Our blood as cold as ice | Blind Channel

18 | Tanssin lumo

A/N ;

kuvitelkaa, tää on TOISIKSI VIIMEINEN LUKU!!!

enjoy!

KAHDEKSASTOISTA LUKU

*

Perjantaina haetut uuden kodin avaimet lepäsivät Roosan kirjoituspöydällä hänen seistessä vaatehuoneessaan. Tavaroiden pakkaaminen muuttolaatikoihin olikin rankempaa mitä nuori nainen oli kuvitellut ja vietettyään viikolla jokaisena iltana poikaystävänsä luona auttamassa tämän tavaroiden pakkaamisessa ja siksi omien vaatteiden viikkaaminen alkoi tuntui rankalta. Ollikin oli saapunut Roosaa auttamaan ja tummaverikkö oli nakittanut Ollin pakkaamaan hänen astiansa. 

Roosan vanhemmat olivat luvanneet auttaa muutossa ja Juha oli luvannut auton lainaan tyttärelleen ja mies oli itse mennyt tyttärensä Volkkarilla töihin. Perheen äiti Iina puolestaan vietti vapaapäivää ja lupasi hoitaa nuorelle parilla ruokaa pöytään juuri silloin kuin he sitä tarvitsivat. 

Oveen koputus herätti Roosan huomion ja tämä astui esiin vaatehuoneestaan. Ovella seisoi naisen äiti käsissään valokuvia kehyksissä.

" Ajattelin, että haluat varmaan näitä esillä olleita kuvia sinusta ja Ruskasta ja näistä aiemmista harrastusvuosista. Meillä on isäsi kanssa näitä kuvia niin paljon, että voit ihan hyvin ottaa näitä mukaasi", Iina hymyili ja ojensi kehykset Roosalle tämän sängyn ylitse. " Siinä on myös muutama lapsuuskuva sinusta ja Joonaksesta." 

Olli katsoi tilannetta sivusta ja jatkoi astioiden käärimistä sanomalehtiin. Roosa katseli äidiltään saamia kuvia pienesti hymyillen ja laski ne sängylleen, joka herätti Ollin kiinnostuksen niitä kohtaan. Nuorukainen hivuttautua lautanen käsissään tyttöystävänsä rinnalle ja katsoi sängyllä olevia kuvia. Yhdessä oli kaksi pikkutyttöä, toisessa selkeästi teini-ikäinen Roosa seisoi kauniissa mekossa lähes samanikäisen pojan kanssa. Kolmannessa kuvassa Roosa oli selkeästi vanhempi ja hevosen kanssa, joka muistutti Olli Miiran tallilla olevasta Voitto-hevosesta. 

" Onko tämä tyttö se Ruska, josta Iina mainitsi?" Olli kysyi ja osoitti vapaalla kädellään kuvaa kahdesta suloisesta tytöstä. 

" Joo, mun rakas pikkusisko."

Nuori mies katsahti tyttöystäväänsä kulmat koholla ja hiljentyi täysin. Hänelle ei ollut kukaan koskaan maininnut, että Roosalla oli pikkusisko eikä hän myöskään ollut koskaan tavannut tätä tyttöä. 

" Ruska kuoli nelivuotiaana. Kolmas joulukuuta. Muistan, silloin oli tosi leutotalvi eikä kunnolla lunta, me leikittiin tolla takapihalla ja me kyllä tiedettiin, ettei rantaan saanut mennä mutta silti uhmattiin sitä sääntöä. Mentiin laiturille ja pelattiin hippaa, muistan kuinka Ruska jotain lällätteli mulle, että en saa sitä kiinni ja heti seuraavana se astui laiturilta harhaan ja putosi jäille. Jäät oli tosi heikot ja se putosi siitä läpi. Eihän Ruska osannut uida, en osannut mäkään, olin kuusivuotias. Siinä välissä, kun juoksin hakemaan sisältä äitiä ja isää Ruska oli ehtinyt mennä uppeluksiin ja vetänyt keuhkot täyteen vettä", tummaverikkö selitti hiljaisella äänellä katsellen kuvaa hänestä ja pikkusiskostaan. " Ja kun isä viimein sai pikkusiskon ylös jäistä ja ambulanssi tullut Ruskan ei hengittänyt eikä se reagoinut elvyttämiseen mutta kuitenkin pulssi tuntui, joten isä ja Ruska lähti sairaalaan, jossa todettiin muutaman tunnin päästä Ruska kuolleeksi." 

Olli oli sanaton mutta vaistomaisesti otti tyttöystävänsä suureen karhun halaukseen. Roosa ei itkenyt mutta nuori mies kykeni tuntemaan naisessa olevan surun ja ikävän.