It's not your job to save me - Blind Channel Oneshots

Treffit 2. Joonas x Aleksi

Joonas pov. 

Mietin, mitä puen päälleni. Olemme menossa Aleksin kanssa elokuviin. Nojoo tiedän, ehkä vähän kliseistä, mutta se sopii meille molemmille. Hymy saapuu huulilleni, kun mietin Aleksia. Hänen vaaleaa tukkaa, sinisiä silmiään, viatonta hymyä. Pudistelen päätäni hymyilen, ja ja yritän keskittyä niihin vaatteisiin. Mustat farkut, ja valkoinen over size paita & farkkutakki? No mennään sillä. Alan kohta olla vähän myöhässä. 

---

"Moi", Aleksi sanoo ujosti. Hän näyttää niin hyvältä. Viileä syysilma on värjännyt tuon posket punaiseksi, Alekisin päällä on vaaleanpunainen huppari ja siniset farkut, pieni hymy kasvoillaan, siniset silmät tuikkivat katulamppujen valossa.

"Moi, näytät uskomattoman hyvältä", sanon hymyillen. Aleksi punastuu.

"Niin säkin", hän vastaa ujosti. Perhoset lepattelevat vatsassani.

"No mennäänkö peremmälle?" kysyn. Aleksi nyökkää. Avaan oven hänelle kuin herrasmies konsanaan. Se saa Aleksin hymähtämään. Ihana Allu.

"Otetaanko jotain snäkkiä?" Aleksi kysyy. 

"Ihan miten sä vaan haluat", sanon kohauttaen hartioita. Mulle on jo tarpeeksi, että se suostui lähtemään mun kanssa. 

"Otetaan poppareita", Aleksi sanoo päättäväisesti. Hymyillen. Hän on sitten niin suloinen. 

"Jos herra niin haluaa", sanon ja teen pienen kumarruksen. Aleksi mulkaisee minua.

"Tyhmä", hän mutisee. Otan häntä kädestä kiinni, ja toinen punastuu.

"Niin että mikä oli?" sanon hiljaa hänen korvaansa.

"Oot tyhmä", Aleksi sanoo nyt epävarmemmin. Peitän hymyni, ja irrotan käteni hänen omastaan, ja menen tahallani kauemmas.

"Hei!" Aleksi huikkaa ja tulee takaisin vierelleni. "Okei et sä oo tyhmä", Alekisi sanoo totisesti. Hymyilen ja nyökkään. "Noniin voitko taas pitää mua kädestä?" Aleksi kysyy. Alan nauramaan. Aleksi on niin ihana. 

"Tottakai voin", sanon ja otan toisen kädestä kiinni, ja ihmettelen, kuinka hyvin se sopii omaani.

"Noniin ja nyt niitä poppareita", Aleksi sanoo, ja me mennemme tiskille, ja tilaamme kaiken tarvittavan. Sen  jälkeen menemme leffa teatteriin. Juttelemme hetken kaikesta turhasta, kunnes valot sammuvat. 

Jotain tapahtuu, kun valot sammuvat. Tuntuu kummalliselta. Minun ja Aleksin välillä on jotain. En tiedä tarkemmin, mutta kipinöi. Katsahdan Aleksia, joka katsoo minua kummastuneena. Tunteeko hänkin samat kipinät? Käännän katseeni elokuvaan, ja yritän pudistella päätäni, mutta nuo kummalliset kipinät eivät katoa. Tuntuu siltä, että joku mangneetti vetää minua Aleksia kohti. Yhtäkkiä halu koskea Aleksia on hyvin suuri. 

Hivutan kättäni Aleksin omaa kohti, ja laitan käteni, hänen omansa lähelle niin, että ne miltei koskevat. Kipinät yltyvät rajuiksi. Liikutan pikkurilliäni, ja kiedon  sen varovaisesti Aleksin pikkurillin ympärille. Tuntuu oikealle. Yhtäkkiä Aleksi irrottaa nopeasti, ja heti sen jälkeen limittää meidän kädet yhteen. Katson Aleksia. Hän hymyilee. Voisin jäädä katsomaan tuota näkyä koko elämäni. Voi luoja tuo toinen on kaunis. 

"Mitä tässä elokuvassa on tapahtunut?" Aleksi kuiskaa.

"Ei mitään hajua...", myönnän. Katsahdan meidän käsiä. "Mulla on ollut parempaa mietittävää", sanon. Aleksi punastuu, ja hymyilee. 

"Samoin", Aleksi sanoo hymyillen. 

Musta tuntuu hyvältä. Aleksi tuntuu hyvätä, oikealta.

A/N

Joo tämmöst tällä kertaa.