It's not your job to save me - Blind Channel Oneshots

Frendi 2. - Aleksi - Olli

Aleksi pov.

Itketää. Mä tosiaan menin kotiin, ja syön tällä hetkellä Ainon lakritsijäätelöä, niinku Olli mulle sano. Mua koskettaa kuinka se edelleen muistaa musta asioita, vaikka me ollaan jo aikoja sitten erottu. Mun tekis mieli vaan soittaa sille ja pyytää se tänne. Ei sillä, kai mä sen voisin tehdä. Väsyttää henkisesti. Haluais vaan laittaa aivot paussille. Ovi avautuu, ja huoneeseen tulee Niko.

"Aleksi, perse ylös. Mee selvittää sinun ja Ollin välit", Niko sanoi. Katsoin häntä hiljaa. En varmasti. En ihan varmasti. "Nyt", Niko sanoi

"Me ollaan hyvissä väleissä. Me ollaan frendejä", sanon hiljaa.

"Vitut te ootte. Teidän välillä on ihan vitusti jännitteitä ja se vaikuttaa koko saatanan bändiin. Nyt pliis meette takas yhteen, teistä molemmista näkee, että ootte ihastuneita toisiinne. Pliis. Bändin takia", Niko pyytää. Pidän kasvoni ilmeettömänä, mutta vatsassani heilahtaa kummallisesti, kun Niko sanoo, että Ollikin on edelleen ihastunut muhun. Ei voi olla totta.

"Me voidaan mennä puhumaan, mut mä en lupaa mitään", sanon hiljaa. Nikon suu leviää hymyyn.

"Joo mä jo kutsuin Ollin tänne, se on odotellu tossa oven takana koko ajan", Niko sanoo iloisena. Huokaisen. Olenko edes yllättynyt? En.

"Haista vittu", sanon ponnettomasti. Niko hymyilee anteeksipyytävästi, ja avaa oven, josta tulee kukas muukaan kuin Olli. 

"Moi", hän sanoo samaan aikaan turhaantuneesti, ja ujosti. Jotenkin tämä, tai ihan vain Olli itsessään, saa mun vatsaan perhosia, ja alkaa hymyilyttää, mutta en mä halua hymyillä.

"Moi", sanon hiljaa. 

"Öö totaaa, mä nyt varmaan lähden", Niko sanoo, ja lähtee oven paukautuksen saattelemana. Katsomme toisiamme silmiin. Itkettää eikä siihen edes ole syytä.

"Mulla on hirvee ikävä meitä", Olli sanoo. Helpottunut huokaus karkaa huuliltani. Menen tuon syliin. 

"Mullakin  oli ikävä sua", kuiskaan, ja rutistan Ollia itseäni vasten. Olli irrottautuu vähän, jotta pääsee katsomaan minua. Katson noita silmiä, johon niin paljon luotan. Joita niin paljon rakastan, joita niin paljon kaipasin. Painan huuleni hänen omilleen, ja pitkään pidättelemäni kyyneleet pääsevät valloilleen. Mä olen vihdoin kotona. Mä olen kunnossa. Kaikki on hyvin. 

Irrottudun suudelmasta ja painaudun Ollin lämmintä kehoa vasten. Hän puristaa minut hellästi lähemmäs ja painaa pienen pusun mun hiusten sekaan. Mä tunnen olevani turvassa. Mikään ei voi mua satuttaa, kun Olli on tässä, mun vieressä. 

A/N

Aleksi oli keittiössä syömässä suolakurkkuja kunnes olli tuli paikalle ja läpsäisi purkin Aleksin kädestä

" Mitä vittua Olli, Aleksi huusi seisoessaan suolakurkkunesteen peittämällä lattialla.

---

Tää oli siis mun kaverin kirjottma teksti. Pitäskö sen sittenki tulla tätä kirjottaa??