One shotteja - Blind Channel

"Mun nimi on Olli" - Olli/Tommi

Kirjotin Baby Channelia :)

⚠️ sisältövaroituksena kehodysforia, yritin tehä siitä aika mildii mut en kyl kuvailis sitä sellaseks...

teksti on kirjoitettu Ollin näkökulmasta :)

_ _ _

Heitin hihattoman paidan päälle ja katselin lopputulosta peilistä. Takaisin tuijotti tyytymätön ilme. Käännyin sivuttain. Rinnan kohdalla oli yhä kohouma ja paita istui muutenkin huonosti. Hartiat oli liian kapeat ja paidan helma takertui ikävästi lantioon. Yritin asetella sitä paremmin, mutta se laskeutui aina vaan rumemmin mun ylle. Löysät reisitaskushortsit eivät peittäneet lantion ja reiden väliin jääviä loivia kuoppia ja housujen lahkeista paljastuivat liian kapeat ja hoikat sääret.

Riisuin shortsit ja katselin jalkojani. Reidet olivat paksut; mä yritin saada käteni kierrettyä toisen ympärille, mutten onnistunut. Paljaiden säärien hennot karvat olivat vaaleita, miltei läpinäkyviä. Vedin pitkät farkut jalkaan peittääkseni alaruumiini epäkohdat.

Otin paidan pois ja riisuin mulle liian pienet ja tiukat urheilurintsikat päältäni. Toiset niistä. Mun oli tänään määrä mennä Tommin kanssa ulos - kai vaan hengailemaan - mutten mä tän näköisenä voi mennä minnekkään. Tukka oli taas venähtänyt yli olkapäiden. Äiti ei pitänyt, kun pidin sitä lyhyenä. Sen mielestä mun olisi pitänyt pukeutua feminiinisemmin ja siistimmin.

Mä tiesin, ettei Tommia kiinnostaisi miltä mä näytän. Me on pidetty yhtä sen kanssa jo päiväkodista asti ja alettiin muutama vuosi sitten seurustelemaan vähän kuin vahingossa - jotenkin se vaan ajautui siihen. Mua vaan ahdisti koko kroppa, enkä halunnut näyttäytyä ihmisten ilmoilla kun tuntui tältä.

Vilkaisin kelloa ja huomasin, että mulla olisi kolme varttia ennen kuin pitäisi lähteä. Päätin, että mulla olisi vielä hyvin aikaa. Kiirehdin vessaan ja etsin alalaatikosta sideharsoa. Toivottavasti Tommi ei kiinnittäisi liikaa huomiota. Palasin oman peilini eteen ja riisuin toisetkin liivit. Aloin pyörittää harsoa rintakehäni ympärille yrittäen pitää kokonaisuuden edes jotenkin kasassa. Joka kerta side alkoi kuitenkin purkautua tai roikkua joltain puolelta. Tuskailin aikani itkun partaalla, kunnes ryntäsin vessaan etsimään ihoteippiä. Onneksi ketään ei ollut kotona. Mun puolialaston paniikissa juoksentelu olisi saattanut herättää kysymyksiä vanhemmissani. Itseasiassa paljon enemmän kuin kysymyksiä.

Mä en oikeastaan ollut edes varma miten mun vanhemmat suhtautuisi jos mä kertoisin niille. Ei ne kai edes uskoisi mua. Mä tiesin jo pienestä, etten ollut samanlainen kuin muut. Mä en vain silloin tiennyt miten ilmaista sitä. Ja nyt mä en uskaltanut. Mua pelotti, ettei ihmiset vieläkään ymmärtäisi mua. Joonas hyväksyisi mut, sen mä tiedän. Ja niin varmaan Tommikin. Mä en vaan haluaisi menettää sitä mitä meillä on.

Ihoteipin kanssa alku sujui paremmin. Mä sain teipillä harson kiinni kylkeeni ja aloin siitä köyttämään sitä ympärilleni. Vaikeinta oli tissien asettelu sen alle ja harson kierittäminen selän takaa. Yritin kiristää sidettä tiukemmalle, mutta juuri kun mä vedin sitä, tunsin teipin irtoavan ihostani. Purin hammasta yrittäessäni pitää pitää harson tiukalla, mutta se lähti vain valumaan mukana. Mun silmät kostui, kun purin tekeleeni ja teippasin harson uudelleen kiinni. Tällä kertaa kaksinkertaisella määrällä teippiä.

Tällä kertaa aloitin laittamalla harson löysemmin ekoilla kierroksilla ja kiristäisin sitä sitten myöhemmin. Tekniikka toimi alkuun, mutta kun tiuksensin kokonaisuutta, kääntyi se vinoon ja teki koko rinnasta epäluonnollisen näköisen. Revin taas koko jutun pois ja aloitin epätoivoisena alusta.

