Arvet

Luku 14

"Mi-tä?" Paul ja Railey huutavat yhteen ääneen.

Minä ja Tobias käännämme katseemme kohti heitä. Ilmeemme ovat hämmentyneet, mutta yritämme pidättää naurua. Kuulen, kuinka Taylor kikattaa yksinään hieman kauempana. Silloin repeän, en pysty enää.

"Saanko esitellä mun tyttöystävän", Tobias sanoo ja näyttää minua.
"Siis te.." Railey änkyttää ja osoittaa meitä vuoronperään.
"Tiesiks sä Taylor tästä", Paul kysyy katse edelleen meissä.
"Joo tottakai", Taylor kiljuu ja hyppelehtii meidän viereemme. "Pidin Tobiakselle puhuttelun, ettei satuta Briellee. Kyllä mä annoin niille luvan. Sen verran vilpittömältä vaikutti."
Hetken on aivan hiljaista.

"No onnea sitten", Paul sanoo.
"Samat sanat", Railey kirkuu.
"Kiitos!" sanomme yhteen äänen Tobiaksen kanssa. Katsomme toisiamme ja hän antaa nopean suudelman huulilleni.
"Eeewww", Taylorin ääni huutaa.
Koko porukka repeää nauruun.

***

On taas maanantai. Ainainen tylsä maanantai. Tobias tarttuu ranteeseeni ja vetää minut tyhjään varastotilaan. Hän alkaa suudella minua. Vastaan tietenkin hänen suudelmaansa. En oikeastaan tiedä, miksi suutelemme vieläkin piilossa. Taylor tietää jo. Ei meidän tarvitse enää piilotella.

Tunnit kuluvat nopeasti toisin kuin yleensä. Vihdoin on aika päästä kotiin. Paitsi etten halua sinne. Matteo on tänään muuttamassa meille. En halua. En todellakaan halua.

Laahustan mahdollisimman hitaasti kohti kotia. Loppujen lopuksi kuitenkin seison oven edessä. Juuri kun olen avaamassa alaovea äitini ryntää ulos.
"Tulit juuri sopivasti", hän kirkuu samalla juosten kadulle. Käännyn ympäri katsomaan hullua äitiäni.

Näen taksin, joka kääntyy risteyksestä kadulle ja pysättää juuri talomme eteen.
"Niimpä tietenkin", huokaan itsekseni.

Vanhahko tai no äitini ikäinen mies nousee autosta ja menee takaluukulle. Taksi kuski avaa sen ja nostaa yhden isomman matkalaukun ja yhden pienemmän laukun ulos autosta. Mies ottaa laukun ja heittää sen harteilleen. Hän ottaa kiinni matkalaukun kahvasta ja sanoo jotain taksikuskille. Sitten hän kääntyy kohti meitä ja kävelee äitini luokse. He halaavat.

HÄN ON MATTEO! Ei voi olla totta. Hän näyttää enemmän rikollisliikan pomolta kuin poliisilta. Hänellä on ruskea tukka ja parta. Hän on todella tavallisen näköinen vanha mies. Tuoko muuttaa meille. Hyvästi rauha! Tunteekohan äiti edes tuota. Hänhän voi olla joku stalkkeri, joka kidnappaa meidät.

Yritän saada kaikki kauheat ajatukset pois päästäni ja ajatella positiivisesti. Havahdunkin, kun kuulen äidin huutavan nimeäni.
"Häh", sanon ihmeissäni.
"Tule nyt moikkaamaan sun uutta isäpuolta", hän huutaa kauempaa.
"Hyi älä sano noin", mumisen ja käännyn kohti ovea. Avaan sen ja tallustan hissiin. Olen varmaan kauhea, mutta juuri nyt en jaksa mitään "uutta isäpuolta".

Kökötän oikeastaan koko loppu illan vain huoneessani. Onneksi äitini ei tule niuhottamaan aikasemmasta käytöksestäni. Ehkä hänkin ymmärtää, ettei tämä ole minulle mieleinen hetki.

***

"Miten teil menee?" Layla kysyy ruokajonossa.
"Paskasti", mumisen.
"No? Miks?" hän utelee niinkuin aina.
"Mun uus 'isäpuoli' muutti just meille. Siis se näyttää ihan sarjamurhaajalta", selitän.
"No ei kai sentään", Layla nauraa.
"No mut ainaki sul on poikaystävä", Taylor sanoo virnuillen.
"Mhh.." mumisen.
Layla katsoo minua ihmeissään. Hän sanoo äänettömästi: "Tietääks toi?"
Nyökkään hänelle.
"Ai kuka?" hän kysyy esittäen hämmästynyttä.
"Sunkin kaveri, Tobias", Taylor sanoo.
"Mitä ihmettä? Mistä lähtien", Layla kyselee ihan kuin ei tietäisi. Hän on kyllä hyvä esittämään.
"No on meil ollu juttuu jo ehkä kuukaus" sanon hiljaa.
Oikeasti meillä on ollut juttua jo paljo kauemmin. En vain jaksa selittää koko juttua kaikille. Onneksi se kekustelu päättyy siihen.

