Arvet

Luku 13

Sitä samaa. Suutelua. Suutelua uuden poikaystäväni kanssa. Pimeässä tyhjässä luokassa. Suudelmame ovat yhä kiihkeämpiä, mutta rakkautta ja halua täynnä.

Keskeytän suudelman ja sanon: "Meijän pitää kertoo Taylorille tänään."
"Jep", Tobias tokaisee ja hyökkää taas huulilleni. En vastustele. En vain kertakaikkiaan pysty.

***

Kävelen Taylorin vierellä katua, joka tulvii oppilaita. Koulu loppui juuri, joten kaikki ovat kävelemässä kotiin.

Saavumme Taylorin kotiin ja menemme heti keittiöön. Talo on vissiin tyhjä. Tai siis Rayley ja Paul ovat varmaankin molemmat töissä. Tämä olisi oivallinen tilaisuus kertoa Taylorille.

Otan nopeasti puhelimeni taskusta ja avaan viestit.

Tobias ;)

Tuu heti alakertaan!!!

Poika katsoo nuo viestit heti, mutta ei vastaa mitään. Pian kuulen hänen askeleensa portaista. Hän pysähtyy keittiön oviaukolle.
"Kerrotaan nyt", sanon äänettömästi, ja Tobias saakin selvää huulieni liikkeistä.

"Taylor", aloitan. Hän kääntyy katsomaan minua kysyvä ilme kasvoillaan.
"Meillä ois asiaa", jatkan varovasti.
"Teillä?" Taylor sanoo kysyvästi ja osoitta sormellaan ensin minua ja sitten Tobiasta.
"Me seurustellaan", sanon suoraan. Taylorin ilma muuttuu vielä hämmentyneemmäksi.
"Et sä vittu... ei", hän karjuu.
"Rauhotu", sanon rauhallisesti.
Tyttö on hetken hiljaa.

"Tiiäks sä, millanen kusipää toi on. Ei toi osaa välittää kenestäkään", hän huutaa yhtäkkiä ja saa minut sekä Tobiaksen säikähtämään.
"Mä tiiän mut mä tiiä myös millanen se on oikeesti", selitän.
"Kauanko tätä on jatkunu?" Taylor kysyy vihaisena.
"Muutama kuukausi..", sanon. "Mutta alettiin seurusteleen vasta perjantaina"
"Ai että te oikein seurustelette!" hän huutaa ja ryntää suoraan ulos laittamatta edes kenkiä jalkaan.

Yritän juosta hänen peräänsä, mutta Tobias tarttuu ranteestani.
"Anna sen rauhottua", hän sanoo tyynenä.
"Mut-mutta sillä ei oo ees kenkiä.. se- mihin se voi men-nä", änkytän itkuisena.
"Se palaa kohta", Tobias sanoo.
"Päästä irti! Tää on sun syytä!" huudan raivoissani itkien. Tobias ei kuitenkaan välitä mollauksistani vaan vetää minut hänen kainaloonsa. Hänen lämmin kehonsa saa minut rauhoittumaan. Hän kääntää kasvoni vasten hänen omiaan ja antaa ensin suudelman otsalleni, sitten nenälleni, poskelleni ja lopuksi huulilleni.
"Anteeks", sanon hiljaa.
"Ei se mitään. Taylor on sulle tärkee, mutta mä oon tuntenu sen koko elämäni ja tiiän, että se kiihtyy nopeasti, mutta leppyykin melkein yhtä nopeasti", Tobias kertoo. Nyökkäilen vain.

Menemme sohvalle katsomaan elokuvaa, koska emme oikein voi tehdä muutakaan. Taylor ei kuitenkaan tule koko yönä kotiin.

***

Haahuilen ympäri koulun käytäviä. Etsin Tayloria. Ei hän varmaan ole edes tulossa kouluun, koska ei halua nähdä minua.

Kävelen käytävälle, jossa ei ole muita. Luokat ovat pimeinä paitsi yksi, englannin luokka. Kuulen sieltä tutun äänen, Tobias.

Pysähdyn oven viereen ja kurkkaan varovasti oven raosta. Näen Taylorin. Käännyn nojaamaan seinään ja kuuntelen hetken.

"Sä oot tunteeton paska", Taylor sanoo.
"Mä tiiän, millasena sä pidät mua ja mä olinkin semmonen, ennen", Tobias selittää rauhallisella äänellään.
"Mhhm.. etkä sä oo muuttunu. Sä kiusasit Briellee tosi pahasti", Taylor sanoo.
"Mä kadun sitä koko sydämestäni. Brielle on tehny musta ihan erilaisen. Mä osaan puhua sille vaikeemmistakin asioista. Ennen välttelin tunteista puhumista. Sä et varmaan voi tajuta, kuinka helvetisti rakastan sitä tyttöö", Tobias kertoo ja saa väkisinkin minut hymyilemään. "Mä välitän Briellestä enemmän kun mistään. Mä en vois enää ikinä satuttaa sitä. Mä haluan suojella sitä kaikelta pahalta."
"Vau", Taylor sanoo häkeltyneenä. "Toi ei oo sun tapasta. Se taitaa todellakin tehdä sulle hyvää!" Kuulen naurua. Se saa minut hymyilemään vielä enemmän.
"Anteeks et oon ollu paska veli. Välitän sustakin ihan saatanasti", Tobias jatkaa.
"Mäkin susta", Taylor tokaisee.