Mä en tiedä kuinka pitkään mä olin sen kanssa jo säätänyt, mutta kolmannella kerralla side pysyi päällä, eikä irronnut mun kehosta. Mä kieritin sitä helpottuneena ja käännyin katsomaan itseäni sivuttain peilistä. Mä olin saanut tarpeekseni. Vaikka tuotos oli niin tiukalla kuin sen vain pysymään sai, se peitti tuskin mitään mun rinnastani. Mä purskahdin kunnolla itkuun ja valuin peilin viereistä seinää pitkin maahan itkemään.

Nojasin sikiöasennossa vasten seinää itkien. Mä en tajunnut minkä takia en vain voinut olla kuin vaikka Joonas. Sen rinta oli luonnostaan litteä ja keho muutenkin ihanteellinen. Sen äänessä ei kyllä ollut mitään maskuliinista... Sen jalat oli lihaksikkaat ja täynnä tummaa karvaa ja sen kasvoijakin koristi kevyt sänki. Mun lapsenpyöreät kasvoni olivat vain täynnä finnejä ja ääni kiusallisen korkea.

Itkusta ei tuntunut tulevan loppua ja hengittäminen alkoi tuntua vaikealta. Mä hyperventiloin nurkassa, enkä ilmeisesti kuullut oven kolahdusta, kun alakerrasta kuului tervehdys. "Moi!"

Mä en kyennyt vastaamaan. Niiskutin menemään, kun Tommi kurkkasi mun ovesta. Sen silmät kohtasi mun itkuiset omani. Samantien Tommi kiirehti mun luo.  "Onks kaikki hyvin? Mitä on sattunu?!" se kysyi kumartuessaan mun ylle maantasoon. Mä en saanut sanaa suustani. "Tuu tänne", se veti mut syliinsä ja yritti pyyhkiä kyyneleitä mun poskiltani. Niitä tuli koko ajan lisää ja sen homma oli täysin toivotonta.

Se nosti mut ylös lattialta sängylle. "Voisitsä kertoo mikä homma? Mikä tää on?" se kysyi vetäen vähän harson reunaa mun ympäriltä. Mä vaan niiskaisin ja vetäisin sitä takaisin. "Äläh", huokaisin hengästyneenä. Tommi katsoi mua kummissaan ja alkoi mun kiellostani ja vastaan vääntämisestä huolimatta vetämään harsoa pois. "Rakas, anna mun ottaa se pois, helpompi hengittää"

Tommilla oli pointti. Mä en jaksanut taistella vastaan vaan annoin sen riisua harson. Siitä jäi ikävät painaumat ja jäljet mun ihoon. Tommi riisui oman hupparinsa ja puki sen mun päälle, vaikka viereisessä vaatekaapissa olisi ollut tusina mun omia. Annoin kaiken tapahtua ja itkun laantua vähän. Poikaystäväni piti mua yhä sylissään ja kyseli mikä mulla oli.

"Tom- Tommi, mä- mä oon trans", sanoin varovasti. Se katsoi mua jotenkin pelokkaana, muttei tuomiten. "O- Okei", se vastasi eikä selvästikään tiennyt miten reagoida. "Mun nimi on Olli", mä sanoin varmemmin. Tommi rutisti mua tiukemmin itseään vasten. "Okei, Olli." se sanoi, jolloin mä huokaisin helpottuneena ja jatkoin itkemistä sen paljasta rintaa vasten.

"Mitä jos ollaan tää ilta vaan täällä? Vai haluutko sä että mä lähen?" se kysyi mun itkun melkein loputtua. Mä pudistin päätäni ja mutisin, että se saisi jäädä. Tommi nyökkäsi ja silitti mun hartiaa. Me oltiin pitkään hiljaa.

"Mitä meille käy nyt?" mä kysyin ääni yhä väristen. Mä vihasin kuinka vinkunalta se kuulosti. "Ei kai mitään", se totesi. "Kai mulla on nyt sitten poikaystävä. Vai kuinka?" Mä hymyilin varmaan ensikertaa koko päivänä. Nyökkäsin ja painauduin Tommiin kiinni.

_ _ _

okei backstorya sen verran, että näin joskus kesän alussa unen, jossa fanit oli löytäny jonkun Ollin vanhan iigeen ja saanu selville et se on trans.

se oli musta kiehtova ajatus ja loin tän tekstin ekan suunnitelman silloin. viime ollixtommi tekstis lupasin, et kirjotan uuden jokaista ollixtommi vihakommenttia kohden, joten olkaapa hyvä, elikkä näin savommuan kielellä: hekkee

kirjotin tän loppuun bi-lipun värisen taivaan alla uniklubia kuunnellen järvenpään rantapuistossa

tän julkaseminen rupes loppua kohden ahdistamaan aika paljon... empä tiiä, antaa mennä