One shotteja - Blind Channel

Hienovaraista vihjailua - Aleksi/Joel

voisiko joku tulla ruoskimaan mut kirjottamaan lisää, kun en vaan saatana saa aikaseks?

Erikoinen itsesääliä pursuva hätähuuto itselleni:

_ _ _

Aleksi sulki hetkeksi silmänsä baarin metelissä. Hän nojasi päätään Joonaksen olkaan. Joonas ei reagoinut hänen nuokkumiseensa paljoakaan, jatkoi vaan kiivasta keskustelua uima-altaisiin hukkumisista Ollin kanssa. Aleksia vitutti, ettei hänen läheisyyden kaipuuseensa vastattu.

Tosiasiassa hän olisi mielummin nojannut Joeliin. Tai ainakin istunut tuon vieressä, mutta jostain syystä solisti oli vapaaehtoisesti istunut  toiselle puolelle pöytää. Eikä edes häntä vastapäätä. Sekin vitutti Aleksia.

Hän oli koko päivän odottanut illan viihteelle lähtöä. Hän oli odottanut, että Joel istuisi hänen viereensä ja olisi mahdollisesti jopa kietonut kätensä hänen ympärilleen. Aleksi oletti, että Joelkin olisi halunnut tehdä niin. Sen verran hän luuli osaavansa lukea ihmisiä.

Joelin ja Aleksin välillä oli selkeästi jotakin. Aleksi itse saattoi myöntää itselleen olevansa ihan pikkuriikkisen - aivan suunnattoman - ihastunut Joeliin ja päätteli tuon käytöksen perusteella tuon tuntevan edes jonkin verran samoin. Tai vähintäänkin, että Joel olisi mielellään vastaanottanut ja vastannutkin hänen läheisyyden osoituksiinsa. Näin tuo oli ennenkin toiminut.

Joel oli se, joka oli ensimmäisen kerran laittanut hänelle viestiä bändistä. Joel oli kertonut pitävänsä hänen musiikistaan ja arvostavansa häntä artistina. Joel oli myös tälläkin kertaa kutsunut Aleksin porukan mukaan, vaikkei hän siihen virallisesti kuulunutkaan. Näiden faktojen ohella olivat he Joelin kanssa läheisiä ihan eri tavalla kuin muiden. Kyllähän Aleksi toimeen tuli kaikkien jäsenten kanssa. Oikeastaan heistä oli tullut kuin perhettä, näinkin lyhyessä ajassa. Mutta siltikin Joeliin hänelle oli muodostunut ihan erilainen suhde.

Nyt ne pienet läheisyyden osoitukset olisi hyvin voinut laittaa alkoholin piikkiin ja Aleksi oli luullut, että Joel - joka tapansa mukaan muuttuu kännissä yhä vain hellyydenkipeämmäksi - olisi ihan mieluusti istunut hänen viereensä, mutta nyt hän istui Nikon ja Tommin välissä toisella puolella pöytää ja tuntui muutenkin välttelevän Aleksia ja hänen katseitaan. Aleksi ei saanut mieleensä syytä siihen.

Kun Ollin ja Joonaksen keskustelu oli siirtynyt hukkumisista merirosvojen kautta Titaniciin, jolloin myös Niko oli kiinnostunut keskustelusta, vilkaisi Aleksi kelloaan ja totesi viimeisten bussien lähtevän pian.

"Mä en sinäänsä haluais lähtee viel, mut ois kiva selvitä himaan ennen aamun busseja", hän sanoi kovaan ääneen yrittäen saada Joelin huomion. Hän oli ennenkin punkannut Joelilla bussien kulkiessa huonosti ja toivoi, että blondi olisi taas tarjonnut yöpaikkaa kainalostaan. Unta hän ei Joelin syleilyssä saisi, mutta kokemus korvaisi pienet univelat.

