One shotteja - Blind Channel

Pilviä - Olli/Aleksi

tw: 🍃🍃

Aleksi puhalteli huuliltaan hentoja savupilviä. Ne kohosivat lupaavasti ylöspäin ennen kuin hajosivat kesäillan viileään ilmaan.

Olo oli rento. Aleksista tuntui vapautuneelta. Tuntui kuin jokaisen savupilven mukana yksi hänen ajatuksistaan olisi haihtunut pois. Kiemurrellut hetken vasten kellertävää taivasta ja sitten päästänyt otteestaan. Mieli oli tyyni.

Hän toi savukkeen taas huulilleen, veti syvään henkeä ja hätkähti, kun kuuli jonkun puhuttelevan häntä.

"Mun tietääkseni sun piti lopettaa"

Ääni kuului Ollille. Se oli rauhallinen, mutta huvittunut. Jotain ihan muuta kuin sisältä pauhaava musiikki ja juhlinta. Meno siellä oli kuin teinien kotibileissä. Joka puolella väkijuomia ja päihtyneitä ihmisiä.

Aleksi ei voinut käsittää muun muassa bänditovereidensa käyttäytymistä. Esimerkiksi eräs nimeltä mainitsematon Joonas Porko oli päättänyt vetää kunnolla perseet olalleen kaikkien näiden puolituttujen edessä. Ei sillä, etteikö hän itsekkin välillä ottanut hieman runsaammallakin kädellä, mutta teki sen mielellään huomattavasti tiiviimmässä porukassa.

Aleksi yski hetken säihkähdettyään Ollin hiljaista saapumista ja yllättävää lähestymistä, jonka jälkeen kokosi itsensä.

"Niin mä lopetinkin, röökin"

Ollin ilme oli hetken hämmentynyt, kunnes oivallus levisi hänen kasvoilleen. Hän käveli lähemmäksi ja ojensi kaksi sormeaan Aleksin suuntaan.

"Haluatko sä että mä nuolen niitä?" Aleksi heitti.

Olli naurahti ja koukisti sormiaan kutsuvasti. Aleksi katsoi häntä arvioiden.

"Kestätkö sä sen?" tuo kysyi.

Pääosin kysymys oli vitsi, mutta taustalla oli pieni huoli aineen vaikutuksesta Olliin. Tuo ei vaikuttanut kovin kokeneelta käyttäjältä ja jo juotu alkoholi tuon veressä huoletti Aleksia.

"Anna tänne se", Olli tuhahti virnistäen ja nappasi sätkän tuolta.

Aleksi teki tuolle tilaa viereensä. Istuin oli kai jokin puutarhalaatikko, mutta palveli seinän vieressä hyvin penkkinä. Seinän sijaan Olli nojautuikin Aleksiin. Jälkimmäinen hymähti.

He istuivat pitkään hiljaisuudessa vedellen vuorotellen pitkiä hatseja savukkeesta. Olli ei kommentoinut Aleksin angstista olemusta tai mielenosoituksellista tapaa vetäytyä yksin pössyttelemään kesken vuosisadan bileiden, eikä Aleksi kommentoinut Ollista huokuvaa viinan hajua.

Hiljaisuus oli hyvä. Sitä Aleksi oli kai kaivannutkin. Talon läheisyydessä täydellinen hiljaisuus sai jäädä haaveeksi, mutta tämä oli nyt paras mihin päästiin. Ollin läsnäolo tuntui kaikesta huolimatta hyvältä. Siitä Aleksi yllättyi itsekin. Hän oli kuvitellut haluavansa olla yksin ja rauhoittua, mutta Olli oli monipuolinen ihminen. Hänen kanssaan saattoi nauraa vatsansa kipeäksi tai poltella ruohoa kotibileiden takapihalla puutarhakalusteet seuranaan...

Vasta kun jointti loppui ja Aleksi alkoi kaivaa taskuistaan papereita ja pienen pussillisen vihreitä puruja, Olli avasi suunsa.

