä paitsi teidän pitäisi puhua että asiat selvenisivät toisillenne paremmin. Hermione yritti puhua Harrylle samaan aikaan halaten poikaa.

Oli kulunut ainakin tunti aiemmasta tapahtumasta ja Harry oli pysytellyt Hermionen kanssa sillä ei viitsinyt välikohtauksen takia viettää Dylanin kanssa juuri nyt aikaa, muutenkin kun Draco saattaisi tulla mustasukkaiseksi siitä eikä hän halunnut mitään ylimääräistä draamaa. Hermione ja Harry olivat kirjastossa sillä opiskelu oli jäänyt kesken ja tyttö halusi auttaa toista opinnoissaan. -Tiiätkös Hermione..? Sinunkin pitäisi puhua Ronille teidän riidastanne. Harry sanoi varovasti ja odottaen jotain tylyä vastausta. -Niinhän minun pitäisi, mutta älä sinä nyt keskity minuun ja Roniin vaan keskity siihen liemen harjoitteluun. Hermione sanoi tyynesti. Arpinaama otti neuvosta ja yritti keskittyä parhaansa mukaan, kuitenkin keskittyminen herpaantui sillä kuuli Dracon äänen. Hermione huomasi myös Pansyn tämän seurassa ja viittosi heitä tulemaan rohkelikkojen luo. Tosin Dracon ilmeestä huomasi ettei olisi viitsinyt mutta toisinaan oli nytkin ajankohta puhua, vaikkei mikään paras kylläkään. -Hei rakas, Pansy sanoi ja pussasi toista tyttöä poskelle. Hermione punastui ja halasi Pansya. -Onko Harry ok jos menen hänen kanssa hetkeksi muualle? Hän varmisti samalla pitäen luihuisesta kiinni. -Joo mee vaan.. Harry sanoi epävarmana mutta antoi asian olla. Draco sen sijaan jäi sitten lyhyemmän kanssa ja istuuntui niin että heidän välissä oli 1 tuoli. -Meidän pitäisi puhua.. blondi aloitti ja katsoi jalkojaan, sillä tilanne oli hieman epämukava molemmille. -Joo niin pitäisi.. tummahiuksinen vastasi hiljaa.

Pojat olivat puhuneet kaikesta mitä tämän päivän aikana oli tapahtunut ja asiat olivat selvinneet Dracollekin paremmin. He olivat sopineet mutta olivat välit silti vähän kireät. -Harry.. saanko halata sinua? Draco kysyi ja toinen nyökkäsi. He halasivat toisiaan tiukasti, rohkelikko pojan silmät vetistyivät sillä sai pitää taas rakastaan tiukasti syleilyssään.-Minulla oli sinua ikävä Harry kuiskasi toisen korvaan ja piti toista yhä lähellä. Draco alkoi hymyilemään ja vetäytyi hieman halista jotta näkisi lyhyemmän suloiset kasvot. Harrykin alkoi hymyilemään kun näki toisen kasvot, pitkästä aikaa hän sai pitää toista näin ihan niinkuin ennenkin.

Draco oli jäänyt loppu päiväksi auttamaan Harrya koulu hommissaan ja oli yrittänyt saada häntä nukkumaan luihuisen viereen edes yhdeksi yöksi.- Jooko Harry voisitko tulla viereeni.. on ollut kauhea ikävä sinun kroppaasi ja haluan muutenkin nukkua vierelläsi. Arpinaama katsoi pidempää ja oli sanomassa jotain mutta kuuli Dylanin äänen Hermionen luona. Dracokin huomasi sen joten otti Harrya kädestä kiinni ja he menivät hetkeksi piiloon jotta Dylan menisi heidän "osaston" ohi jotta pääsisivät kirjastosta ulos. -Hei Hermione oletko nähnyt Harrya? En ole nähnyt häntä koko päivänä aamun jälkeen.. Dylan kuulosti hieman huolestuneelta. -En ole nähnyt hetkeen, uskon että hän on Dracon seurassa Hermione sanoi samalla kun huomasi että pojat lähtivät ovesta hiljaisin äänin pois. -Aa okei.. Dylan sanoi hieman pettyneenä ja lähti itsekin pois kirjastosta.

Draco hymyili rakkaalleen ja laittoi kätensä toisen ympärille.-Nyt on ainakin yksi lisä syy miksi voisit tulla ainakin yhdeksi yöksi vierelleni hän sanoi hieman anovalla äänen sävyllä. Harry hymyili tälle ja suuteli toista pienesti huulille.-Draco, olin muutenkin sanomassa myöntävästi jos Dylan ei olisi tullut sinne arpinaama hymähti ja katsoi toista. Blondi oli pysähtynyt ja katsoi poikaystäväänsä iloisena.-Saanko suudella sinua? Draco kysyi ja ennen kuin edes toinen ehti sanoa lausetta loppuun Draco jo suuteli tätä, ja hän työnsi Harryn seinään kiinni niin että blondilla oli etunsa ja sai pidettyä toisen siinä jos halusi niin. lyhyempi vastasi intohimolla takaisin ikään kuin ilmaisten sitä miten hän on odottanut tätä tilaisuutta kauankin. Tosin se ei kestänyt kauaa sillä he kuulivat askelia käytävän päädystä, ja ne tulivat heitä kohti.

~~~
Tässä on taas nyt vähän uutta osaa ;) yritän alkaa päivittää näitä niin että tulee ainakin kerran viikossa (mahdollista että tulee kaksi) mutta se riippuu siitä miten mä nyt näitä osia alan kirjottaa, ja yritän pitää aktiivisesti tätä tarinaa sillä tiiän et sielä on ainakin muutama ihminen jotka haluu et tää ois aktiivinen :,) Mut joo lol en tiiä mitä muuta mun pitäs tähä oikee vielä kirjotella joten
Näkyillää seuraavassa osassa ;)