It's not your job to save me - Blind Channel Oneshots

Häät - Niko x Aleksi

Niko pov.

"Sä näytät komealta", sanon hymyillen. Aleksi hymyilee, ja hänen kauniit silmät tuikkivat. Hän todella näyttää komealta. Puku istuu hyvin, hiukset ovat viimeisen päälle laitettu, naama on pehmeä kuin vauvan pylly, mutta komein kaikista asusteista on hänen sädehtivä hymy, ja sitäkin sädehtivämmät silmät. Hän on niin kaunis, että se melkein sattuu.

"Tuleeko Joel tykkäämään tästä", Aleksi kysyy huolestuneena. Joel olsi hullu jos ei haluasi Aleksia, hän olisi hullu. Joel kuitenkin halusi Aleksin. Sen näki hänen kasvoistaan, kun Aleksi astuu huoneeseen. Sen näkee siitö hymystä, joka on Joelin kasvoilla, kun Aleksi on lähettyvillä.

"Joel on tänään onnenpoika", sanon hiljaa. "Se tulee rakastamaan tätä", sanon totisesti. Sydämeen sattuu, mutta ei se mitään. Kai tähän on jo tottunu. Aina mua tulee sattumaan. Ei se mihinkään muutu.

"Mä oon niin onnellinen Joelin kanssa", Aleksi sanoo hymyillen lempeästi. Näen hänen silmistään lämpimän tuikkeen, joka syttyy sinne aina eri tavalla, kun hän miettii Joelia. He ovat sielunkumppanit. Jokainen joka on nähnyt heidät kahdestaan, ei voi väittää vastaan.

"Mä näen sen", huokaisen, ja puen taas nopeasti hymyn. "Odotas", sanon, ja menen häntä lähemmäs ja oikaisen rusettia. Hetkeksi meidän hengitykset sekoittuu toisiinsa, niin lähellä me ollaan toisiamme. Aleksi tuoksuu joltain hajuvedeltä, joka on viedä jalat altani. Kohotan katseeni rusetista hänen silmiinsä, jotka ovat yhtäkkiä lähellä. Siniset silmät ovat hämmentyneet. Jokainen solu musta huusi, että suutele Aleksia. Suutele sitä. Anna kaiken olla. Unohda Joel. Aivan sama. Mutta yksi osa minusta -se järkevä osa- käski minut taaksepäin.

"Noniin seremonia alkaa ihan kohta. Ootko sä valmis?" kysyn kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aleksi puistelee päätään, ja sitten hymyilee.

"Olen mä", toinen sanoo.

"Onnea, vaikka et sä varmaan sitä tarvi. Tee tästä sun elämäsi paras päivä", kehotan.

"Ihan varmasti teen", Aleksi sanoo. Hetken pohdinnan jälkeen halaan Aleksia. Hän tuoksuu kodilta.

"Oon onnellinen sun ja Joelin puolest", sanon. Ja mä oikeasti olenkin. Mä olen onnellinen Joelin ja Aleksin puolesta. He molemmat ansaitsevat vain parasta. Ja näyttää siltä, että he ovat toistensa sielunkumppanit. Tottakai mä olen onnellinen niiden kahden puolesta. Tottakai.

"Kiitos Niko. Sä oot ihan mahtava ystävä, en tiedä, missä olisin ilman sua", Aleksi sanoo. Ystävä. Auts. Se sattuu. Hymyilen.

"Samat sanat", sanon Aleksille ja irtaudun halista. Totuus on, että mä en tiedä, kestänkö mä katsoa tätä. Kestänkö mä sitä, että Joel ja Aleksi menee naimisiin. Kestänkö mä katsoa Aleksia niin onnellisena. Jonkun toisen kanssa

A/N

Autsss