"Mä tiesin kyl et sä oot aikamoinen badboy, mut en mä sua narkkariks kuvitellu"

Aleksi hymähti taas lyhyesti.

"Enkä mä sua sekakäyttäjäks"

"Hei en mä juonu paljoa, me ollaan kuule melkein samassa veneessä tässä", Olli puolustautui, vaikka jo äänestä kuuli tämän päihtyneisyyden.

Aleksi oli vain hiljaa ja kääri heille toisen tupakan. Hän kieräytti sen kiinni ja asetti korvansa taakse siksi aikaa kun pakkasi välineet takaisin nahkatakkinsa taskuihin. Malttamattomana Olli kumminkin nappasi sen ja sytytti vahtimatta jääneellä sytyttimellä.

"Sähän se meistä narkkari olet, mä kato toimin tässä sun diilerinä", Aleksi naurahti ja pukkasi rikoskumppaniaan kylkeen.

"Diilerit tietää olla käyttämättä itse", Olli protestoi. "Ja sitä paitsi sillonhan sun pitäis saada tästä jotain palkkioks", hän henkäisi sauhut ennen kuin Aleksi otti taas käärön itselleen.

"Mikä saa sut uskomaan, etten mä aijo ottaa palkkiotani vielä sulta"

Oli Ollin vuoro naurahtaa. "No pusun voit saada poskelle"

"Ei riitä, tää on kuule ihan premium-kamaa", Aleksi kiusasi ja puhalsi henkäyksen savua toisen naamaan. Olli yski.

"Premium-kamasta puheen ollen; mistä sä ees oot hankkinu tätä? Ja miks?" Olli uteli.

"No mitähän varten sitä budia yleensä hankitaan?" Aleksi näsäviisasteli vastaamatta kumpaakaan kysymykseen. "Mutta nyt mä tarvitsen mun pusun"

Olli pyöräytti silmiään, mutta nojautui antamaan Aleksille lupaamansa. Tilastaan johtuen hän ei kumminkaan ehtinyt reagoida kun Aleksi käänsi äkkiä päätään niin, että pusu osuikin suoraan huulille.

Olli mutristi alahuultaan huomattuaan tilanteen.

"Hei älä oo noin myrtsinä, ei tää mitään ilmasta ole", Aleksi sanoi. "Ja sä tykkäsit itsekkin"

"Niin tykkäsinkin", Olli mutisti vienon hymyn hiipiessä huulilleen.

"Hyvä, näytät paremmalta noin" Aleksikin virnisti, jolloin Olli päätti suoda tälle toisenkin pusun. Aleksi ei kuitenkaan saanut tarpeekseen vaan liu'utti vapaan kätensä Ollin niskaan ja syvensi pusun suudelmaksi. Olli vastasi nostamalla oman kätensä Aleksin leualle.

Olli maistui viinalta vähintään yhtä paljon kuin haisikin. Onneksi savu peitti sitä hieman alleen ja huulten pehmeys todellakin korvasi ikävän sivumaun. Pitkän hetken he tutkivat toistensa suita estoitta. Ollin huulet olivat melkein huumaavammat kuin Aleksin kädessä yhä sauhuava savuke.

Viimein irroittauduttuaan Aleksi imi vedon kääröstään ja henkäisi savut Ollin suuhun. He hengittelivät savuja edes takaisin toistensa suuhun, kunnes kumpaakin alkoi pyörryttää savun syrjäyttäessä hapen keuhkoista.

Ympäröivä maailman muistui mieleen molemmille, kun Niko ilmestyi nurkan takaa hengästyneenä. Yllättävän rauhassa he olivatkin saaneet olla. Aleksi ei kyllä voinut vannoa, etteikö kukaan olisi käynyt pihalla heidän huomion ollessa liian kiinni toisissaan.

"Huh tuol on meno", Niko huokasi. "Joel ja Porko on ihan sekasin jo, ja niin näytätte olevan tekin. Mitä te täällä oikeen kuhertelette?"

_ _ _

emmä ees tiiä mitä täs tapahtu mut tän työnimi oli 'badboy-ale ja olli, joka ei kestä päihteitä'