One shotteja - Blind Channel

Poikaystävä - Niko/Joel

Joel nojasi sängyn päätyyn harmaan sävyin sisustetussa hotellihuoneessa. Aurinko paistoi kirkkaana suurista ikkunoista valaisten koko huoneen. Kello oli ehkä yhdeksän.

Elettiin kesärundin puoliväliä jonkin vähän isomman kaupungin keskustassa. Edellispäivän festarikeikka oli mennyt hyvin. Jatkot olivat olleet bändin mittarilla rauhalliset, mutta rennot ja mukavat. Oikeastaan kaikki oli sujunut aika loistavasti.

Illalla - pikemminkin yöllä - Niko oli vetänyt Joelin mukanaan hotellihuoneeseensa. Joelilla oli omakin, mutta syystä tai toisesta kaksikon oli usein helpompi nukkua kahdestaan. Toisiinsa kietoutuneina, kuten tänäkin yönä.

Tavasta oli muodostunut melkein sääntö. Miltei joka keikan jälkeen pojat löysivät tiensä jommankumman huoneeseen ja viettivät yön miten sattuivat viettämäänkään. Joko kiihkeästi suudellen tai vain asettuen lusikkaan ja vaipuen syvään uneen. Myöskään myöhäisillan käsipelit eivät olleet tavattomia.

Joel kiitteli edellisillan itseään vähäisestä juomisesta ja siitä johtuvasta pahan olon puutteesta. Ei tarvinnut hävetä mitään, eikä oksentaa vessassa illan juomatarjoiluja.

Niko makasi levollisena viereisellä pedillä. Tuokaan ei ollut tainnut juoda sen enempää. Kasvot Joeliin päin tyynyllä ja pitkät tummat hiukset hartioille asettuneena mies näytti kauniilta. Välillä tuo kiehnäsi poskeaan tyynyä vasten kuin kissa, joka hankaa rapsuttajaansa päällään.

Ovelta kuuluvat pari nopeaa koputusta herättivät Joelin haaveistaan. Joel kömpi sängystä ja asteli ovelle huolehtimatta päälle pukemisesta. Jos joku halusi juuri nyt aamulla päästä huoneeseen, sai hän kestää näyn Joelista pelkät alushousut päällään.

Koputtaja oli Joonas. Hattarapilvi harppoi heti melkein Joelin läpi sisälle ja toivotti hyvät huomenet. Joel raahautui tuon perässä istumaan takaisin sängyn laidalle ja mutisi jotakin vastaukseksi.

"Hyvä, että oot täällä. Sulle mä halusinkin puhua", sanoi nojatuoliin loikannut Joonas. Joel ei voinut käsittää pojan heti aamusta alkavaa ylienergisyyttä. Hänen oma vireystilansa nousisi vasta aamukahvin jälkeen.

"No mitäs", Joel sanoi ja painoi huulensa yhteen tiukaksi viivaksi. Hän ei oikeastaan ollut edes ärtynyt Joonakselle aikaisesta vierailusta. Hänen vain täytyi hetki heräillä.

Myös Niko oli häiriintynyt unestaan Joonaksen rynnätessä sisälle. Nyt tuo istui toinen jalka suorana käteensä nojaten. Mies haukotteli. Näytti jopa unenpöpperössä yhä hurmaavalta. Joel hymähti.

"Mietin onko sulla se yks nahkarotsi mukana? Voinko pliis pliis lainaa sitä? haluisin tänään, kun..." Joel ei jaksanut keskittyä Joonaksen alkavaan monologiin pidempään, kun lämmin keho painui hänen olkavarttaan vasten. Hän tunsi Nikon hengityksen kaulallaan tuon painaessa päänsä Joelin hartialle.

"...mut se on liian pieni mulle, joten oisko mahollist?" Joel palautti mielensä Joonaksen kysymykseen. Tuo selitti jotakin tarpeetonta takista, jonka lainaamista oli vongannut jo jonkin aikaa.

"Joo, lainaa pois", Joel kuuli itsensä sanovan samalla kun Nikon käsi kiertyi hänen selälleen. Tuo halasi häntä nyt sivusta päin puhallellen välillä varovasti Joelin kaulaan.

"Oi, jes, ihan mahtavaa", Joonas innostui ja aloitti taas yksinpuhelunsa. Joelille se oli okei sillä hän keskittyi nyt puhumisen sijaan mielummin kieleen, joka vaelteli kevyesti hänen korvansa lähettyvillä. Joel sulki silmänsä ja huokasi syvään. Niko hengähti kuin naurahtaen Joelin reaktiolle.

Äkkiä Joel tunsi olevansa jossain kaukana halvan hotellihuoneen kovalta sängyltä, kun huulet painelivat varovaisia suukkoja hänen niskan lähettyville. Yhtäkkiä huulet olivat taas korvalla ja hampaat painuivat hellästi korvalehteen.

Joel siirsi toisen kätensä Nikon reidelle ja puristi hennosti kuin osoittaakseen kiitollisuutta vastaanottamistaan hellyydenosoituksista. Hän todella nautti taitavien huulten liikkeistä kaulallaan.

Joonasta ei näyttänyt tilanne kiinnostavan. Hän vain jatkoi selitystään mistä lie maailmaa mullistavasta, kunnes viimein nousi tuolilta, venytteli hetken ja totesi: "Enköhän mä jätä sut nyt kahden poikaystäväsi kanssa"

'Poikaystävä'-sana kouraisi Joelia vatsasta, ennen kuin tuo kokosi itsensä ja osoitti Joonakselle oman huoneensa avainkorttia tv-tasolla. "Käy vaan ite hakemassa takkis. Tossa toi avain, pidä hyvää huolta", hän sanoi. "Sekä kortista, että takista", lisäsi ja hieman katui takkinsa lainaamista Joonaksen kaltaiselle säheltäjälle.

Joonas nappasi kortin käteensä, huikkasi kiitokset ja katosi huoneesta melkein yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin.

Niko näykkäsi jälleen Joelia korvasta tällä kertaa venyttäen korvalehteä varoen. Kylmät väreet kulkivat läpi Joelin kehon.

"No niin pitäiskö sun nyt pitää hyvää huolta "poikaystävästäs"", Niko kuiskasi omahyväisen hymyn kera.