Joelin kaksion sohva ei ollut mieluisin nukkumapaikka, joten siellä yöpyessä nukuttiin usein kaikki Joelin sängyssä, oli porukkaa sitten miten paljon tahansa. Kyllä sopu sijaa antaa ja läheisyys lämmittää. Aikaisemmin Joel oli aina vetänyt Aleksin ihan kiinni itseensä ja tuudittanut uneen omalla tuhinalllaan.

Aleksi oletti, että Joel ottaisi hänet yöksi ihan senkin vuoksi, että matka Joelille olisi huomattavasti lyhyempi ja julkiset liikkuivat paremmin, jolloin Aleksi olisi voinut viipyä baarissa kauemmin. "Niitä menis vielä kaks, toinen nyt ja toinen puolen tunnin pääst", hän jatkoi seuraten tarkkaan Joelin reaktiota. Joel kumminkin vain vilkaisi häntä ja keskittyi sitten taas olueensa. Mikä ihme sitä nyt vaivaa, Aleksi ajatteli. Koko illan Joel oli tuntunut etäiseltä ja nyt suoraan ignoorasi hänen puheensa.

Aleksi ei tiennyt, miksi hän ei viitsinyt suoraan kysyä yöpaikkaa. Ehkä hän ei halunnut Joelin ajattelevan hänen tunkevan itsensä Joelin sänkyyn väkisin, vaan halusi jatkaa vihjailevaa tapaansa. Tähänkin asti heidän välinsä olivat olleet varovaiset ja tunnustulevat. Kumpikaan ei ehdottanut mitään suoraan, mutta silti Aleksi löysi aina tiensä Joelin syliin tai muuten vaan viereen.

"Mäkin voisin lähtee täst aika piakkoin". Sentään joku reagoi Aleksin yksinpuheluun, kun Niko avasi suunsa. "Kissa odottaa ruokkijaansa". Aleksi itse oli vienyt Rillan siskolleen hoitoon. Koira viihtyi huonosti yksin ja Aleksi oli ennakoinut baarireissun kestävän pitkään - mielellään aamuun asti.

"Mulla menis kahenkymmenenviiden minuutin päästä ratikka", Niko jatkoi, joten pojat päättivät lähteä niin, että Niko ehtisi ratikkaansa ja Aleksi odottaisi hetken pihalla bussiaan. Vielä kerran hän tarkkaili Joelia ja yritti etsiä tuon katsetta omallaan.

Minuutit kuluivat ja Aleksi kävi yhä vain epätoivoisemmaksi. Hän odotti, että jossain kohtaa Joel tajuaisi pyytää häntä jäämään. Jossain kohtaa hän saisi lasistaan rohkaisunsa ja soisi Aleksille pakokeinon.

Kotiinlähtö läheistyi ja paniikissa Aleksi alkoi kelata mielessään mitä oli lähiaikoina tehnyt väärin. Hän kävi läpi kaikki kanssakäymisensä Joelin kanssa. Kovin pahasti hän ei ollut voinut mokata, sillä Joel oli kuitenkin kutsunut hänet paikalle. Mitään ei tullut mieleen. Aleksi ei keksinyt yhtäkään tapahtumaa, joka olisi voinut muuttaa Joelin suhtautumista häneen.

Kun Niko alkoi keräillä kamojaan ja nousi jo pöydästäkin, oli Aleksi yhä ajatuksissaan. Hän havahtui vasta, kun Joonas ja Olli nousivat ylös päästääkseen hänet pois sohvan perältä. Myös Joel oli noussut seisomaan halatakseen lähtijöille heipat. Aleksi halasi tuota hämmentyneenä takaisin. Joel rutisti lujaa, eikä Aleksi voinut olla kuvittelematta, että hänen halinsa olisi kestänyt tavallista pidempään. "Nähään taas pian", Joel sanoi hiljaa, ettei huutaisi Aleksin korvaan ja päästi hänet halistaan. Aleksi hymyili hölmistyneenä ja kiirehti äkkiä ulos lompsivan Nikon perään.