Our blood as cold as ice | Blind Channel

09 | Jos kiinni saan

YHDEKSÄS LUKU

*

Aamupalan, ratki riemukkaan siivoamisen ja pienen välikuoleman jälkeen kaikki seitsemän nuorta pääsivät rantaan ja laiturille asti. Lämmin kesäpäivä syleili järven viileydestä nauttivia ja päivän ensimmäiset alkoholijuomat olivat korkattuina laiturilla. Nuorille tänään oli pääpäivä, sillä he eivät esimerkiksi polttaneet kokkoa tai ottaneet osaa kaupungin järjestämiin menoihin. Illalla oli edessä grillaamista, alkoholia, musiikkia ja mahdollinen baarikierros mikäli porukka olisi siinä kunnossa. Tähän mennessä päivän suurin puheenaihe oli Roosan rusketus, josta esimerkiksi Niko tuntui olevan kovin kateellinen ja kaikkia nauratti myös Joelin nilkkoihin ilmestyneet ruskettuneet rannut. Tommi ja Olli, jotka eivät ymmärtäneet auringonpalvomisen päälle vain kohauttelivat olkiaan seistessään viileässä vedessä. Joonas ja Roosa olivat aluksi olleet sovussa mutta tilanne oli pian eskaloitunut painiksi päätyen Joonaksen voittoon ja Roosan yskimiseen. Vettä keuhkoistaan ulos kakova nuori nainen sai osakseen hämmentyneitä sekä huolellisia katseita ja Joonas vakuutteli, että tämä on heille täysin normaalia.

Saatuaan itsensä takaisin kasaan Roosa ilmoitti olevansa kunnossa ja joutui myöntämään, että hänessäkin oli pienen sekopään vikaa. Serkkupoika herätti hänessä ei niin mukavia piirteitä. Samaa vertahan he olivat. 

" Roosa. En tiennyt, että sinäkin osaat riehua Joonaksen mukana", Niko naureskeli huvittuneena katsellen serkusten välistä mulkoilua. " Tai ymmärrän. Täytyyhän sitä näyttää tai siis yrittää mistä se kana kusee. Olette kuin sisaruksia, ihan suloista", Niko jatkoi hulvatonta nauruaan saaden kaikki muutkin mukaan naurunremakkaan. Kukaan ei pystynyt hillitsemään itseään mikäli Niko nauraisi omaa nauruaan. 

" Kaikilla on salaiset paheet ja luurankoja kaapissa", Roosa myönsi naurun laannuttua sen verran, että pystyi muodostamaan järkeviä lauseita. " Ette halua edes tietää kaikkea minäkin pidän sisälläni", tummaverikkö virnisti ilkikurisesti serkulleen ja tämän ystäville. Lause kuulosti toisten korvaan epäilyttävältä ja sai heidät naurahteleman kiusallisesti.

" Joo joo, siis Roosahan on sarjamurhaajan alku", Joonas yhtyi leikkiin mukaan eikä aikaakaan, kun serkukset olivat taas toistensa kimpussa ja vain muutaman minuutin jälkeen Roosa oli selätetty. Tummatukka nauroi hulvattomasti toisinaan yskien keuhkoistaan vesiä ulos tietämättä, että Olli oli liimannut katseensa nuoreen naiseen jopa aavistuksen huolissaan. Roosan nauru kuitenkin valtasi nuorukaisen mielen ja hänen suupielensä nykivät vaistomaisesti. Hän ei kyennyt piilottelemaan tunteitaan eikä enää pelännyt muiden reaktiota. 

Nuoret viettivät rannassa hyvän tovin, kunnes ensimmäisenä kylmyydestään valittanut Niko nappasi mukaansa järvestä myös Tommin ja Joelin. Pian kolmikon perään juoksivat Joonas ja Aleksi jättäen hiuksiaan selvittävän Roosan kahden järvestä harppovan Ollin kanssa. Tummatukka letitti hiuksensa löysästi ja keräsi tavaransa pieneltä rantahiekalta.

" Sulla on ihan siniset huulet", Olli vinkkasi Roosalle kävellessään tämän ohi ja nuori nainen tunsi kuumotuksen leviävän poskilleen. Hän ei mahtanut tunteilleen mitään sekä pieni yksinäinen sydän heitti voltin katseen osuessa nuoren miehen paljaaseen selkään. Kuinka hävyttömältä tuijottaminen tuntuikin ei Roosa pystynyt irrottamaan katsettaan komeasta miehestä. Kesä oli tuonut hyvin vähä rusketusta nuorelle miehellä, jos Roosaan itseensä vertasi mutta silti tuo näytti lumoavalta nuoren naisen silmissä. Ajatukset olivat vieneet Roosan niin syvälle, että hän ei ollut huomannut nuorukaisen palaamista hänen luokseen. Olli seisoi enää vain parin senttimetrin päässä tummatukasta jonka hengitys takertui kurkkuun ja sydän heitti villin voltin aloillaan. 

