Our blood as cold as ice | Blind Channel

19 | Epilogi

EPILOGI

*

Vain viikossa viimeisetkin tavarat olivat löytäneet omat paikkansa uudesta kodista ja Roosan sekä Ollin oli myönnettävä, että asunto oli juuri heidän näköinen. Vaikka värimaailma oli simppeli. Mustaa, tummanharmaata ja valkoista sekä yskittäisi värejä esimerkiksi tyynyissä tai koriste-esineissä ( jotka olivat pääosin Roosan kotoa tulleita). Keittiön astiat olivat molempien varastoista ja Roosan Muumi-astiasto pääsi vitriiniin esille sillä ne eivät mahtuneet käyttöön. Valokuvat kehyksineen päätyneet niin olohuoneen lipaston päälle kuin seinillekin eikä makuuhuone ollut jäänyt ilman omia taulujaan. Pariskunta oli ehtinyt tavata muutamia naapureitaan ja heidän kanssaan muutamia lauseita rapussa ja muut olivat toivottaneet nuoren parin tervetulleeksi. Samassa kerroksessa asuva vanhempi pariskunta kertoi olevansa hyvillään, että uudet asukkaat vaikuttivat asiallisilta nuorilta eikä narkomaaneilta tai muuten vain hulluilta. Roosaa tosin ihmetytti kyseinen mielikuva, sillä asunnon vuoka oli aika kallis eikä yhdelläkään työttömällä elämän syrjäsivulla elävällä olisi varaa kyseiseen asuntoon. 

Olli oli lähtenyt päiväksi studiolle muiden bändiläisten kanssa ja Roosa oli päättänyt kutsua Pihlan seurakseen uuteen kotiinsa. Vaikkei nainen mikään leipuri ollut oli hän päättänyt tehdä omenapiirakkaa Pihlaa varten, sillä kaikki syvimmät ja parhaimmat keskustelut tapahtuivat herkuttelun lomassa. Tummaveriköllä oli huono omatunto, koska ei ollut viime viikkoina kunnolla pitänyt yhteyttä ystäviinsä, ei Pihlaan eikä muihinkaan. Lauran raskaudesta ei ollut kuulunut mitään, Elna puolestaan oli muuttanut syksyn aikana Tampereelle, Senja Vaasaan ja Henrietta oli saanut vakityön hienommasta illallisravintolasta. Suvi ja Tiia puolestaan olivat yhtä paikoillaan elämässään kuin keväälläkin eikä kukaan heistä ollut kertonut edes somessa mistään suurista muutoksista. 

Roosa oli ajatellut kutsua kaikki ystävänsä jonain iltana koolle. Hän halusi korjata tilanteen ja kuulla kuulumisia niiltä, jotka pääsisivät paikalle. Salaa hän toivoi, että Pihlakin kertoisi olleensa vähemmän yhteydessä muihin kesän loputtua. Sairaslomalla olin ajautunut omaan kuplaani, jossa välillä vieraili Olli sekä Joonas ja omat vanhempani, joskus myös Pihla. Sitten kun palasin töihin ja muuton suunnittelu alkoi veivät ne viimeiset energiani. 

Roosa oli kertonut parhaalle ystävälleen kerrostalon rapun ovikoodin, ettei tarvitsisi ovipuhelinta käyttää ja kerrostaloasunnon ovikello kilahti sen merkiksi, että Pihla olisi oven takana. Tummaverikkö kävi avaamassa oven ja Pihla seisoi oven takana silmät suurina.

" Tämähän on joku vitun luksustalo!" oli hänen ensimmäiset sanat ja se sai Roosan repeämään nauruun. " Katsoin tätä rappua ihan suu auki, oikeasti", Pihla hämmästeli ja asteli peremmälle asuntoon.

" Tämähän taisi olla uudiskohde."

" On kyllä hieno, mitenköhän selviän tästä muusta asunnosta", Pihla naureskeli riisuessaan ulkovaatteitaan. Roosaa nauratti ystävänsä suhtautuminen. Ei hän itse ollut ajatellut, että asunto olisi mitenkään ylellinen vaikka isokokoinen kolmio olikin ihan tuntuvalla vuokralla. 

" Saat ihan vapaasti kierrellä ja katsella", tummaverikkö tokaisi ja  asteli edeltä olohuoneen kautta keittiöön ja hän kuuli, kuinka Pihla aukaisi oletettavasti Ollin työhuoneen oven koska ovi sulkeutuikin aika pikaiseen.

" Onko tuo vaan Ollin töille?"

" Joo, eihän mun työt ole sellaisia, jota voisin tehdä etänä", Roosa vastasi keittiöstä ja päätteli ystävänsä kävelleen makuuhuoneeseen koska parvekkeen ovi kuului avautuvan. Pitkältä tuntuva hiljaisuus loppui Pihlan kurkistaessa nurkan takaa keittiöön.