Aleksi pov.
Eilinen oli kyllä ihan... no en olisi arvannut, että se menisi niin. Istun pulpetissa. Ei kukaan tajua. Ei tiedä. Ei voi olettaa. Mulla on samanlaiset vaatteet kuin eilen. Mulla on samanlainen hieman tylsistunut, mutta neutraali ilme. Silti mun päässä jyllää. Ihan hyvällä tavalla. Pitäisi keskittyä hissaan, ja siihen, mitä kerrotaan toisesta maailmansodasta, mutta ajatukset menevät eiliseen.
Istuin sängyllä, ja olen puhelimella. Kaverini Olli oli lisännyt minut heidän ryhmäänsä. Se oli vähän kummallista. Ovathan kaikki minua niin paljon vanhempia. Mutta se oli ihan mukavaa. Joel ja Joonas ovat ihan sekaisin 24/7. Tommi on rauhallinen, vaikka heittääkin hyvä läppää. Niko on... Niko. Ja Olli on tavallaan rauhallinen tavallaan sen vastakohta. Olli oli ollut kaverini siitä lähtien, kun muutin Ouluun eli abaut vuoden. Yhtäkkiä Joonas laittoi minulle yksityisviestiä.
Joonas: Oot oikeasti mukava, kiva kun tulit tähän ryhmään. :D
Aloin hymyilemään. Salaa olin ihastunut tähän blondiin Ollin kaveriin, josta Olli oli kertonut, ja jonka olin tavannut muutaman kerran. Oli pakko myöntää, että olin stalkannut tuon instan varmaan miljoonia kertoja läpi. Ja jokaisesta postauksesta olin ottanut screen shotin.
Aleksi: Kiitti ihan sikana. Olin vähä jännittynyt, kun tulin tuohon ryhmään, kun kaikki on mua sata vuotta vanhempia, mutta hyvinhän se meni. :)
Joonas: Todellakin. Hyvä että tulit, jos haluut niin voidaan nähä joku päivä kahdestaan. :3
Aleksi: Niinku mitä tekemään?
Joonas: Vaikka leffaan tai syömään tms. :)
Aleksi: Saat nää kuulostaa treffeiltä :D
Joonas: Voin mä sut treffeillekiin viedä, jos haluut. ;)
Aleksi: Ootko tosissas??
Joonas: Jep...
Aleksi: Okei sitten<3
Joonas: Okei. :)
Aleksi: Okei.
Joonas: Okei
Aleksi: Missä? Milloin? Monelta?
Joonas: Tuun hakee sut about 17.00
Aleksi: Okei
Joonas: Okei
Joonas: Oot söpö<3
Kiljaisin vähän kuin ihastunut teini... jota saatoin kyllä olla.
Aleksi: Nahh sä oot söpis
Joonas: Älä väitä mulle vastaan. Oon aina oikeessa.
Aleksi: Okei. En väitä vastaan, vaikka ootki väärässä.
Joonas: Okei. Hyvä.
Joonas: Nähää huomenna söpis
Aleksi: Okei<3
Ja näin minä. Aleksi Matias Kaunisvesi järkkäsin itselleni treffit. Kummallista... ja absurdia. Koskaan en olisi minusta uskonut. Vaikka en kyllä valita. Missään nimessä en valita.
"Aleksi. Onko sulla joku tyyppi kuviois, vai miks näytät tolta?" kaverini Lauri kysyy, ja heiluttelee typerää kättään silmieni edessä. Katsahdan häneen ärtyneenä. Mä haluaisin vaan miettiä Joonasta rauhassa. Sen vaaleaa tukkaa, sinisiä silmiä, upeaa hymyä...
"Miltä mä näytin?" kysyn huolestuneena.
"No hyvin haaveilevalta, ja iloiselta", Lauri selitää.
"Olisikin joku, mä vaan mietin, sitä kun porukat lupas, että mennään kesällä sinne mun tulevaan opiskelupaikkaan katsomaan mestoja", keksin hätävalheen. En mä ole valehtelija tai mitään. Me mennään sinne kesällä. Mä vaan säästelen totuutta. Lauri nyökkää ja siirtää katseensa takaisin taululle. Pidän kasvoni neutraalina, kun sisälläni on käynnissä bileet. Mä olen menossa tänään treffeille. Enkä mä malta oottaa sitä.
A/N
Jos tiiät ton okei jutusta jotain, niin meen sun kaa naimisiin. (Se on siis yhen ns oikeen kirjan kahen päähenkilön juttu)
YOU ARE READING
It's not your job to save me - Blind Channel Oneshots
FanfictionOneshotteja. Ei herkemmille, en laita tw:tä. Ei kopiointia. Vähän kaikenlaista sisältöä. Ootte rakkaita, nauttikaa.