You're mine // Oleksi <3

"En oo ehk sittekään valmis.. sori.."

Halusin saada tälle illalle jotain julkastuu, niin tää ei nyt oo mitään parasta laatua, mutta koittakaa nauttia!<3 (saattaa sisältää kirjotusvirheitä)

-Olli-

Makoilemme hotellihuoneemme sängyllä suudellen. Pitäisi jaksaa lähtä syömään, mutta ensisijaisesti pitäisi jaksaa pukea päälle. "Lähetäänks syömää" Kysäisen Aleksilta. Mies vain nyökkää ja huokaisee, sillä ilmeisesti hänkin on vähän väsynyt tuollaisten lääkärileikkien jälkeen.. Eikä mikään ihme, sillä mies sai juuri elämänsä kyydit, joita hän ei unohda koskaan..

Ponnahdan sängyltä ylös ja nappaan bokserini lattialta, kunnes huoneen oveemme koputetaan. Vedän bokserini päälleni, ja Aleksi vetää peittoa päälleen ja asettelee bokserinsa päälleen sen alla. Minä suuntaan kohti ovea ja avaan sen.
-
"Meiä pitäs lähtä sinne syömää" Ovelle saapunut Joonas kertoo. "Joo me oltii just tulos" Selitän parhaalle ystävälleni.

Joonas ei reagoi vastaukseeni mitenkään, vaan astelee peremmälle huoneeseemme. "Ai moi Porko" Aleksi tervehtii Joonasta kurkkien peiton alta.
"No terve terve" Porko vastaa.
-
Näen pienen hymyn nousevan Joonaksen kasvoille. Tai no voisihan sitä virneeksikkin kutsua. "No mikäs ny noi hymyilyttää?" Kysyn mieheltä, joka purskahtaa samantien hentoon nauruun.
Katsomme Aleksin kanssa toisiamme hämmentyneinä hetken aikaa, kunnes Joonas saa hengityksensä tasattua.
-
"Vai että tällaset leikit ollu pojilla käytännössä" Joonas letkauttaa naurahtaen, nostaen nahkaisen ruoskan ja valkotakin lattialta. Aleksi punastuu ja vierii takaisin peiton alle. Kerkeän vilkaista miestä ennen kuin hän on sukeltanut peiton sekaan. Hän oli ihan tulipunainen. Voi mun pientä.

Poikaystäväni pitää vain tottua tällaiseen, sillä Porko on Porko ja se ei muuksi muutu.
"Mitä sitte vaikka oiski, oot vaa kateelline ku et saa keltään munaa" Sanon Porkolle. Olen siis tiennyt miehen homoudesta jo pidemmän aikaa, jonka myötä Nikon ja Joonaksen välit kiinnostavat minua.

"Pyh! Ette siis vissii kuullu niit äänii.." Joonas mainitsee vihjaillen. Suuni loksahtaa auki ja hento hymy hiipii huulilleni hiljattain. "Siis sinä ja Niko? Panitte? Vittu mahtavaa! Nonii jes, vihdoin! Hyvä Joonas 'Pano' Porko" Tuuletan itsekseni, miehen vain hymyillessä ja pyörittäen silmiään.
-
"Mentäiskö nyt?" Aleksi kysyy astellen ulos kylpyhyoneesta. Missä vaiheessa mies sinne livahti? "Joo mennää" Joonas vastaa. "No venatkaa ny hetki, mun pitää pukee viel" Muistutan jätkiä, jotka katsovat minua hölmistyneinä.

"Mun puolesta voisit lähtä vaikka noin, oot nii seksikäs" Aleksi sanoo huokaillen, astuen luokseni ja suudellen minua. Siis wow, w-o-w missä välissä miehestä tuli näin rohkea? Joonas on vieressämme ja Aleksi suuteli minua flirttaillen. Wow. Onkohan mies alkanut syttymään idealle suhteemme paljastamisesta? Tosin itse en ole siitä enää niin varma.. "Siinäs kuulit, vedät ny vaa jotaki päälle nii lähtään" Joonas osallistuu keskusteluun.

Suuntaamme kohti hotellivaraukseemme kuuluvaa ravintolaa. Kaikki jätkät ovat koolla, joka tekee suhteemme salassapitämisestä vielä vaikeampaa. Hivuttaudumme poikaystäväni kanssa letkamme perälle ja tartun miestä kädestä kiinni. Käsituntuma on hento, sillä jos joku jätkistä sattuisi vilkaisemaan taakseen, saisimme irtuduttua nopeasti. Tiedän, tämä on aika riskipeliä, mutta kaikki tämä aika Aleksin kanssa on sen arvoista.

~

-Aleksi-

*Ravintolassa*

"Kuka käy tilaa?" Tommi kysyy hieman nälkäkiukkuisena. "Me jäädään ainaki Ollin kaa tänne." kerron kaikille. Olli katsoo minua varoittavasti, sillä jätkät saavat ihan varmasti vainun piakkoin, jos jatkamme tähän tyyliin. Tajuan mokani. Mitä me nyt sanomme? Mikä on riittävän hyvä syy sille, että jäisimme Ollin kanssa kahden tänne istuskelemaan? Pitääkin olla tällainen hölösuu..

