It's not your job to save me - Blind Channel Oneshots

Piknik - Olli x Aleksi

Olli pov.

"Ja saa avata", sanon hiljaa tuon mustahiuksisen pörröpään korvaan. Aleksi räpyttelee silmiään auringonvalon lähettäessä säteitään meitä kohti. Se valaisee Aleksin kasvot samoin kuin tuo ihana hymy, joka leviää Aleksin kasvoille, kun hän näkee pienen yllätyksen.

"Ollii! Sä et just tehnyt tätä. Oot paras", Aleksi sanoo haltioituneena. Laitan kädet shortsien taskuun hymyillen. Katson asetelmaa. Tämä on pieni niitty kotikaupungissani Oulussa. Tämä on täynnä voikukkia nyt keväästä. Niityn keskellä on viltti, jonka päällä on piknik kamat.

"Ole hyvä, rakas", sanon hiljaa. Aleksi kääntyy kohti minua säteillen. Tuo hymy saa minun oloni aina hyväksi. Olen tarpeeksi Aleksin hymyn valossa. Olen onnellinen Aleksin hymyn valossa.

"Kiitos, kiitos, kiitos", hän sanoo, ja painaa huulensa omilleni. Laitan käteni hänen vyötärölle. Aina yhtä täydellistä. Aleksi irrottautuu suudelmasta, ja vetää minut kädestäni piknik viltille.

"Se ei oo täydellinen, mutta se on jotain", selitän. Viltillä on meidän molempien lemppari pitseriasta haetut pitsat. Sitten oli kokista (koska Aleksi oli ihan Coca Cola fanboy). Niiden lisäksi oli vielä (suomalaisia) mansikoita, jotka oli just tullut kauppoihin ja maksoi maltaita.

"Ei. Se on täydellinen", Aleksi sanoo minulle silmät tuikkien. Voi luoja kuinka mä rakastan tota ilmettä Aleksin kasvoilla. Voi luoja kuinka mä rakastan Aleksia.

"Mitä vaan sulle", mutisen. Aleksin poskelle valahtaa pieni kyynel.

"Olli, mä rakastan sua", Allu sanoo. Otan hänen kädestään kiinni hellästi.

"Mä rakastan sua enemmän", sanon. Aleksi hymähtää. On meidän sisäpiirijuttu väitellä siitä, että kumpi rakastaa toista enemmän. Joo hölmöä ja kliseistä, tiedän, mutta antakaa meidän olla rakastuneita.

Aleksi ottaa pitsaa ja ottaa siitä haukun. Katselen poikaystävääni hymyillen. Niin kaunis. Vielä joku päivä vien tuon alttarille. Joku Hän huomaa tuijotukseni.

"Mitä?" Aleksi kysyy. Mä vain pudistelen päätä, ja hymyilen. "Oot ihan kummallinen", Aleksi sanoo hymyillen nätisti.

"Sit mä sovin varmaan sulle", sanon hymyillen.

"Jep, niin sovitkin", Aleksi sanoo. Kaksi kummallista pientä olentoa yhdessä.

Työnnän mansikan Aleksin suuhun ja nauran hänen ilmeelle. Kun suutelen Aleksia, hän maistuu mansikalta, rakkaudelta ja turvalta.

"Voidaanko tanssia?" Aleksi kysyy hymyillen. Valehtelematta ainoa asia tässä maailmassa joka on kauniimpi kuin Aleksin hymy on häneen luonteensa.

"Voidaan", sanon epäröimättä. Nousemme ja menen lähemmäs Aleksia. "Saanko luvan?" kysyn hiljaa. Aleksi katsoo minun silmiäni melkein... lumoutuneena. Sitten hän nyökkää hymyillen. Alamme tanssia pienellä kukkapellolla. Emme kummatkaan ole sanottavan taitavia, mutta Aleksin kanssa kaikki tuntuu niin luontevalta ja ihanalta. Pyöräytän Aleksin käteni alta ja taas kun hän on kasvotusten vasten minua, työnnän hänet hellästi lähemmäs. Aleksi painaa otsansa minun otsaani vasten ja hetken ajan maailma on täydellinen paikka.

A/N

Vähä lyhyt sori siit, ja tästä on tullu vähä Oleksi täytteistä. Seuraava vois sit varmaan olla jotain muuta...