It's not your job to save me - Blind Channel Oneshots

Kioskilla - Joonas x Joel

Joonas pov.

Seisokselemme Ollin kanssa kiskalla. Olemme ostaneet jo kummatkin karkkia, mutta emme voi mennä kotiin, koska äiti olisi ihan raivona. Eihän tänään ole edes karkkipäivä. Ollin kanssa olemme tunteneet since forever. Meidän vanhempamme vitsailevat, että ei ollut hyvä juttu tutustuttaa näitä kahta toisiinsa. Tai siis me olimme... kauhukaksokiskin mieltä voisi kutsua.

Yhtäkkiä kioksillie tulee muutama vanhempi tyyppi. Tai vanhempi ja vanhempi. Toinen on minua ehkä vuoden vanhempi, ja toinen on ehkä minun ikäiseni. Toinen pitkä toinen pätkä. Kummallakin on ruskeat hiukset. Katselen pitkää hemmoa. Hän on... aika helvetin hyvännäköinen. Katseemme kohtaa, ja olen myyty. Hajoan siihen kohtaan, noiden jään sinisten silmien alle. He tulevat meitä kohti.

"Moi, etkö sä ootkin Madiksesta? Siitä toisessa meitä paskimmasta bändistä", pitkä kysyy. SItten tunnistan hänet. Joel Hokka. Madiksen outolintu, joka vetää jotain ihan paskaa bändiä. Minäkin vedän toista bändiä. Erotus on vaan, että me olemme oikeasti hyviä. Miten en tunnistanut aikaisemmin, että hän on Joel?

"Joo mä käyn Madista. Ja en mä ole siinä paskemmassa bändissä... toisinkuin sä", sanon jäätävästi. Joel mittailee minua katseellaan ja virnistää. Polveni muuttuvat hyytelöksi tuon takia. En ole enne katsonut häntä näin läheltä. Muutamia kertoja ollaan mulkoiltu toisiamme käytävillä, kun ollaan menty ohitse, mutta en minä ole oikeasti häntä katsonut.

"Hei Porko, meidän pitäisi mennä Linkin Park ja änäri ei odota", Olli sanoo. Katson häntä ärsyyntyneenä. Joo ehkä haluaisin tehdä tähän pitkulaan vaikutuksen. Sitä vaikutusta ei tule, jos kerromme oman musa makumme. Sillä se ei ole niin... nyky virtaa.

"Tyypit vai diggailee Linkin Parkia? Mahtava bändi sanon minä", Joel sanoo totisesti, ja katsoo meitä eri silmin. Ehkä enemmän arvostavasti tai jotain. Jäämme juttelemaan siihen, heitämme läppää, ja tajuan, että pätkä on Niko, joka käy myös Madiksessa. Meillä juttu menee oikeasti hyvin. Ja joo tiiän, että tää kuulosta kliseiseltä, mutta musta tuntuu, että me oltais tunnettu aina. Mun ei tarvii kelaa, onko jotain mitä mä sanon tyhmää. Tai miettiä pitäisikö mun sanoo niitä paskoja läppiä, jotka muodostuu mun päähän. Kerron ne heti. Ja tyypit nauraa. Ei mulle. Vaan mun kanssa, Porukassa.

"No joo jäbät näkyillään. Ootte oikeasti ihan jees seuraa, vaikka toi Porko soittaakin paska bändissä", Joel sanoo.

"Hei ei meidän bändi oo paska. Oot vaan kateellinen, kun teillä ei oo näin hyvää kitaristia", väitän hymyillen pienesti.

"Sä olet edelleen paska kitaristi, mutta söpö sellainen, tossa mun numero söpöläinen", Joel kuiskaa. Pieni paperilappu laskeutuu kädelleni. Katson sitä, ja kohotan katseeni Joeliin. Tai siihen missä Joel oli äsken. Jään tuijottamaan ovea, joka kolahtaa kiinni.

"Sä olet ihan kusessa", Olli toteaa. Katson häntä, ja yritän peittää hymyni.

"En ole", sanon, mutta typerä hymyni taitaa kertoa enemmän kuin ponnettomat valheeni.

A/N

Vähä heikko alku, mut joo. Ajattelin et tällässii oneshotjuttuja ois helpompi kirjottaa, joten te saatte nyt tämmösseen, olkaas hyvät.