Our blood as cold as ice | Blind Channel

17 | Keho ei toimi

SEITSEMÄSTOISTA LUKU

*

Kesä oli valahtanut silmien ohitse hetkessä ja sairaslomalaisena kaikki suunnitelmat olivat menneet täysin uusiksi. Sääriluu oli parantunut kahdessa ja puolessa kuukaudessa ja sen jälkeen nainen oli päässyt palaamaan kevyesti työhönsä sukulaistensa tallilla. Oli Roosa keppiensä kanssa yhdelle serkkunsa ja poikaystävänsä bändin keikalle syyskuussa päässyt ja oli joutunut myöntämään, että pitikin hieman raskaammasta musiikista vaikka yleensä kuuntelee enemmän modernia popmusiikkia. 

Suurimpana muutoksena kaikkeen oli tuleva yhteenmuutto. Olli oli bongannut Oulun keskustassa vuokralle laitetun kolmion, joka vaikutti kuvien perusteella täydelliseltä eikä hintakaan ollut paha jos sen jakaisi kahdelle. Kaksi makuuhuonetta, lasitettu parveke, iso olohuone, avokeittiö ja iso kylpyhuone. Asunto sijaitsi Kuusiluodonkadulla Oulun Kuusiluodossa, ihan lähellä puistoja sekä Rommakonselkää. Roosa ei ollut päässyt asuntonäyttöön paikan päälle mutta Olli oli soittanut videopuhelun sieltä ja ottanut paljon kuvia joita oli esitellyt flunssankourissa makoilevalle tyttöystävälleen. 

Taivaan täydeltä satoi vettä, lokakuu oli loppupuolella ja koko Suomi odotti lumen tuloa kuin kuuta nousevaa. Kurakelit alkoivat tulla korvista erityisesti tallilla ollessa. Hevosten jalkoja ja loimia sai olla kokoajan pesemässä, valjaat sekä kärryt olivat kuralla kuorrutettuja ja hevosia joutui liikuttamaan kaatosateessa. 

Laran kärryillä istuva Roosa yritti hautautua syvemmin ajopukunsa sisään mutta vaikka päälle oli valikoitunut kurapuku silti vettä ja kuraa oli lentänyt takin alle. Märkä vesi valui niskan kautta selkää pitkin aina takapuolelle asti ja ajokypärän reunasta tippui vettä kasvoille josta se valui takin kauluksesta sisään. Laran edessä juokseva Lilli ja sen kärryillä istuva Miira olivat lenkin johtajina. Roosan niskaan hengitti Bossi jonka kärryillä istui Sami ja kovasta tuulesta huolimatta Roosa pystyi kuulemaan kuinka mies kirosi hevoselle, joka ei malttanut pysyä muiden takana. 

Porukan palauduttua hiitiltä talliin suojaan järkyttävää syyssäätä Miira tarjoutui lainaamaan kummitytölleen kuivia vaatteita omasta vaatekaapistaan ettei naisen tarvitsisi ajella kotiin läpimärissä vaatteissa. Hevosten hoidon jälkeen päädyttiin hakemaan viimeisetkin tarhassa oleskelevat hevoset sisälle pois myräkästä jonka jälkeen Roosan tallipäivä olikin ohitse.

" Huomenna ei kyllä lähdetä ajamaan, jos on näin kamala sää. Voisi se saatanan lumi ja pakkaset jo tulla , Sami päivitteli huuhtoessaan kuraisia varusteita pesukarsinassa. 

Roosaa nauratti miehen kiroilu. Sami oli tavallisesti hiljainen ja jopa hieman ujo eikä juurikaan kiroillut ainakaan Roosan tai muidenkaan kuullen. 

" Sami, hoidatko hommat valmiiksi? Käyn antamassa Roosalle kuivat vaatteet, jotta voi lähteä kotiinsa?" Miira huikkasi puolisollen, joka vastasi vain lakonisesti myöntävän vastauksen. Miira kiitti puolisoaan ja he lähtivät Roosan kanssa reippain askelin ulos tallista. Vaikka sade olikin hieman laantunut matka tallin ovilta omakotitalon ovelle oli pitkä eikä kurja sää lyhentänyt reittiä. 

Sisällä oli hiljaista, maalaistalon tuoksu ja sotku oli vastassa heti ovella ja Roosa myönsi, että hän tunsi olonsa aina vain kotoisammaksi kummiensa luona. Pieni haave omasta omakotitalosta asui takaraivossa mutta hieno kerrostalo kolmio houkutteli tällä hetkellä enemmän. Eihän nainen olisi saanut edes pankista lainaa omaa taloa varten, muusikon alusta nyt puhumattakaan. Ollin bändin keikkatienestit eivät kovinkaan hulppeita ollut ja striimien luvut olivat suhteellisin matalia vielä. Muusikon palkka ei siis parhaimmasta päästä ollut ja pariskunta tiesi, että Roosa oli heistä se paremmin tienaava puolisko. Se oli myös aluksi ollut Ollille pienoinen ongelma. Hän ei halunnut tulla elätetyksi toisen ihmisen rahoilla ja kolmion vuokran ollessa vajaa yhdeksänsataa euroa oli vuokran vakuus mennyt kokonaan Roosan pussista. Roosa oli itse tarjoutunut maksamaan koko vakuuden ja sanoi, että Olli maksaisi muutaman kuun vuokrasta isomman osan mutta silti nuorukainen oli ollut vaikeana asiasta. Hän oli kehittänyt siitä jonkinlaisen mörön, jota yritti käsitellä niin yksinään kuin Roosan serkun Joonaksen kanssa.