Our blood as cold as ice | Blind Channel

10 | Heppatyttö

A/N ;

enjoy!

KYMMENES LUKU

*

Lempeä kesäkuun tuuli varasti mukaan yksittäisiä heinänkorsia kottikärryistä heitellen niitä nurmelle tarhojen väliin. Tummatukka veti harmaita kottikärryjä perässään ja jokaisen tarhan kohdalla pysähtyi heittämään tarhaan kolmesta neljään kiloa heinää. Naisen vaaleanpunaiset hyvin kärsineet tennarit tallasivat hieman pehmennyttä maata josta oli vain hetki sitten talutettu monta hevosta sisään ja ulos. Perimmäisessä tarhassa riekkuvat suomenhevonen Unna ja lämminverinen Lara ilmestyivät heinähäkkien luokse välittömästi heinien ilmestyessä heidän häkkeihin. Kovaluonteinen Lara pisti korvat niskaa myöten ja irvisti suomenhevosystävälleen, joka automaattisesti väisti nuorempaa tammaa. Nuoret ravihevoset keskittyivät syömään heiniään muutaman komennuksen jälkeen jotka nuori nainen näille kipakasti ilmaisi. Kello oli vasta vähää vaille kahdeksan aamulla ja Roosa oli täydessä työn touhussa. Kaikki hevoset olivat saaneet tallissa väkirehunsa, päässeet ulos asti ja söivät tyytyväisenä aamuheiniään. Pihattolaisten kuntotarkastus tapahtuisi vasta päivätallissa. Edessä olisi kymmenen karsinan siivoaminen ja kuivitus mutta aikaa oli reilusti. Roosan seuraava aikataulutettu tapahtuma olisi vasta puoli kahdeltatoista ja silloin Miira sekä Sami olisivat jo varmasti tallissa treenaamassa hevosillaan. 

Roosa vei heinästä tyhjentyneen kottikärryn kanttipaalin viereen ja haki lantalan käytävältä itselleen toiset kottikärryt sekä talikon. Työtä ei ollut paljoa mutta musiikkia kuunnellessa aika kuluisi kuin siivillä. Tummaverikkö yhdisti Air Podinsa puhelimeensa ja laittoi musiikin pauhaamaan.

Kottikärryihin tasaiseen tahtiin lisääntyvä likainen puru välillä tyhjeni lantalaan ja tilalle tuli uutta, puhdasta ja kirkkaan vaaleaa purua jota nainen kaatoi järjestelmällisesti karsinoihin siivottuaan ne. Kymmeneen karsinaan kului vajaa kolme tuntia ja siivouksen yhteydessä aamupalansa syönyt nuori nainen siirtyi heinäpaalien ääreen pussittamaan hevosille päiväheiniä. Kuivaheinää ilmestyi kahdesta neljän kilon säkkeihin tallikäytävälle sekä kottikärryihin, olihan jokainen Hööksin kassi nimetty ja sen alle kirjoitettu vielä aamu, päivä, iltapäivä tai yö. 

" Roosa? Missä olet?" tuttu naisen ääni huuteli tummatukkaa tallikäytävillä. Miira asteli mustat collegehousut jalassaan ja suuri sininen t-paita yllään. Nainen tuli seisomaan heinäpaalin viereen ja hymyili miehensä kummitytölle leveästi. " Ilmeisesti hommat rullaa?"

" Joo. Kun saan nämä tästä voisin mennä katsomaan pihattolaisia, vai tarviiko joku laittaa kuntoon?" Roosa selitti ja nosti viimeisen heinäkassin kottikärryihin kääntyen työnantajansa puoleen. Vaikka he olivat keskenään läheisiä Roosa halusi hoitaa työnsä täydellisesti, kun kerta oli saanut Miiralta ja Samilta näin hyvän mahdollisuuden. 

Miira jäi juttelemaan Roosan kanssa pidemmäksikin aikaa kertoen hänen ja miehensä kuulumisia. Kesällä ei olisi paljoa raveja edessä mutta muutama reissu Kajaaniin, Oulun Äimärautioon ja Tornioon raveihin sekä valmennuksiin. Tummatukka saisi lähteä mukaan mikäli haluaisi mutta kyseiset tapahtumat eivät varsinaisesti kuulu työsopimukseen. Nuori siirtyi keskustelun jälkeen tallin takapihalle pihaton porteille ja huuteli luokseen sen asukkaita. Ensimmäisenä makuuhallista asteli ulos lauman pienin ja pippurisin jäsen, kimo shetlanninponi Patu. Tämän vanavedessä saapuivat suomenhevoset Topi ja tämän äiti Soma. Heinäpaalin antimista nauttivat Hurma ei suonut tummatukalle katsettakaan vaan mutusti heinää tyytyväisenä omaan rauhaan. Viimeisenä esille ilmaantui Jalppe, joka oli tyytyväisenä makoillut pienen kukkulan päällä päivää paistatellen. Rautaruuna Patu luimi nuoremmat pojat luotaan antaen vain Soman jäädä alle parin metrin läheisyyteen Roosan ollessa näiden luona. Rautarouvana tunnettu Soma laski päänsä uuden ihmisen olkapäälle ja puhalsi suoraa tämän korvaan.