Our blood as cold as ice | Blind Channel

06 | Rauha

KUUDES LUKU

*

Aikaisemmin samalla viikolla kuvioista sovittiin ja torstaiaamuna kahdeksan aikoihin Roosa istui kotonaan kuunnellessaan talonhoito ohjeita vanhemmiltaan. Iina ja Juha olivat varanneet äkkilähdön Roomaan yhdessä Juhan veljen ja tämän vaimon kanssa. Kolmen viikon alustava reissu tuli perheen tyttärelle yllätyksenä mutta oli salaa tyytyväinen, että sai viettää kesälomaa rauhassa. Vaikka työt tallilla alkaisivat seuraavana maanantaina työpäivät oli pääosin aamuvuoroa eli seitsemästä kahteen, joten vapaa-aikaa olisi runsaasti sekä jokaisella viikolla olisi vähintään kaksi vapaapäivää, useimmiten viikonloppuna - Miira ja Sami olivat liiankin kilttejä Roosan mielestä.

" Voit pyytää esimeriksi papan leikkaamaan nurmikon, sinua en sen vehkeen selkään päästäisi", Juha virnisteli tyttärelleen joka vain tuhahti mukamas niin loukkaantuneena isänsä sanoista. Oikeasti tummaverikkö tiesi, että hän ei ollut mikään näppärin koneiden kanssa - hyvä, jos uskalsi autoa ajaa. Kyllä perinteinen maantie- ja moottoritieajo sujui mutta pieniin sekä ahtaisiin tiloihin parkkeeraaminen ja peruuttaminen olivat nuorelle naiselle painajaisiakin pahempia. Roosalla oli oma auto, pieni ja suloinen vuoden 2020 metallin harmaa Volkswagen Polo on toiminut kuin unelma jo kokonsakin puolesta. "Siivota osaat, ruokaa osaat laittaa ja kukat kastella. Sulosta osaat pitää huolta ilman mitään ohjeitakin, entä kaupassa käynti? Siirrämmekö viikoittain rahaa vai silloin kun pyydät? Ja saat Joonaksen kanssa käydä katsomassa Karin ja Tanjan kotona. Se poika ei osaa kastella sisäkasveja ja Tanja luottaa enemmän sinuun kuin omaan poikaansa."

Tummaverikkö pyöritteli kynällä epämääräisiä kuvioita tyhjään paperiin pohtien mitä voisi kyseisen kolmen viikon aikana tehdä. Järjestää kotibileet, grillata, nukkua olohuoneessa, koska siellä on helteillä kaikista viileintä, huudattaa musiikkia täysillä ja leikkiä omistavansa koko huushollin. Voisi oikein rohkeana kutsua Oliin kahville, vaikka vastapalveluksena siitä baari-illan jälkeisestä aamusta. Nuoren oma syntymäpäivä ei mahdu vanhempien loman ajalle, joten kaksikymmentävuotisjuhlat on pidettävä jossain muualla. Ihan kuin ne mitkään suuret pippalot edes olisivat. Roosalla oli suhteellisen pieni ystäväporukka, joista suurin osa on koko kesän töissä tai lomalla muualla kuin Oulussa. 

" Laittakaa viikoittain, tai ihan sama. Voin mä rahaa ruinata, mutta parempi sitten vastata ja äkkiä", tytär totesi vanhemmilleen lopettaen kynän pyörittelyn paperia vasten. " Mutta nyt jussina ajateltiin Pihlan kanssa grillata, että jos edes niihin nyt saisi rahat."

Iina hymyili tyttärelleen ohimennen ja kaivoi kalliista merkkilaukustaan lähes yhtä kalliin lompakon ja ojensi sieltä muutaman viidenkympin setelin sekä pari kappaletta kahdenkympin seteleitä. "Etköhän näillä pääse alkuun", Iina naureskeli ja tummatukka pöydän ääressä tuijotti setelinippua aavistuksen hämillään. Perheen rahatilanne oli tummaverikön tiedossa ja hän oli tottunut kalliisiin tuliaisiin ja luksustuotteisiin kotonaan. Kalliit merkkilaukut, parfyymit, hiustuotteet ja vaatteet olivat Roosalle turhankin arkea, eikä hän tarkoituksella kerännyt kalliita nahkalaukkuja huoneeseensa vaatehuoneeseen.  Vaikka perhe ei rikkaimmasta päästä ollut, lomareissujen kalliit tuliaiset olivat perheen tapa. " Soita, jos tarvitset lisää rahaa", neljää viittä ikävuotta lähenevä nainen hymyili tyttärelleen, joka edelleen tuijotti äitiään epävarmana tapahtuneesta. 

" Joo, kiitos", Roosa mumisi nousten ylös tuolilta kävellen eteiseen lipaston luokse napaten sen päällä olevasta korista oman lompakkonsa. " Bensarahat saatte laittaa tilille suoraan", tummatukka totesi taitellen äidiltään saamia seteleitä lompakkoonsa, joka valmiiksi pursusi erilaisista korteista. 

" Tietenkin, soita vaan, kun on tarve", Juha totesi selaten puhelintaan kovin keskittyneenä kulmat aavistuksen kurtussa. " Kari ja Tanja ovat tuossa pihassa ihan juuri. Autatko Roosa laukkujen kanssa?"