One shotteja - Blind Channel

Behind Blue Eyes - Joel/Aleksi

Joel lakaisi katseellaan pitkin seiniä pimeässä hotellihuoneessa. Ikkunasta kajasti hämärää valoa, jonka avulla hän näki jokseenkin koko huoneen. Joonaksen ja Nikon selvästi hieman villimmän illan äänet olivat hiljenneet seinän takana, mutta Aleksi kuorsasi kevyesti Joelin vieressä. Hyvä, että sentään joku sai nukuttua.

Joelilla ei ollut ennen ollut vaikeuksia nukkumisen kanssa. Suuren suosion kanssa kuitenkin tulivat myös kaupanpäällisiksi uniongelmat ja jatkuva öiden valvominen. Unilääkkeet eivät auttaneet välillä lainkaan. Joel vain pyöri yöt sängyssä ahdituen maailmasta. Unettomuudesta syntyi noidankehä. Nukkumattomuus ahdisti ja ahdistus vaikeutti nukahtamista. Joel alkoi olla todella turhaantunut tilanteeseen. Joskus Aleksi valvoi hänen kanssaan käsillä olevia demoja viimeistellen, mutta nyt tuo oli nukahtanut melkein heti, kun he olivat saapuneet baarista hotellille.

Verhot olivat kiinni joten uloskaan ei nähnyt. Joel yritti saada selvää seinällä roikkuvasta maalauksesta, johon ei ollut tajunnut kiinnittää huomiota päivällä. Se esitti ihmishahmoa. Minibaarissa loisti pieni sininen ledivalo.

Kuorsaus lakkasi ja kuului kahinaa, kun Aleksi alkoi liikkua Joelin vieressä. Sängyt olivat hotellihuoneessa valmiiksi kiinni toisissaan, eikä kummallekkaan ollut tullut mieleen siirtää niitä kauemmaksi. Bändi oli tottunut läheisyyteen keskenään.

Mustahiuksinen mies kääntyi kyljelleen, kasvot vain parinkymmenen sentin päässä Joelin omista. Hänen viileä jalkansa kosketti Joelin omaa. Joel tarkkaili häntä hetken, mutta ilmeisesti mies vaipui nopeasti takaisin syvään uneen. Myös rauhallinen hengitys paljasti Aleksin olevan unessa. Kuorsaus ei jatkunut enää kyljellään.

Joel jäi tuijottamaan kasvoja edessään. Pimeässäkin hän erotti tummat pitkät silmäripset, jotka lepäsivät levollisesti vaaleaa ihoa vasten. Nenä oli teräväpiirteinen ja kaunis. Joel oli kiinnittänyt siihen huomiota, kun fanit olivat maininneet siitä. Muutama laineikas hiussuortuva oli pudonnut miehen otsalle, eikä Joel voinut vastustaa kiusausta pyyhkiä ne varovasti korvan taakse. Hän siveli puolivahingossa sormenpäillään Aleksin sileää korvaa ja oli jo ottamassa kättään pois, mutta laski sen kuitenkin hellästi Aleksin poskelle. Poski oli täynnä pieniä kuoppia ja myhkyröitä, mutta oli pehmeä ja nukkainen. Leuassa oli lyhyt parran sänki.

Joel tuijotti vaaleita huulia ja niiden terävää amorinkaarta. Kun Aleksi ei tuntunut hievahtavankaan Joelin asettaessa käden hänen poskelleen, uskaltautui hän hivelemään varovasti peukaloaan huulia pitkin. Hän seurasi peukalon pehmeällä osalla paksun alahuulen muotoa ja ajatteli miltä huulet tuntuisivat hänen omiaan vasten. Joel ei ollut juonut illalla paljoa, mutta jokin sai hänet tekemään tänään varomattomia asioita.

Poski hänen kätensä alla liikahti ja yhtäkkiä Aleksi silmäluomet liikkuivat varoen. Joel siirsi peukalonsa äkkiä pois huulilta. Aleksi räpytteli silmiiän hetken ennen kuin avasi suunsa haukotellakseen suuresti. Joel seurasi kuinka hän nyrpisti nenäänsä lyhyesti haukotuksen aikana. Näyn suloisuus olisi saanu Joelin sulamaan siihen paikkaan, ellei hänen sydämensä olisi jo hakannut tuhatta ja sataa hänen kätensä levätessä yhä Aleksin poskella.

Aleksin avasi viimein silmänsä kunnolla ja niiden kirkkaan siniset iirikset näyttivät jopa loistavan valoa aamuöisessä hotellihuoneessa. Joel ei saanut silmiään irti niistä ja hänen kätensä oli kuin liimattu Aleksin kasvoille. Aleksi vain tuijotti häntä takaisin suurin silmin sanomatta sanaakaan.