Isompi käsi tarttui pienempään ja lämmin tunne valtasi molempien kropat välittömästi. Katseet kohtasivat, pureutuivat syvälle sieluihin aiheuttaen kipinöiden lentelyä. Helteinen kesäpäivä lisäsi kaksikon kuumaa oloa sekä jännitettä heidän välillään. Muutama silmänräpäys ja kaksikon huulet kohtasivat toisensa. Roosan siniset huulet muistuttivat Ollia täydellisesti yöstä, jonka he viettivät yhdessä toukokuun lopulla. Huulet sulautuivat täydellisesti yhteen Roosan käsien kiertyessä vain vähän pidemmän nuorukaisen kaulan ympärille tämän laskiessa kätensä tummaverikön vyötärölle, kuin varoen naisen menevän rikki. Sydämet lepatellen nuoret erottautuivat toisistaan jääden tuijottamaan toisiaan suoraan silmiin. Roosan hengitys katkeili silkasta ihastuksen tunteesta ja Ollin suupielet nykivät levottomasti. Hän halusi hymyillä, kuuluttaa koko maailmalle tunteensa nuorta tummaverikköä kohtaan. 

" Muut voi nähdä", Roosa kuiskasi pienesti hymyillen yrittäen vetäytyä pois Ollin syleilystä. Tunne siitä, että joku ilmestyisi pian heidän taakseen aloittaen suuren mellakan kutsuen kaikki muutkin paikalle katselemaan nuorta lempeä.

" Ei kiinnosta, haluan vain sut", Olli myhäili ja laski huulensa vasten Roosan omia saaden nuorelta naiselta pienen naurahduksen karkaamaan tämän huulilta. Tummatukka suli miehen otteessa ja hänen teki mieli kirkua kuin pienityttö karkkikaupassa. 

Loppupäivä ja ilta sujui alkoholin ja grilliruoan parissa. Olli ja Roosa olivat ehtineet jakaa keskenään muutamia paljon puhuvia katseita ja kerran jopa eksyneet sisälle muhinoimaan muiden laulaessa terassilla jälleen Metallicaa hyvin epävireisesti.  Tummaverikkö oli paremmassa humalassa kuin edellisiltana ja Olli oli joutunut ruokkimaan nuoren koiran tämän puolesta, kun kuivaruoka nappulat olivat tippuneet tarjottimelle eikä kuppiin. Ensimmäisenä nukkumaan menneet Tommi ja Aleksi jäivät paitsi paljosta ja Joonas väitti näiden olevan tylsiä, vaikka itsekin oli sammunut lopulta terassin tuolille. 

Ennen aamukahta sänkyynsä tien löytänyt Roosa olisi halunnut nuoren miehen seuraansa mutta kohteliaasti kieltäytynyt Olli palasi omalle paikalleen nukkumaan. Kainaloonsa vain koiran saanut tummaverikkö pyöri levottomasti sängyllään yliajatellen humalaisella mielellään kaikkea mitä hänen pieni sielunsa pystyi ajattelemaan.

Entä, jos Olli ei ajatellutkaan samoin?

Miksi Olli olisi sanonut haluavansa Roosan, jos ei oikeasti olisikaan sitä mieltä?

Entä, jos tämä olin jokin typerä veto Ollin ja Joonaksen välillä?

Olisiko Joonas niin mulkku, että aloittaisi typerän vedon serkkunsa kustannuksella?

Mutta jos tämä olikin vain Roosan itsensä keksimä rakkaustarina?

Onko Roosalla itsellään mielikuvitusta tämänkaltaisen spektaakkelin keksimiseen?

Jos olikin niin, että Olli vain leikki Roosan kanssa, koska tämä oli kerran lähtenyt hänen mukaansa baarista?

Oliko sekin vain kohtalon typerää ivaa?

Saikohan Niko ja Joel raahattua Joonaksen sisälle nukkumaan?

Entä nukkuuko Olli jo?

" Vittu, saatana, perkele, helvetti, vittujen kesä, saatana, jumalauta, ei taas", Roosa iski päänsä takaisin tyynyynsä heittäen toisen tyynyn kasvojensa päälle. " Miksi join taas liikaa?" nuori nainen kysyi itseltään hakaten otsaansa tyynyn läpi. Olisi pitänyt laittaa juomiselle stoppi monta tuntia sitten, jättänyt ne vahvemmat shotit välistä ja juoda enemmän vettä välissä tai edes syödä ruokaa alle enemmän.

Roosa kääntyi makaamaan vatsalleen ja tuijotti huoneensa ovea, kuin voisi katseensa voimalla nähdä sen lävitse. Edes alkoholi ei tuonut moisia supervoimia ja tummatukan oli myönnettävä, että hän ei saisi tietää varmasti Ollin ajatuksia kuin kysymällä. Kysymällä kasvotusten. 

Ajattelu vei huomattavasti enemmän voimia kuin Roosa olisi ikinä arvannut, humala väsytti ja silmät alkoivat painua kiinni omalla painollaan hitaasti mutta varmasti. Roosa ei jaksanut vastustella vaan antautui unen vietäväksi.  Unet oli sekavia, kuten aina humalassa eikä tummatukka tiennyt mikä oli totta ja mikä ei.

Mutta Olli oli totta. Siitä hän oli sata varma.

*

moikku!

ei mulla ole edes mitään sanottavaa, vähän lyhyempi luku mutta sisällöltään todella oleellinen - ainakin omasta mielestäni. en halunnut alkuun spoilaa yhtään mitään joten hope ya liked it!

 love ya!

rakkaudella,
herttajeminna <3

kirjoitettu 29.8.2022
julkaistu 8.1.2023