TAUOLLA!! ✰𝙼𝙾𝚁𝙴 𝚃𝙷𝙰𝙽 𝙹𝚄𝚂𝚃 𝙰𝙻𝙸𝚅𝙴✰

2. hui saatana

Kiiran pov:

Viola lähti juuri. Kello on kymmenen. Makaan huoneeni lattialla ja katson netflixiä. En tiedä edes että miksi makaan lattialla. Kai siinä on mukavaa ilmeisesti? Isäni tulee huoneeseen ja naurahtaa. "Kato uus matto" tuo sanoo. "Just" vastaan. "Oli mul kyl iha asiaaki" tuo sanoo. nousen vaivalloisesti ylös ja kaadun sängylleni suoraan. "Kerro" vastaan. "Tuutko huomen studiolle" tuo kysyy. "Eiks tota voi kysyy aamusti mielummin" vastaan. "No kysyisin muuten jos neiti ei nukkuis joka päivä yhteen päivällä" Aleksi vastaa. "Mmm monelta mentäis" kysyn mietteliäänä. "Ysiltä" tuo vastaa. "Vaikka" vastaan. "Mutta en lupaa että oon sit hyväl tuulel ku herään nii aikasin" jatkan. "Oot oot ku meet aikasin nukkuu" tuo vastaa.

Katson puhelimesta kelloa. "Aivan sairaan aikasin menisinki ku menisin joskus 1-3am aikaa" vastaan kohottaen kulmakarvoja. "Sitä suuremmalla syyllä iltapalalle" tuo huikkaa ja lähtee. Naurahdan ja lähden iltapalle. Selaan puhelinta samalla kun syön. Joku laittaa takaatani kädet hartiolleni ja säikäyttää minut tarkoituksella. "Hui saatana!" Huudahdan ja käännän katseeni taakse. Huomaan isäni kävelevän ohitseni naureskellen.

Katson häntä murhaavasti. "No sorisori" tuo sanoo ja yrittää lopettaa nauramisen. "Kostan tän sulle" totean. "Etsä ehtis mitenkää" mies vastaa. Naurahdan. Nousen ylös ja vien astiat koneeseen. Tuo katsoo minua kädet ristissä kun kävelen hänen ohitse. Käännyn häntä kohti ja katson häntä. "No" kysyn. "Eeei mitään" tuo vastaa ja kävelee jonnekkin. "Ookkkkei" vastaan ja lähden huoneeseeni. Hyppään sängylle ja nukahdan melkein heti.

Herään aamulla siihen kun joku tuijottaa minua ja naureskelee pienesti. Käännyn selkä häneen päin ja yritän jatkaa nukkumista. "Ajattelitko herätä vielä tän päivän aikana" isäni kysyy. "Mmm joojoo tunti viel" sanon väsyneenä. "Ei voi nukkuu enää" tuo sanoo. "Hetki plss" anon yhä selkä häneen päin. Pian tunnen kun joku nostaa minua ylös.

Yritän päästä pois koska haluan nukkua. Avaan vihdoin silmät. "Noni heräsithän sä" mies sanoo ja laskee minut takaisin sänkyyn. "Kokoajanhan mä oon ollut hereillä" sanon. "Lähetään tunnin päästä" tuo toteaa ja katoaa sitten jonnekkin. Nousen väsyneenä ylös. Hän vaatekaapistani jotkut vaatteet. Mustat collarit ja musta huppari. Vaihdan nuo päälleni ja alan meikata. En jaksa meikata paljoa mutta kumminkin vähän. Laitoin consealerin ja sen päälle puuterin. Tein vielä pienet eyelinerit ja laitoin ripsaria.

Otin myös ametisti kaulakoruni jonka olin saanut Violalta. Katson itseäni peilistä. Harjaan nopeasti vielä hiukset. Otin airpod boxin vielä housujeni taskuun. Menin keittiöön juomaan vettä, koska ei ollut nälkä. Otin lasin ja täytin sen vedellä. Join lasin tyhjäksi. Menin istumaan sohvalle. "Lähetään" kuuluu eteisestä isän huuto. En jaksa vastata vaan menen eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan. Laitoin luotto kenkäni eli mustat converseni -jotks olen hieman tuhrinut tussilla-. Menin isäni kanssa samalla oven avauksella ulos.