Hetki kesti Joelin mielestä vähintään ikuisuuden ja olisi saanut kestää toisenkin ennen kuin Aleksi kyseenalaisti Joelin öisen hellyydenosoituksen.

"Joel?" hän totesi, mutta Joel tunnisti sen kysymykseksi. Se oli se taikaisku, joka vaadittiin saamaan Joel irroittamaan kätensä hänen poskeltaan. Hän veti sen äkkiä pois ja mutisi anteeksipyynnön tuskin kuuluvalla äänellä. Joel käänsi kylkeään, ettei hänen olisi tarvinnut katsoa enää Aleksin lumoaviin silmiin. Häntä nolotti äärettömästi ja hän tulisi soimaamaan itseään typeryydestään vielä pitkään.

Hän kuuli yhä Aleksin hämmentyneen - tai ehkä jännittyneen, todennäköisimmin ahdistuneen - hengityksen. Joel yritti tasata omaansa. Hän ei ollut edes huomannut hengästyneensä, muttei toisaata yllättynyt siitä yhtään. Se oli yksi Aleksin vaikutuksista häneen.

Hän luuli jo saavansa nuolla kuvitteellisia haavojaan rauhassa, jättäen todella kiusallisen, yöllisen kohtaamisen taakseen - hyvällä tuurilla Aleksi ei edes muistaisi sitä aamulla - mutta liian pian hän tunsi kevyen kosketuksen olallaan. Joel käänsi päätään olkansa yli vain kohdatakseen edelleen maailman kauneimmat silmät ja niiden omistajan yhä hämmentyneet kasvot. Nuo silmät tulisivat vielä tavalla tai toisella koitumaan hänen kohtalokseen. Joel ei käsittänyt miten jokin elävä asia voi olla noin kaunis. Hän ei ehtinyt kysyä mitään, kun Aleksi siirsi hänen olkaansa koskettaneen käden vuorostaan Joelin poskelle ja nosti päätään tyynystä.

Vähintään tässä vaiheessa Joelin hengitys katkesi, kun Aleksin kasvoilla ei loistanutkaan vastenmielisyys vaan jotakin paljon pehmeämpää. Aivan kuin uteliaisuus tai kiinnostus. Kasvot tulivat myös koko ajan lähemmäksi. Viimein Aleksi sulki siniset silmänsä juuri ennen kuin hänen huulensa painuivat varovasti Joelin vastaaville.

Suudelma tuntui kääntävän kerralla Joelin koko vatsan ympäri ja sai hänet muistamaan hengittämisen tärkeyden. Hän tajusi myös kääntyä selälleen suoristaakseen niskansa ja päästäkseen lähemmäs Aleksia. Hän kuitenkin vetäytyi kauemmas hänen huulistaan, sillä jostain syystä aivot eivät suostuneet toimimaan Aleksin huulten ollessa kiinni hänen omissaan. Ei sillä, että Joelin aivot olisivat koskaan toimineet kunnolla Aleksin läheisyydessä.

Joel vain tuijotti suu auki Aleksia joka hymyili ujosti. "A- Aleksi?" oli Joelin vuoro kysyä. Aleksin hymy leveni hitaasti.

"Mä tykkään susta, Joel" hän kuiskasi. Joel nyökkäsi hämmentyneenä. Hän oli kiitollinen, että huoneessa oli pimeää, vaikka Aleksi todennäköisesti tunsi hänen poskiensa kuumotuksen muutenkin. Hän nosti oman kätensä Aleksin lantiolle ja veti häntä siitä lähemmäksi kuroessaan heidän huulien välille syntyneen raon umpeen.

_ _ _

Mitä mainiointa juhannusta teille, rakkaat lapsoset! Maistuiskos pieni aamuöinen Joleksi piristämään (ainakin toivottavasti) teidän päivää?

mua ärsyttää kun en keksinyt tälle mitään kivaa nimeä, mut oon kuunnellu limp bizkitiä aika paljon lähiaikoina, joten menköööööt. oli kans pakko jatkaa tota picsartin käytön opiskeluu, joten toteutin sen tekemällä tollasen hienohkon kuvan

Hei muuten, julkasin tuossa jokin päivä ensimmäisen osan Oleksi-kirjaa, käykää pliis lukee se. Se on ihan ok

enpäs saanut mitään kivaa Tommi-ficciä valmiiks synttäreiks, mut katotaan et jos saisin tehtyy jonkun myöhäsen