You're mine // Oleksi <3

Nyt on aika puhua meistä.

-Olli-

Käännän kylkeäni, aikeissa jatkaa uniani.
Huokaisen syvään, päättäessäni kuitenkin kerrankin yrittää saada itseni aikaisin jalkeille. Avaan silmäni ja näen Aleksin. Pieni ja hellä hymy leviää pehmeille huulilleni väkisin.

Aleksi tuhisee vieressäni ja liikahtaa hieman. "Huomenta muru" Toivotan Aleksille kuiskaten. Aleksi availee silmiään samalla hieroen niitä. Mies toivottaa minullekkin- "Huomenta"

Siirrän toisen käteni Aleksin poskelle ja silitän häntä hieman. Mustahiuksinen ottaa kädestäni kiinni ja silittää sitä vastavuoroisesti.
-
"Kaduttaaks sua?" Kysyn Aleksilta hieman jännittyneenä. "Ei todellakaan. Must tuntuu tosi hyvältä, lukuunottamatta sitä, että haaroväliäni vähän kiristää.." Aleksi kertoo minulle ilmeisesti hieman häpeissään. Tosin se on ihan turhaa, sillä minun kanssani Aleksi saa olla omaitsensä. Ja todella toivon, että hän pystyy siihen seurassani.

"Se kuuluu asiaan, kyl sä viel totut.
Mut siis ei muakaan kaduta" Vastaan Aleksille, painaen pienen suukon hänen poskelleen. Aleksi hymähtää punastuen.

~

-Aleksi-

Häärään keittiössä ilman paitaa, tehdessäni aamupalaa minulle ja Ollille. Paikkani ovat 'jostain ihmeen' syystä hieman kipeät, joten en pysty, enkä jaksa tehdä mitään kummalista ruokaa. Siksi tänään aamupalana toimii kuuluisat mama-nuudelit.

Kuulen askelien lähestyvän minua. Virne leviää koko kasvoilleni, pelkästään kuullessani Ollin askeleet. Seuraavassa sadasosa sekunnissa virneeni levenee entisestään, Ollin halatessa minua takaapäin. "Heräsithän sä vihdoin, vaikka oisin mä voinu kuunnella sun black metal herätysääntä pidempäänkin." Sanon Ollille huvittuneena. Olli oli siis nukahtanut uudestaan aiemmin, ilmeisesti eilinen akti oli tuolle miehelle liian raskasta.. "No voi ei, nyt sä joudut kuunnella mua" Olli vastaa minulle, kääntäen minut itseensä päin ja näpäyttäen nenänpäätäni etusormellaan. "Ei sekään vaihtoehto kuulosta kovin huonolta" Kuiskaan Ollin niskaan, jolloin mies vetää minut suudelmaan. "Noniin, rauhotutaas nyt, aattelin vääntää täs meille nuudelit" Sanon Ollille ehkä hieman seksikkäästi vittuillen hänelle. Olli hymähtää ja pienen suudelman jälkeen mies siirtyy sohvalle selaamaan puhelintaan.

-

"Oleppas hyvä, herra Matela" Ojennan Ollille kuperan lautasellisen nuudeleita. "Kiitos muru" Mies kiittää minua hymyillen. Istahdan sohvalle Ollin viereen syömään.

~

Syötyämme nuudelimme, alan miettiä meitä. Minua ja Ollia. Mitkä meidän välimme ovat? Olemmeko me yhdessä vai pitääkö Olli minua hänen seksikumppaninaan? Toivottavasti ei. Se olisi noloa ja hieman surullista jos Olli on saanut käytöksestäni sellaisen kuvan.

Ahdistun ajatuksesta, jolloin pieni kyynel valuu poskelleni. "Aleksi! Hei Aleksi haloo, Aleksi! Mikä on?" Olli pommittaa minua huolestuneisuudellaan, jolloin havahdun ajatuksistani. "Aajoo- mm ei täs mitään, meni vaa joku roska silmää.." Yritän selitellä Ollille, tosin huonolla menestyksellä. "Hei kyl sä voit luottaa muhun, oon tässä rakas" Olli lohduttaa minua samalla pitäen käsistäni kiinni. "Rakas'? Tarkotatko tota tosissaan?" Kysyn Ollilta. Nyt on aika puhua meistä.

-Olli-

Olemme hetken täydessä hiljaisuudessa.
"No rakastaks sä mua?.." Aleksi kysyy minulta uudestaan. Huokaisen syvään ja käännän katseeni kohti Aleksin vetisiä silmiä. "Hölmö.. To-" Kerkeän sanoa, kunnes Aleksi keskeyttää minut. "Mä tiesin, miks oon näin tyhmä?! Miks annan itteni rakastuu ihmisiin aina uudestaan ja uudestaan!?" Mies manaa purskahtaen itkuun. "Hei nyt, rauhotu muru. Kaikki hyvin." Lohdutan Aleksia toistamiseen.

Mies keräilee itseään hetken. Tosin tämä 'hetki' tuntuu ikuisuudelta tämän huolen keskellä. Aleksin rauhoituttua hän kysyy minulta: "Miks sä et vaan voi rakastaa mua?.." Pyyhin kyyneleet Aleksin poskelta, peukalollani. "Olin aiemmin sanomassa, että tottakai mä rakastan sua." Kerron Aleksille, samalla pienen kyyneleen valuessa omallekkin poskelleni. En tiedä mistä moinen tunnekuohu pursuaa, mutta en ole koskaan rakastanut ketään. Aleksi vaan vei mun sydämmen, muutamassa päivässä. Mies kääntyy katsomaan minua hämmentyneenä. "O-oikeestikko? S-sä rakastat mua?" Aleksi kysyy innostuneena, epävarmana sekä edelleen 'hieman' itkuisen kuuloisena. Suutelen Aleksia. "Kyllä. Mä Olli Elias Matela rakastan sua, enemmän ku mitään tai ketään" Kerron Aleksille tunnepurkauksen keskeltä.

-Aleksi-

"Mäki sua Olli" Kerron miehelle itkunsekaisena, mutta onnellisena. Tämä hetki on elämäni romanttisin sellainen. Halaan Ollia tiukasti, mutta hellästi. Tämä rakkaus on aitoa.

------------------------------------------------------------
❣

Sanoja: 583

Ps. Muistakaa painaa tuota tähtee!