"Nii siis Olli valitti matkalla pääkipuu ja Aleksi lupas antaa sille särkylääkkeen" Joonas pelastaa meidät. Ihanaa olla tuon jätkän kaveri. Joonas on pelastanut meidät jo lukuisia kertoja."N-nii just" Vastaan hieman epäröiden. "Okei? No mennää me" Joel vastaa tarraten Nikon ja Tommin olkapäistä kiinni.
-
"Kaunisvesi nyt vähä rajaa" Olli muistuttelee minua, vaikka kyllä minä sen tiedän, että pitäisi olla varovaisempi, mutta en jaksa enää salata suhdettamme. Haluan näyttää muille jätkille tunteeni Ollia kohtaan.
-
Joonas oli lähtenyt kuselle, joten minulla olisi mainio ajoitus puhua poikaystäväni kanssa. Huokaisen syvään, jonka jälkeen aloitan: "Oon valmis. Tuodaan meidän suhde esille." Sanon päättäväisesti, jolloin Olli muuttuu hieman ahdistuneen näköiseksi. Hämmennyn. Sanoinko jotain väärin? Hän on meistä se, joka on halunnut suhteemme julkisuuteen. Nyt kun suostun siihen niin mies vaikuttaa epäröivältä?

"No mitä ny?" Kysyn Ollilta kaivaten selitystä miehen oudolle käyttätymiselle. Siirrän käteni miehen reidelle ja silitän sitä.

Olli nappaa kädestäni ja puristaa sitä omallaan. "Noku..en oo ehk sittekään valmis, sori.." Poikaystäväni selittää. "Ookei?.. miks?" Jatkan kyselyä kaivaten lisää vastauksia. Olen 'hieman' yllättynyt ja ehkä myös hieman pettynyt. "No siis.. tai siis- niiku en kehtaa- eiku siis! En oo ollu miehen kaa koskaa ja sillee vähä ehk noloo- tai siis ei! Ei noloo tai siis nii.." Mies yrittää selittää ääniväristen ja välttäen katsekontaktia kanssani.

Päästän Ollin kädestä irti ja huokaisen järkyttyneenä. "Vittu häpeeks sä mua!" Huudan hennolla äänellä, jolloin mies kääntää katseensa kohti omaani ja huokaisee. "En mä ny ihan niinkää sanois.. mut-" Olli kerkeää vastata, ennen kuin minä- "MUT?! En ois sust uskonu. Vitun kusipää. Jos rakastat mua niin et häpeis meitä." Kerron tasaten hengitystäni, kyyneleiden virratessa kasvoillani. "No sano ny! Rakastaks sä mua vai et?!" Jatkan korottaen ääntäni.  "Tottakai rakastan! Mut en vaa voi sille mitään et mä häpeen- siis en sua vaan-" Mies vastaa, minun taas keskeyttäen: " 'Vaan' meitä? Ei vittu miks oon näin hyväuskonen paska. Ei tää voi taas tapahtuu." Saan väännettyä itkun ja vihan keskeltä.
-
Nousen ylös ja otan muutaman askeleen kohti ovea, kunnes pysähdyn paikalleni, vilkaisen Ollia vielä pikaisesti, sitten poistuen ravintolasta, sillä tarvitsen omaa aikaa.
~
Muut saattavat ajatella minun yliajattelevan, mutta minulla on omakohtaista kokemusta samankaltaisesta tilanteesta. Tosin ei minun, vaan vanhempieni kohdalla..

vanhempieni kohdalla oli samanlainen tapaus. Isäni häpesi mutsiani ja myös uhkaili, kiristi ja 'tarvittaessa' löi äitiäni. Mutsi ei uskaltanut laittaa vastaan, joten lopulta äitini paloi loppuun ikuiselle hyväksikäytölle ja teki päätöksen elämänsä puolesta. Nyt hän sitten onkin tuonpuoleisessa.. Ikävöin äitiäni jatkuvasti. Hän oli aina täällä minua varten. Isääni ei puolestaan kiinnostanut elämäni mitenkään, eikä kiinnosta vielä tänäkään päivänä. Vihaan sitä miestä..
-
Tottakai tiedän Ollin olevan ihan erilainen kuin isäni, mutta minun ja miehen välinen vaan toi vanhempieni tapauksen kirkkaasti mieleeni. En tiedä pystynkö enää koskaan katsoa miestä silmiin ilman, että näen äitini kiljuvat, apua-huutavat kasvot miehen silmissä..

O-olikohan meidän rakkaustarinamme tässä..?

------------------------------------------------------------
Ryppyjä rakkaudessa 💔

Heittäkää ideoi et miten jätkät sais sovittuu, vai saako ollenkaan? 👀

Peace, see ya! 👋🏻

Ps. Muistakaa painaa tuota tähtee!

Sanoja: 986