One shotteja - Blind Channel

"Meinas tulla avioero" - Joel/Joonas

oon niin ylpee jos joku tunnistaa jo otsikost et mist on kyse :D

_ _ _

"Noni, eiköhän ne siellä pysy", Niko sanoi lukiten samalla vaatehuoneen oven ulkopuolelta. Tommi virnuili taustalla ja Aleksi katseli tapahtumia vähän hermostuneena.

"Mitä helvettiä nyt?! Päästäkää ulos täältä!!", kuului Joelin ääni komerosta. Niko naurahti ja huusi takaisin: "Ei päästetä ennen ku ootte sopinu". Ovea alettiin paukuttaa raivokkaasti.
"Hei ihan oikeesti. Tää on tosi lapsellista!"

"Ite ootte", Olli osallistui. "No joo, me täst lähetään vaikka kaljalle. Tullaan joskus kattomaan ootteko sovussa. Toivottavasti saatte ajan kulumaan", Niko huikkasi ja ohjasi porukan ulos asunnosta.

"Onks tää varmasti ihan tarpeellista?" Aleksi kysyi käytävässä epävarmana. "Kyllä ne siellä pärjää, saavatpahan sovittua", Niko taputti häntä olalle.

"Laatuaikaa kahestaan", Tommi virnisti.

***

Ovi kolahti. Joel vilkaisi vankikumppaniaan turhautuneena. Joonas vain mulkaisi häntä ja istui alas seinää vasten. Joel tuhahti, mutta valui mukanaan istumaan lattialle. Seisominen Joonaksen istuessa olisi ollut epämukavaa molemmille, sillä komeroon lukitsemisen lisäksi Niko oli kiinnittänyt heidät käsiraudoilla toisiinsa kiinni. Ne olivat kai varmistuksena, etteivät he pääsisi toisistaan eroon vaikka onnistuisivatkin murtautumaan ulos huoneesta. Miksihän Niko edes omisti sellaiset?

Joonas vain istui hiljaa ja tuijotti lattiaa vihaisena. Joel oli kiitollinen, että muut olivat sentään jättäneet heille valot huoneeseen. Valokatkaisin oli oven toisella puolella. Hän katseli ylöspäin lukien hyllyillä olevien pahvilaatikoiden raapustuksia. Talvivaatteita, piuhoja, patterit. Joel yllättyi miten hyvin Niko oli järjestellyt tavaransa. Hän ei itse pystyisi samaan. Alemmilla hyllyillä oli siistejä vaatepinoja, joista Joel oli myös kateellinen, kaikista alimpana vetolaatikko sukille ja alushousuille. Sivuseinällä oli vaatetanko, jossa roikkui kauluspaitoja ja farkkuja, oli joukossa muutama pukukin. Toisella puolella roikkuivat esiintymisasut.

Kun Joel oli selannut katseellaan läpi kaikki hyllyt jo moneen kertaan, alkoi Joonaksen käytös ärsyttää häntä entisestään. Joonas oli suuttunut, kun Joelin oli ollut määrä hakea hänet treeneihin ja hän oli kyllästynyt odottamaan viipyvää Joonasta. Joel oli ajanut pois paikalta jättänyt orvon näköisen Joonaksen yksin parkkipaikalle. Mies oli raivostunut toden teolla, eikä suostunut sen jälkeen puhumaan Joelille kuin huutamalla. Niko ja Aleksikin olivat saaneet kuulemma osansa Joonaksen raivonpurkauksista. Joelin kävi sääliksi pikkumiestä, joka oli vasta liittynyt bändiin ja joutui heti kuuntelemaan Joonaksen räyhäystä. Se ei ollut Joonaksen tapaista ja Aleksi sai heti väärän kuvan hänestä. Hyvä jos tahtoi tämän jälkeen enää edes jäädä bändiin.

Kaiken kruunasi Joonaksen edelleen jatkuva mykkäkoulu ja kykenemättömyys pyytää anteeksi. Hän vain istui yhä hiljaa suostumatta edes katsoa Joeliin päin. Joel uskoi, ettei tuo ollut enää edes vihainen, muttei vain halunnut olla ensimmäinen, joka antaa periksi. Molemmat olivat kovapäisiä ja halusivat aina saada tahtonsa läpi. Varsinkin Joelille oli välillä vaikea myöntää virheensä. Joel ei tiennyt kuinka pitkään he olivat jo komerossa istuneet, mutta hän alkoi pikkuhiljaa olla todella kypsä Joonaksen käytökseen.

"Etsä tosiaan aio sanoo mitään?", hän kysyi turhautumisen kuuluessa äänessään. Joonas nosti katseensa Joeliin miltei loukkaantuneena. He joutuivat istumaan epämiellytävän lähekkäin käsirautojen takia.

"Ai minä?" Joonas hämmentyi. "Sunhan takia me ollaan tääl", hän jatkoi.

"Mun? Sähän se täs teit hirveen ison haloon jostain pikkujutusta. Sä huusit Aleksille!" Joel kimpaantui. Joonas nousi äkkiä ylös lattialta vetäen samalla Joelin käsinraudoin mukaansa. "Huusin Aleksille, mä olin vihanen sulle! En mä mitenkään Alelle huutanut!" Joonas väitti heiluttaen käsiään vihaisesti. Raudat kilisivät. "Ja olen vieläkin", Joonas lisäsi kulmat vihaisesti kurtussa.

"Etsä voi suuttuu noin pahasti tosta. Mua vitutti kun sulla kesti ja sehän oli puoliks vaan hauskaa. Lapsellista vetää siitä tollaset kilarit", Joel sanoi. Hän oli ennenkin joutunut odottelemaan Joonasta ja oli vain päättänyt vähän näpäyttää häntä.

"Ja se muka ei ollu lapsellista?! Mä en vittu jaksa sua. Mä olin jo melkein siinä autolla! Sä teit ton vaan ärsyttääkses", Joonas puolustautui. "Mä en tajuu miks sun pitää ain..."

Joel kyllästyi kuuntelemaan Joonaksen jatkuvaa raivoamista ja tönäisi tuon vasten vaatehuoneen seinää. Hän painoi huulensa aggressiivisesti Joonaksen omille ja nosti raudoitetun kätensä korkealle tuon pään yläpuolelle. Joonaksen oma käsi seurasi perässä ja hän joutui pituuseron takia nousemaan varpailleen, ettei käsirauta hiertäisi hänen rannettaan ikävästi.

Joonas todella hiljeni ja vastasi alkujärkytyksen jälkeen suudelmaan. Hän nosti kätensä Joelin leualle pitäen häntä lähellään. Joel purki aggressiotaan puremalla Joonasta alahuulesta ja asetti toisen kätensä Joonaksen lantiolle hivuttaen sitä hitaasti hänen paitansa alle. Joonaksen selkä kaartui kaarelle.

"Mä edelleen vihaan sua", Joonas mutisi suudelmien välissä Joelin huulia vasten.

_ _ _

tää on mitä mä kuvittelisin et muut jätkät tekis jos (t)virhekaksoset ei suostuis sopimaan jotain riitaansa

pitäiskö kirjottaa lisää nikon käsiraudoista 🤔