It's not your job to save me - Blind Channel Oneshots

Parfymi - Joel x Aleksi

Aleksi pov.

Istun sohvalla risti-istunnassa, ja odotan Joelia. Hän ei ole tullakseen. Kello on jo reilusti yli puolen yön. Sälekaihtimien raosta tulee sinistä hehkua. Kauan sitten tyhjäksi juotu teekuppi seisoo yksinäisenä telkkaripöydällä. Väsyttää. Henkisesti ja fyysisesti. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Joel tulee näin myöhään. Huokaisen. Katson puhelintani. Joel ei ole vastannut sielläkäään. Yhtäkkiä ovi naksahtaa hiljaa auki. Sieltähän sitä tullaan.

Kuulen Joelin hiippailun. Hän kai luulee, että olen nukkumassa. Voi rakas, sua mä odotin. Koko yön.

"Joel", kuiskaan. Kuulen askelten pysähtyvän ennenkuin ne tulevat kohti. Hän tulee viereeni istumaan eikä edes yritä koskea minuun. Silmissä on katuva katse. Itkettää.

"Eikö sun pitäs olla nukkumassa jo?" Joel kysyy hiljaa.

"Mä odotin sua", sanon. Joel huokaisee.

"Sori kun kesti, mä ja Porko-", Joel aloittaa.

"Oikeestaan mua ei kiinnosta. Voidaanko vaan mennä nukkumaan?" kysyn hiljaa. 

"Joo voidaan me. Sori että kesti kauan", Joel vielä pahoittelee. Mä en sano mitään. Me mennään vaitonaisina meidän yhteiseen makuuhuoneeseen, laitetaan vaatteet yhteiseen vaatekkaappiin, ja mennään nukkumaan yhteiseen parisänkyyn. Joel ottaa minut lusikkaan. Olen niin lähellä häntä, että voin haistaa, että hän tuoksuu parfyymille. Millon Porko muka on alkanut käyttämään parfymia? 

---

"Ootko valmiina yllättämään Joelin?" Joonas kysyy innoissaan. Toivoisin, että edes osa hänen ylitsepursuavasta innostaan tarttuisi minuun. Väännän hymyn kasvoille. 

"Joo olen", sanon yrittäen saada ääneeni reippautta, jota siinä ei ole.

"Tästä tulee paras nimppari yllätys koskaan!" Joonas huudahtaa, ja minä yritän hymyillä leveämmin. Olemme siis minun ja Joelin yhteisen oven takana, ja valmiina yllättämään poikaystäväni. Olemme Joonaksen kanssa järkänneet pienimuotoiset juhlat studiolle, ja nyt olisi aika kertoa tästä suunnitelmasta Joelille. Joonas avaa hiljaa oven, ja pujahdamme sisälle. 

"HYVÄÄ NIMIPÄIVÄÄ JOE-!" Joonas huutaa, mutta hänen huudahdus jää kesken, kun näemme olohuoneessa odottavan ihmisen. Tai no ihmiset. 

"Joonas? Aleksi?" Joel änkyttää. 

"Joel mitä vittua tapahtuu?" kysyy joku random nainen, joka oli äsken ihan kiinni Joelin huulissa.

"Tota tässä on Joonas mun paras ystävä, ja Aleksi mun... poikaystävä", Joel sanoo. Nainen katsoo Joelia epäuskoisesti, ja lähtee perääntymään. 

"Siis ex-poikaystävä", saan suuni avattua. Ääni on väröilevä, ja heikko, mutta päättäväinen.

"Aleksi..", Joel sanoo anteeksi pyytävä ilme kasvoillaan. "Mä rakastan sua. Sua ja vaan sua. Älä jätä mua", Joel sanoo, ja pieni kyynel valuu hänen poskeaan. Itkeekö Joel?

"Miks sä sitten nuolit tätä naista äsken ilman huolia?" kysyn kylmästi. Joel availee suutaan, mutta ei keksi vastuasta. 

"Joo mä lähden nyt. Hyvää loppuelämää Joel", nainen sanoo, ja lähtee tukka heiluen pois paikalta. Tuttu parfyymin tuoksu lehahtaa kasvoilleni.

"Mira hei", Joel huikkaa, mutta Mira paiskaa oven kiinni. Katson Joelia. Hän näyttää olevan ihan hukassa. 

"Mitä vittua Joel sulle on tapahtunut?" Joonas kysyy hiljaa. 

"En mä tiedä!" Joel huudahtaa. Katson Joelia vailla sääliä. Sori nyt vaan, mutta se petti mua. Se petti, valehteli ja oli ihan vitun paskamainen mulle. Mua ei vois vähempää kiinnostaa nyt, kun sen valheista tehty hauras linna murskaantuu. Oli sen valinta sanoa ne kaikki valheet. Tehdä ne teot. 

"Voitko painua vaan vittuun?" kysyn, mutta kaikki meistä tietää, että kysymykseen on vain yksi ainoa vastaus.

"En mä tiedä minne", Joel sanoo hauraalla äänellä.

"Se ei oo mun ongelma", sanon kylmästi. Joel katsoo minua itkuisena. Vastaan katseeseen kylmästi. Sitten hän ottaa lompakon, puhelimen, vetää seinästä laturin, ja lähtee. Taloon jää kaikuva hiljausuus.

"Mä oon pahoillani Aleksi, mä en tiennyt", Joonas sanoo.

"Mäkin olen pahoillani", sanon. Mun ois pitänyt tajuta jo ensimmäisestä kerrasta. Jo siitä, että se tuoksui  sille vitun parfymille.

A/N

Paskaaa tekstiä, sori siitä.