Kurkkaan taas oven raosta ja näen heidän halaavan. Niin söpöä. Huomaan, että he alkavat nousta seisomaan pulpeteilta, joilla he juuri istuvat. Kävelen nopeasti pois tyhjältä käytävältä ja suuntaan kohti luokkaani.

Istun takanurkkaan odottamaan tunnin alkua. Pian huomaan Taylorin, joka kävelee luokkaan. Hänen katseensa on minussa ja hän lähestyy minua. Hän istuu viereeni.
"Anteeks", hän tokeltelee.
"Ei se mitään, ymmärrän", sanon rauhoittelevasti.
"Mä vaan en halua et se satuttaa sua", Taylor selittää.
"Toi on söpöö. Mä tiedän et Tobias välittää musta oikeesti. Ja mä siitä", kerron.
"Mmhh.. mäkin. Onnee teille", hän sanoo hymyillen aidosti.
"Kiitos", totean ja hymyilen takaisin.
"Ethän hylkää mua kuitenkaan", Taylor sanoo leikkien surullista.
"En tietenkään", nauran. "Oot silti mun paras kaveri ja lupaan hengaa sun kans ihan yhtä paljon kun aina ennenki."
"Okei ki...", Taylor aloittaa, mutta joku vihainen ääni keskeyttää.

"Voisitteko keskittyä tuntiin", biologian opettajamme Lehtonen karjuu.
"Anteeksi", sanon hiljaa. Taylor kääntyy takaisin omalle pulpetilleen ja minä käännän katseeni eteen.

En kuitenkaan keskity tuntiin. Vihdoin. Vihdoinkin minulla menee hyvin. Minulla on poikaystävä, äiti ja ihana paras kaveri.

***

Hissin ovet aukeavat yhtä hitaasti kuin aina. Otan avaimet taskustani, kävelen ovelle ja avaan sen.
"Moi!" huudan, vaikka varmaankin turhaan. Ei äiti ole kotona. Yllätyn kuitenkin kun kuulen äitini äänen keittiöstä.
"Tuu syömään", hän huutaa iloisen kuuloisena. Mitä tämä nyt on? Onko hän seonnut? Menen kuitenkin mukisematta pöydän ääreen ja ihastelen tonnikalapastan tuoksua.

"Mulla olis vähän asiaa", äiti sanoo.
"Okei, kerro", sanon samalla kauhoen ruokaa suuhuni.
"Nyt on sellanen tilanne, että äitillä on mies ystävä", hän sanoo lässyttäen.
Ei vittu, no niimpä tietenkin. Miten en tajunnu? Olen niin idiootti. Senhän takia äiti tämän teki. Hän jotenkin olettaa, että en suuttuisi, kun hän on tehnyt ruokaa.
"Aha", sanon häkeltyneenä.
"Mitä sä sanot?" äiti kysyy hymyillen.
"Saat olla onnellinen et mul on hyvä päivä", murisen. "En mä nyt tykkää, mutta jos ei se ny oo tänne muuttamassa nii mikäs siinä kai sitte."
"No hyvä, paitsi Matteo muuttaa tänne väliaikaisesti, kun palaa työmatkaltaan", äiti kertoo.
"No voi helvetti. Et sitte yhtää aikasemmi voinu kertoo, et tällasta oot sunnitellu", sanon vähän ärtyneellä äänellä. "Äiti eiks me sovittu et kysyt munkin mielipidettä?"
"Anteeks kulta.." äitini aloittaa, mutta keskeytän.
"Lopeta toi helvetin lässytys, en oo enää viis", raivoan.
"Anteeksi. Tää vaan tuli yllättäen", hän sanoo rauhallisesti.
"Sanon nyt vaan, että en tykkää ajatuksesta", vastaan ja lähden pöydästä syömättä ruokaani loppuun.

Laitan kengät jalkaani ja otan takin naulakosta. Ryntään ulos ovesta ja puen takin vasta hississä.

Koputan oveen ja Taylor avaa sen yllättyneenä.
"Mitä sä täällä?" hän kysyy iloisesti, mutta hieman hämillään. Ei oltu sovittu mitään tänään.
"Mä kerron sisäl", sanon ja astelen sisälle Taylorin perässä.

"Äitillä on joku uus mies, Matteo. Se muuttaa meille", selitän.
"Just. Ja sun äiti ei kertonu mitään aiemmin", Taylor sanoo kysyvästi.
"Eipä ei", mumisen.
"Niin sen tapasta", Taylor sanoo kiukkuisena.
"Hhmm...", huokaan.

Juttelemme hetken ja saan äidin pois mielestäni. Railey huutaa jotain alakerrasta, joten lähdemme sinne.

Railey ja Paul ovat keittiössä kokkailemassa ja Tobias seisoo oviaukolla.

Kävelemme portaat alas ja edes tajuamattani juoksen Tobiaksen luo ja hyökkään kiinni häneen.

"Mi-tä.?!" Railey ja Paul huutavat yhteen ääneen.