One shotteja - Blind Channel

Eikö se ollutkaan ohi? Joel/Joonas

Tumma vesi kieppui Joelin ympärillä. Se peitti hänet alleen ja veti kohti syvyyksiä. Joel haukkoi happea toivottomana. Hän hapuili kohti veden pintaa yrittäen päästä hallintaan tilanteesta. Vesi täytti hänen keuhkonsa jokaisella henkäyksellä, eikä hän edes tiennyt missä suunnassa pinta oli. Väsytti. Joel tiesi, ettei jaksaisi enää kauaa.

Sitten kaikki oli hyvin.

Pakokauhu vaihtui käsittämättömään levollisuuteen. Kylmyys katosi ja tilalle tuli vain seesteinen hiljaisuus. Joel tunsi olevansa turvassa.

***

Joel räpytteli silmiään yrittäen totutella kirkkaaseen valoon. Eikö se ollutkaan ohi?

Häikäisi.

Hän avasi silmänsä kunnolla selvittääkseen olinpaikkansa, mutta ympärillään näkyi vain valkoista.

"Hei"

Joel hätkähti ja vilkuili ympärilleen etsien äänen lähdettä. Tuloksetta. Missään ei näkynyt ketään ja tila näytti vain jatkuvan loputtomasti. Missä ihmeessä hän oli?

"Sä kuolit"

Taisin huomata... Joel ajatteli. Hän muisti kyllä kylmän veden pyörteilyn ympärillään, sen kohinan korvissaan. Hän muisti yrityksensä päästä pintaan viimeisillä voimillaan näön hämärtyessä ja tunnon kadotessa kehostaan.

Joel ei halunnut kuulla enempää kohtalostaan. Nyt häntä kiinnosti vain tietää missä hän oli.

"Sä olet välitilassa", joku tai jokin vastasi taas, vaikka Joel ei edes muistanut kysyneensä mitään ääneen.

Mikä hiton välitila? Joel oli aina kuvitellut elämisen ja olemisen kulkevan käsi kädessä; Kun elämä loppuu, niin käy olemassaolollekin. Ei sen monimutkaisempaa. Mutta siinä hän edelleen seisoi. Ehkä hieman hämillään ja hiukset vieläkin vettä valuen, mutta siltikin tietoisena.

"Miks?" Joel ei osannut kysyä muuta. Tilanne oli liian absurdi. Ehkä olisi pitänyt kysyä, että mikä ihmeen välitila. Jos tämä oli jotain taivas vai helvetti -juttuja niin Joelin peli on auttamattomasti menetetty. Olisivat voineet heittää suoraan helvetin lieskoihin... Ei sillä, että hän olisi mitenkään paha ihminen ollut. Kirkossa käynti tai rukoilu olivat vaan jääneet hieman vähäiselle.

"Mä haluan näyttää sulle jotakin"

Joel suhtautui äänen sanoihin epäilevästi. Oliko tämä joku yleinenkin kuolemiseen liittyvä käytäntö vai oliko hän poikkeus? Miksi ääni ei voinut suoraan kertoa missä mentiin? Kuka hän oli ja mitä oli tapahtumassa?

"Tule"

Ääni ei jättänyt Joelille paljon mahdollisuuksia tottelemattomuudelle, sillä yhtäkkiä kaikki taas pimeni. Joelin olo muuttui taas rauhalliseksi, eikä hän hetkeen tuntenut mitään. Pian hän kuitenkin tunsi tukevan maan paljaiden jalkojensa alla ja aistiensa palailevan hiljalleen. Joel tunnisti seisovansa Joonaksen asunnossa.

Tännekö äänen omistaja oli hänet halunnut tuoda? Hänen parhaan ystävänsä pimeään olohuoneeseen? Joel katseli ympärilleen huoneessa, jossa oli viettänyt luvattoman suuren osan ajastaan viime vuosina. Kaikki näytti olevan ennallaan.

Muistot täyttivät Joelin mielen. Muistot hetkistä, jotka he olivat Joonaksen kanssa täällä viettäneet; Kun he jammailivat keskenään sohvalla ja kummankin kitarasta katkesi kieli melkein peräkkäin. Kun Joonas yritti laittaa heille ruokaa ja onnistui polttamaan jauhelihakastikkeen pohjaan. Kun he väittelivät mitä tyhmimmistä asioista ja Joel joutui jatkuvasti estämään itseään hiljentämästä Joonasta kaappaamalla tuon huulet rajuun suudelmaan.