Menin etupenkille ja isä tuli perässä kuskin paikalle. Otimme ehkä pienen kisan kumpi on eka autolla. Panoksena oli se että jos isä häviää, hän on minulle Noccon velkaa. Ale istuu kuskin paikalle. "Oot mulle sen Nocon sit velkaa" muistutan. "En olis hävinnyt jos et olis onnut etumatkaa" tuo huomattaa. Pyöräytän vain silmiä leikkisästi.

Astuimme autosta ulos ja isä avasi studion oven. "Moro" kuuluu olkkarista Nikon ääni. "Moi" isä vastaa. Itse olen hiljaa. En koe tarvetta vastata jos tulen jonkun kanssa koska kun hän tervehtii minä en tervehdi. Sekavaa i guess. Astumme studion olohuoneen puolelle ja menimme sinne. Istuin toisen sohvan kulmaan ja otin heti ekana puhelimen käteen. Pian loputkin saapuivat ja he lähti treeni tilaan treenaamaan.

Itse selaan tiktokkia airpodit korvissa. En jaksa kuunnella muiden puhetta joka kantautuu vaimeasti korviini. Olen ihan uppoutunut puhelimeeni, etten huomaa muiden tulleen tänne. Snäppään Violan kanssa. Tunnen kädet hartiolleni jotka hätkäyttää minua. Säikähdän ihan saatanasti. "Hui vittu" melkein huudahdan ja käännyn katsomaan taakseni. Ketäpä muukaan se olisi kun rakas isäni.

"Oliko pakko" sanon ja katson häntä turhautuneena. "Mm oli" tuo vastaa. Muutkin naureskelee mutta yrittää niellä naurun pois. "Asiasta kukkaruukkuun lähteekö joku mun mukaan kauppaan" isäni kysyy takaatani. "Minä!" Joonas huudahtaa ja ponkaisee ylös. "Tuleeko joku muu" Aleksi vielä varmistaa. "En mut voisit tuoda redbullin" Joel sanoo nostamatta katsetta puhelimesta. "Joo" isä vastaa ja nuo lähtee eteiseen.

-----
Nuo kaksi tuli kaupasta. Isäni heitti minua noccolla. "Kato muistit, ihme" sanon ja otan tuon pois sylistäni. "Ei mul ny niin huono muisti viel oo" tuo naurahtaa ja vie joelille redbullin. "Nii, vielä" sanon painottaen vielä sanaa. Snäppään jälleen Violan kanssa. Tuo puhuu minulle jostain jätkästä jonka kanssa oli kirjaimellisesti törmännyt kaupungissa. Poika oli kuulemma kysynyt hänen snäppiä ja he oli alkanut keskustella. Viola on sellainen, johon kaikki ihastuu tai sitten hän on joka viikko eri jätkän perässä. Onhan se ihan hauskaa kuunnella hänen höpötyksiä.

Itse taas olen.... Noh... Ei niin tykättävä persoona... En itsekkään kyllä ihastu helposti. En kuvittele itseäni sellaiseksi playeriksi joka vaihtaa jätkää kun sukkaa. Olen ollut muutaman kerran kiinnostunut parista jätkästä mutta en koskaan hirveän pitkäksi aikaa heihin ikinä tykästynyt. Ei ole minun juttu.

Sovimme Violan kanssa että menemme huomenna jonnekkin. Eli toisin sanoen joko meille, heille tai kauppakeskukseen. Avaan yhdellä kädellä nocconi nostamatta katsetta puhelimesta. Otan hörpyn juomastani ja pidän sitä kädellä pystyssä vierelläni. Aloin hieman hymyillä puhelimellani kun Viola laittoi ihanan viestin.

Siinä hän kertoi kuinka ihana olen ja miten jaksan aina kuunnella hänen poika juttuja. Yritin lopettaa hymyilemisen mutta en pystynyt. Hymyilin pienesti koko sen ajan kun luin tekstiä ja hetken sen jälkeen. Isäni istuu vieressäni ja huomaan hänen vilkaisemaan sivusilmällä puhelintani.

------
Sanoja: 848

Hihii uus osa. Oon käsikirjoittanut tän kirjan suurin osin, joten on helppo kirjottaa😉