Our blood as cold as ice | Blind Channel

15 | Elämä 1 - kuolema 0

VIIDESTOISTA LUKU

*

" Te teitte mitä?" Pihlan kovaääninen huuto kirpaisi hevosta varustavan Roosan kotvia. AirPodit olivat naisen korvissa joista nuoren naisen hämmentynyt ja järkyttynyt ääni kuului. Tummaverikkö oli lähdössä ratsastamaan Somalla ensimmäistä kertaa ja hän oli lähes koko aamuvuoron puhunut Pihlan kanssa puhelimessa. Mökkireissusta oli kulunut puolitoista viikkoa ja Pihla oli joutunut flunssan kouriin reissun jälkeen. Nuorelta naiselta oli lähtenyt ääni kurkkukivun mukana ja kuume huidellut korkeuksissa, jonka takia tämäkin keskustelu oli jäänyt käymättä aiemmin. 

" Harrastettiin seksiä kello neljältä aamuyöstä rantasaunalla", Roosa totesi tyynenrauhallisesti ystävälleen puhelun toisessa päässä. Nuoren posket alkoivat punottaa tapahtumia ajatellessa, kaikki oli ollut luonnollista ja ihanaa ilman kiusallisia hiljaisuuksia. Toisaalta, se ei ollut pariskunnan ensimmäinen kerta. Toinen kylläkin ja hieman erikoisissa olosuhteissa ainakin Pihlan mielestä. 

" Ei jumalauta teidän kanssa, en olisi ensimmäisenä sinusta uskonut senkin sekopää", puhelun toisessa päässä oleva Pihla kuulosti edelleen järkyttyneeltä ja epäuskoiselta. " Tai siis en ehkä Ollistakaan. Se vaikutti niin hiljaiselta ja ujolta pojalta, kai se rakkaus tekee ihmisistä hulluja, en tiedä ei ole kamalasti kokemusta", nuori nainen puuskahti.

" Ole hiljaa, kyllä se Joel opettaa", Roosa virnisti iskiessään kypärää päähänsä ja sai kuulla uudemman kerran kunniansa. Kyllä molemmat olivat nähneet Pihlan ja Joelin väliset katseet mökillä mutta jostain kumman syystä Pihla tahtoi kieltää kaiken, toisaalta niinhän Roosakin aluksi teki. Hänhän ei voinut millään uskoa Ollin olevan serkkunsa ystävä puhumattakaan siitä, kuinka tunteet olivat sekoittaneet hänen päänsä.

Tummaverikkö sai ratsulleen kaikki viimeisetkin varusteet päälle ja itsensä lopulta suomenhevostamman selkään puhelu loppui Roosan ilmoittaessa, että haluaa keskittyä ratsastukseen. Pihla lopetti puhelun ja toivotti ystävälleen hyvää ratsastusta tietämättä hevosista yhtään mitään. Soma valpastui, kun tallin pihaan kaartoi tuttu auto. Hevonen seisoi kaula pitkällä korvat hörössä katsellen tummaa BMW maasturia ja ratsastaja selässä hymyili ujosti tietäen, kuka ratin äärestä pian nousisi ylös.

Olli Matela.

" Menossa vai tulossa?" nuorukainen huikkasi lukitessaan autonsa ovet ja astellen pitkin sekä rennoin askelin kohti ratsukkoa. Soma tapitti nuorta miestä sieraimet suurina ja se ei tarjonnut turpaansa miehelle rapsutettavaksi kuten esimerkiksi Voitto teki.

" Menossa, haluatko tulla taas kuvaamaan?" 

Nuorukainen otti vastaansa Roosa puhelimen sekä AirPodit itselleen. Tummaverikkö ilmoitti, ettei hänen tarvitse nyt kuunnella musiikkia kun sai seuraa tallille. Joutui kuitenkin paljastamaan, että oli koko aamun jutellut tervehtyneen ystävänsä kanssa ja Olli vain naureskeli itsekseen tyttöystäväänsä iskeneelle puheripulille. Nainen selosti, kuinka aamutallissa oli ehtinyt tipauttaa kottikärryt kahdesti lantalaan, hevosia ulos viedessä Jermu oli potkaissut oman karsinan ovensa loimitangon irti sekä samalla saanut koko liukuoven pois paikoiltaan ja puurojakaan kukaan ei ollut illalla laittanut turpoamaan joten sekin oli jäänyt Roosan huoleksi aamulla. Eihän Olli mitään hevossanastoa ymmärtänyt mutta ei valittanutkaan, hän voisi kuunnella Roosan puhetta maailman tappiin asti ongelmitta.

Kentällä nuorukainen istuutui selkäännousu jakkaran päälle kentän reunalle.  Aurinko paistoi pilvien takaa suoraan kentälle lämmittäen huppariin pukeutunutta nuorta miestä. Suomenhevosen selässä istuva Roosa katseli kentän pohjaa ruskeiden korvien välistä ja suki valkoista harjaa samalle puolelle kaulaa ajatuksissaan. Kesä oli kääntymässä alkusyksyksi, naisen 20-vuotissyntymäpäivät olisivat pian sekä vanhempienkin paluu häämötti muutaman viikon sisään.