***

Nousen Tobiaksen autosta ja kävelen läpi koulun pihaa Taylor oikealla puolellani ja Tobias vasemmalla puolellani. Olin siis heillä yötä, koska en halunnut mennä kotiin.

Saamme hieman hämmentyneitä katseina itseemme, mutta ainakaan minä en jaksa enää välittää. Kävelemme ovista aulaan, jossa ihmiset hieman supisevat.

Tobias lähtee viereltäni kohti luokkia ja vilkaisee minua hymyillen. Katson häntä hetken, kun hän kävelee jo hieman kauempana.

"Vittu ihan sama!" sanon aika kovaan ääneen ja juoksen kohti poikaa, jonka pää on hieman kääntynyt minuun päin.

Juoksen hänen luokseen, asetan käteni hänen poskilleen ja käännän hänet nopealla liikkeellä minuun päin. Laitan huuleni hänen omilleen ja suutelen häntä. Voisi sanoa, että suudelmamme on aika kiihkeä.

Nyt ihmiset ympärillämme eivät enää supise, vaan huutavat ja kikattavat. En välitä, nautin vain hetkestä. Kiedon käteni Tobiaksen niskan ympärille ja tunnen hänen käsiensä vaeltelevan alaselälläni.

Kun kiihkeä suudelmamme vihdoin loppuu, katsomme hetken toisiamme silmiin hymyillen. Sitten alamme nauraa ja katselemme ympärillemme. Varmaan puolet meidän koululaisista ovat kertyneet katselemaan meidän suudelmaa. Voin vain kuvitella, kuinka moni kuvasi tuon.

Katson taas Tobiasta ja hän minua. Hän antaa vielä nopean pusun huulilleni ja vetää minut haliin. Hänen lämmin kehonsa saa omani kihelmöimään aina yhtä ihanasti.
"Mun pitää mennä, rakas", hän kuiskaa korvaani ja saa perhoset lentelemään vatsassani yhä kovemmin. Hän sanoi juuri minua rakkaakseen.

Poika lähtee pois ja jättää minut yksin seisomaan siihen. Keskelle kaikkia. Onneksi Taylor ja Layla tulevat luokseni.
"Mitä toi oli?" Taylor kysyy ihan kuin olisi nähnyt jotain yliluonnollista.
"En mä tiiä. Muidenkin oli vaan aika saada tietää", tokaisen niinkuin tuo olisi arkipäivää. Mutta niinhän se onkin, tästä lähtien.

Istun oman pulpettini ääreen takariviin, Taylorin viereen. Heitän reppuni maahan ja paiskaan kaksi kirjaa hennosti pulpetilleni.

Tunti kuluu maailman hitaiten. Haluaisin vain Tobiaksen luo. Haluasin halata häntä. Haluaisin koskea häntä. Haluaisin katsoa hänen ruskeisiin nappi silmiinsä ja suudella häntä.

Havahdun, kun joku tökkii minua.
"Mennään", Taylor huutaa tylsistyneellä äänellä.
"Ai joo", sanon ja nousen.

Ryntäämme ulos luokasta ja nurkalla näenkin poikaystäväni, joka katsoo jotain videoo Abduhin puhelimesta. He nauravat sille.

Menen Tobiaksen luo ja annan nopean suukon hänen poskelleen. Hän katsoo minua leveä hymy huulillaan.
"Mä meen nyt", sanon ja lähdemme kävelemään Taylorin kanssa kohti aulaa.

"Tanssithan on pian", tokaisen, kun katson instagramista jotaikin, jotka ovat ostamassa mekkoja.
"Niihh..", Taylor huokaa.
"Onks sul paria?" kysyn.
"Eii", Taylor mumisee surkeana.
"Voi ei. No me hankitaan sulle semmonen. Kenet haluaisin pariks", sanon mietiskelevästi.
"En oikeen tiiä", Taylor mumisee, mutta näen hänen lävitseen.
"Sul on joku ihastus", sanon nauraen.
"No joo", Taylor sanoo katse lattiassa.
"Kerro!" huudahdan.
"No se on meijän rinnakkaisluokalla.. Tiiäks sä Milon?" hän kertoo.
"Öö en tiiä", mumisen mietiskellen. Minulle tuo nimi ei kerro mitään.
"No tiiäks sä Haydenin?" Taylor kysyy.
"Joo se oli mun kans samal yläasteel", sanon kun muistan asian.
"Sen paraskaveri on Milo", Taylor kertoo.
"Aa niin se sinisilmänen ginger", sanon.
"Joo just se", Taylor nauraa.

"Moi!" ääni kirkuu. Tunnistan heti äänen omistajan, Nina. Kylmät väreet kulkevat läpi kehoni. Koko kehoni jännittyy. Nina lähestyy ja istuu väkisin minun ja Taylorin väliin.

"Mitäs tytöt", hän kysyy ivallinen hymy kasvoillaan.

Menkää kattoon tuon Matteon profiili tuolta ekasta luvusta. Lisäilen sinne ne aina kun uus hahmo tulee. Ja kiitos ku ootte lukenu. Arvostan :))