One shotteja - Blind Channel

Gootti Olli/Aleksi

Aleksi sulki silmänsä, kun kylmä väri kosketti hänen päätään ihan jakauksen kohdalta. Selässään juoksi vilunväreitä ja sudin kovat harjakset raapivat päänahkaa. Miksi ihmeessä hän oli suostunut tähän?

Pojat, eritoten Joel, olivat pitkään kosiskelleet häntä bändiin, mutta Aleksista oli tuntunut vaikealta hypätä mukaan näin isoon juttuun, kun oli tottunut työskentelemään yksin. Toisaalta kun oli ehtinyt yli vuoden roikkua porukan mukana, alkoi tottua ajatukseen olla mukana ihan täyspäiväisesti. Olihan takana jo isoja festarikeikkojakin, joten ei tämä mikään hyppy täysin tuntemattomaan enää ollut. Aleksi tunsi olonsa turvalliseksi heidän seurassaan, eikä olisi voinut kuvitella parempaa bändiä liittyä mukaan.

Joten tässä sitä oltiin. Aleksi oli viimein suostunut ja tämän olisi sitten voinut tulkita jonkin sortin liittymäriitiksi. Sen välttämättömyyttä hän kuitenkaan ihan ymmärtänyt, eihän kukaan muukaan bändistä ollut värjännyt hiuksiaan, saati sitten pikimustiksi. Miksi häneltä vaaditti tällaisia uhrauksia? Joltain Aleksi oli kyllä saanut kuulla näyttävänsä liian fuckboylta soittaakseen rockyhtyeessä, mikä kai selitti vaatimuksen ainakin osittain.

"Nosta päätä ylemmäs", Olli käski ja samassa oli Aleksi jo korjaamassa ryhtiään. Tilanne ei tuntunut enää niin vieraalta kuin alkuun, mutta ei sitä voinut miellyttäväksikään sanoa. Seos tuntui edelleen kylmältä ja kirveli päänahkaa sieltä täältä. "Kestääks tää viel pitkään?" Aleksi kysyi kärsimättömänä ja pyöritteli hiuslenkkiä kädessään. Vessanpöntön kansi oli kova ja epämukava ristiin taitettujen jalkojen alla. Aleksi ei malttanut odottaa, että operaatio olisi ohi ja hän pääsisi pesemään kutittavan tahnan hiuksistaan. "Kestää," kuului hieman turhautunut vastaus. "Vasta alotin."

Olli oli valikoitunut kampaajaksi, koska hän oli pojista kokenein hiusten kanssa. Oli kuulemma muutama vuosi sitten värjännyt Porkon hiukset liiloiksi, joka ei kylläkään vahvistanut hänen luotettavuuttaan hiustaiteilijana yhtään. Kaikesta huolimatta Aleksi uskaltautui Ollin käsittelyyn huomattavasti rauhallisemmin mielin kuin vaikka itse Joonaksen. Siitä ei olisi tullut kaunista jälkeä.

***

Ikuisuuden tuntuisen kymmenminuuttisen jälkeen oli Olli viimein saanut levitettyä värin Aleksin hiusten tyveen. Aleksi oli huojentunut, kun päänahkansa pahoinpitely värjäyssiveltimellä päättyi ja Olli alkoi hieroa väriä latvoihin kumihanskoin vuoratuilla käsillään. Tuntui oikeastaan aika mukavalta, eikä värikään ollut enää niin kylmää lämpimien käsien alla.

"Noni, oiskohan tää nyt ready" Olli totesi Aleksin yläpuolelta. "Älä vaan lopeta" mutisi Aleksi nopeasti, sillä sormet päänahassaan alkoivat tuntua miltei taivaallisilta. Olli naurahti ja nosteli vielä hiuksia tarkistaen, että joka kohta on varmasti mustan värin peitossa. "On ne. Nyt vaan venataan vajaa puol tuntii. Anna se ponnari"

Aleksi totteli ja huokaisi syvään. Pitäisi jaksaa vielä puoli tuntia ennen kuin koko rumba olisi oikeasti ohi. Olli sitoi hiukset pienelle nutturalle ja pyyhki tummalla käsipyyhkeellä niskaan levinneen värin pois. Aleksi poimi puhelimensa tasolta samalla kun Olli alkoi pestä värjäysvälineitä lavuaarissa.

"Kyl sust viel kunnon emo tulee, mä lupaan", Olli virnisti vilkaistessaan Aleksin suuntaan. "Empä mä vähempää olettanutkaan", Aleksi vastasi osoittaen taas äänensävyllään, ettei erityisemmin riemuinnut sitä, että hänet pakotettiin värjäämään hiuksensa. "Hei älä nyt, tuut näyttää entistäkin söpömmältä ja naiset juoksee perässä", Olli lohdutti pilke silmäkulmassaan lempeän hymyn kera. "Ja miks ei miehetkin", hän lisäsi. Niinpä, mitä muuta sitä voisikaan toivoa... Aleksi ei vakuuttunut.

***

Parin kymmenen minuutin päästä Olli pesi hiusvärin Aleksin päästä. Toimenpide jota olisi voinut verrata vähintään vesikidutukseen kesti toivottoman pitkään ja tuntui kuin mustaa väriä olisi ilmestynyt koko ajan vain lisää. Viimein kun vesi oli ainakin melkein kirkasta, salli Olli hänen lopettaa hiustensa hieromisen. Olli kietoi samaisen tumman pyyhkeen hänen päähänsä samalla kun Aleksi itse harmitteli kastuneita housun lahkeitaan.

"Totuuden hetki", Olli julisti, kun oli vetänyt Aleksin eteisen peilin eteen ja nojasi nyt hänen hartioihinsa takaapäin. Aleksi odotti kauhulla kun Olli avasi turbaanin ja mustat kiehkurat vapautuivat pyyhkeen alta. Hän katsoi lopputulosta suu auki. "Mitä mä sanoin?", Olli virnisti. "Ehdottomasti glow up", hän jatkoi. Aleksi ei saanut sanaa suustaan ja menetti puhekykynsä todennäköisesti lopullisesti, kun Olli pörrötti hänen kosteita hiuksiaan ja painoi suukon hänen poskelleen.

_ _ _

lyhyt mut kai ihan söpö

en tiiä taaskaan mistä tää lähti tai mihin tää päätty mut puhuin taas jotain oleksista, joten kirjotin tän kun mun ois ehdottomasti pitänyt olla nukkumassa

oon vähän lähiaikoina haaveillu oikolukijasta näille teksteille