You're mine // Oleksi <3

Mitä mulle tapahtuu?

-Aleksi-

Kuulen herätykseni soivan. "Voi vittujen kevät" mumisen turhautumiseni keskeltä, samalla muistaen mitä eilen tuli tehtyä. Viime yö meni ehkä noh..sanotaanko niin, että olisin voinut jättää tietyt asiat sanomatta ja muutaman shotin juomatta. Eilinen meni överiksi, mutta ehkä kaikki ovat jo unohtaneet eilisen tapahtumat. Tai no, kyllä minä ainakin olisin unohtanut kaiken, minun muistissani ei siis toisin sanoen ole kehumista.

-

Nostan pääni tyynystä ja olen tarraamassa peitostani kiinni, nostaakseni sen päältäni pois, jolloin tajuan sen tippuneen lattialle. "Just." saan suustani ulos haukotuksen mukana. Luultavasti Rilla on vaihteeksi kiskonut sen päältäni. En tiedä mikä pakkomielle mäyräkoiraksi oletetulla lemmikilläni on peittoani kohtaan. Ehkä vain tuoksun niin hyvältä 72-osaisen ihonhoitorutiinieni jälkeen, että jopa koirani aistii sen. Rillalla on hyvä maku.

Ajatukseni katkeavat, tajutessani minulla olevan kiire kouluun. Opiskelen lukiossa kolmatta vuotta, turha kysyä missä lukiossa käyn, sillä niin kuin aiemmin sanoin, muistissani ei ole kehumista.

Rilla tepastelee huoneeseeni ja hyppää sängylleni, jolloin ajatukseni katkeavat toistamiseen.
Rapsutan Rillaa, ja suloinen olento kääntyy selälleen, kaivaten maharapsutuksia. Hymyilen näylle, mutta minun on tosissani nyt pakko toimia, jos haluan keretä kouluun. Tosin olen jo myöhässä ensimmäiseltä tunnilta, mutta toiselle tunnille kerkeäisin jos nyt heti alkaisin toimia.

Nousen sängyltäni kauhean pääkivun kouristelemana. "Hhgh" ääntelen, johtuen pääkivun olevan sietämätön. Kävelen keittiöön vaivanloisesti, pitäen otsastani kiinni. Kurotun kulmakaapille etsiessäni särkylääkettä. Onnekseni olin juuri ostanut täytettä lääkekaapilleni.

Vedän särkylääkkeen naamaan, huuhtoen sen veden avulla alas. Henkäisen syvään ja uppoudun taas omiin ajatuksiini. En oikeastaan edes ajattele mitään. Tuijotan vain eteeni ja ikään kuin jähmetyn paikalleni hetkeksi.
-
Havahdun Snapchatin merkkiäänen ajautuessa korviini. Kirmaan puhelimeni luo, sillä oletan ja toivon että snäppi tuli yhdeltä kuumalta blondilta meidän luokalla, ajatelkaa nyt. Siniset silmät, vaaleat pitkät hiukset leijailemassa pienessä tuulenvireessä. Hän on niin kaunis.

Poistan puhelimeni lukituksen ja avaan snäpin. Yleensä en saa juuri lainkaan snäppejä, jonka takia ihmettelen samalla selatessani snäpin etusivua. "Mitä vittua" Suustani kantautuu ulos, muutaman snäpin avauksen jälkeen.
»
Sammutan puhelimeni ja istahdan sängyn reunalle. Olen yleinen pelle. Minusta kuvattuja kännivideoita on levitetty julkisuuteen.
»
Päätän tarkistaa Instagramin myös, pienen pelon vallatessa kehoni. Ihme kyllä mutta en näe yhtäkään postausta itsestäni. Olen hämmentynyt, mutta helpottunut. Pakko vain yrittää unohtaa eilinen.

Havahdun ajatuksistani, samalla katsoen kelloa. "Voi helvetin helvetti, Kaunisvesi nyt vauhtia!" Huudan itselleni, kiireen keskellä.

~

Aamu oli katastrofi, mutta pääasia että olen nyt koulussa. Tosin toinenkin tunti meni jo, mutta kolmannelle kerkeän. Katson digitaalista lukujärjestystäni ja huomaan minulla olevan ensimmäisenä äidinkieltä. Huokaisen syvään ja lähden raahaamaan itseäni kohti äidinkielen luokkaa.
-
20 minuuttia jäljellä. En jaksa enää päntätä näitä samoja lauseenjäseniä toista viikkoa putkeen. Eiköhän olisi aika siirtyä eteenpäin tässäkin aineessa jos tänä lukuvuonna haluaisi saada muutakin aikaiseksi. Havahdun jälleen ajatuksistani, huomatessani opettajani suuntaavan kohti luokan ovea. Päästäänkö me nyt jo? pohdin itsekseni.
-
Luokkaan astuu ilmeisesti uusi oppilas. Aluksi en välitä ajatuksesta yhtään, kunnes näen miehen kasvot. "Söpö" Sanon vahingossa ääneen, peitän suuni vasemmalla kädelläni ja katson ympärilleni varmistaen kuulivatko muut. Näen luokkakavereideni virnuilevan. Miks mun pitää olla tällainen säheltäjä? Punastumiseni ja nolostumiseni keskeltä, katseeni kuitenkin kohdistuu taas tähän mieheen. Hän on komea. Katseeni kulkee miehen kropassa ja jostain syystä vatsassani muljahtaa.

Ravistelen päätäni, yrittäen keskittyä tehtäviin. En ole koskaan ennen saanut kropassani tällaisia reaktioita miehen takia? Mitä mulle tapahtuu? Vilkaisen miestä uudelleen, jonka seurauksena saan kylmiä väreitä. Hämmennyn ajatuksesta. "Kaunisvesi mitä sä teet?" Sanon itselleni sipisten.

Katseeni nousee puheenvuoroa janoavaan opettajaan. "Tässä on meidän koulun uusi oppilas." Opettaja kertoo innostuneena. Kohdistan katseeni takaisin kirjaan sillä en halua saada kropassani mitään peruuttamatonta aikaan. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan, stondiksen kanssa koulussa...hell nah.
"Aleksi, katse tähän suuntaan kiitos." Opettaja huikkaa minulle. Voi perse. Nostan katseeni ja minun ja tämän kyseisen miehen katseet kohtaavat. Iskikö hän minulle juuri silmää? Sisäistäessäni äsköisen, hymy leviää huulilleni, edelleen inteensiivisen katsekontaktin keskellä.

"Haluisiksä esitellä ittes?" Opettaja kysyy mieheltä. "Joo. Oon Olli, Olli Matela. Soitan bassoa ja juon bisseä." Luokkatoverini hihittävät, minun samanaikaisesti tajuavan saaneeni stondiksen pelkästään Ollin puheesta. "Voi vittu" sanon isoon ääneen. Opettaja mulkoilee minulle vihaisesti. "Sori.." Sanon häpeän keskellä. Katseeni siirtyy taas Olliin, joka katsoo minua virnuillen. En ehdi sisäistää hänen virnuiluaan, sillä kellot soivat. Nappaan tavarani ja poistun luokasta.

------------------------------------------------------------
Eka luku jonka oon koskaan kirjottanu, joten älkää tuomitko.

Sanoja: 675

Ps. Muistakaa painaa tuota tähtee!