TAUOLLA!! ✰𝙼𝙾𝚁𝙴 𝚃𝙷𝙰𝙽 𝙹𝚄𝚂𝚃 𝙰𝙻𝙸𝚅𝙴✰

26. Ootko Varmasti

Kiiran pov:

Kävelen kotiin bussipysäkiltä kuunnellen samalla musiikkia. En halua mennä kotiin enkä kouluun. Kaivan taskustani avaimia. Pienen etsinnän jälkeen löydän ne. En nää isäni kenkäparia jota tuo yleensä käyttää. Potkin kengät pois jaloista ja laitan takin naulakkoon. Menen suoraan huoneeseeni heittäen repun maahan.

On perjantai onneksi. Selaan tiktokkia maaten sängylläni kun kuulen oven aukeavan. Vilkaisen kelloa joka näyttää puoli kuusi. Oho miten olen maannut tässä noin puolitoista tuntia kun se tuntuu vartilta. Pian kuulenkin oveni aukeavan. Katson ovelle kysyvästi. "ooksä syöny jotai" tuo kysyy. Puhdistan päätäni. Tuo nyökkää ja ehdottelee jotain ruokia. Myönnyn heti ensimmäiseen vaihtoehtoon.

"mun pitää lähtee huomen aamulla Tampereelle ku tuli joku työ juttu yhtäkkii ni päejääksä täällä? Voin pyytää jonkun sun kaa tänne" tuo toteaa. "kyl mä pärjään, en oo enää lapsi" vastaan. "oke, Joonas on ainoo joka on Helsingis huomisen sit" tuo ilmoittaa ja lähtee.

Kello tulee yhdeksän illalla. Olen syönyt pari tuntia sitten ja sitten vain katsonut netflixiä samalla maaten huoneeni lattialla. Kuulen kuinka oveen koputetaan ja sitten aukeaa. Sieltä tepastelee Joonas. Katson tuota kysyvästi. "mistä lähtien sä oot ollu matto" tuo kysyy vitsaillen. "heehee" vastaan. "sitä vaa et ootko nähny aleksin mustaa slipknot paitaa ku se ettii sitä ihan huolel kämppää ympäri" tuo kysyy.

Nousen ylös ja avaan vaatekaappini. Tutkin sitä hetken katseellani ja nappaan kasan t-paitoja käsiini ja etsin niitten läpi mahdollisimman nätisti etten joutuisi viikkaamaan niitä uusiksi. Sitten silmiini tuleekin musta slipknot paita ja otan sen toiseen käteeni kun laitan loput paidat kaappiin. Heitän paidan Joonakselle ja hyppään makaamaan sängylle. Tuo lähtee huoneestani.

Jatkan sarjani katselua. Laitan puhelimeni kiinni ja tuijotan vain seinää. Puhelimenk menee kuitenkin takaisin päälle kun siihen tulee yllättäen viesti. En vaivaudu avaamaan sitä, katson vain kuka sen laittoi. Luen näytöltä Violan nimen. Tunnen muutaman sydämenlyönnin jättävän välistä kun tuon nimi ponnahti jälleen näytölleni.

Nousen istumaan samalla avaten puhelimeni salasanan. Painan tuon vaistin auki ja luen sen. 'voinko pliis tulla vklp sun luo yöks ku oon Helsingissä kaverin luona ja varmaan juodaan enkä tiiä mihin menisin yöks ku niille ei pääse??' en halua edes vastata. 'kipeeee??' tuo ei ole käyttänyt lempiniä sitten muutamaan vuoteen.

Vastaan tuolle hyvin selkeästi ettei se käy eikä meille voisi tulla. Eihän se totta ole etteikö meille voisi tulla, olenhan minä yksin kotona, mutta en vain halua nähdä hänen naamaa enää.

Tuo yrittää jankuttaa sitä kokoajan. Kello vierähtää nopeasti kymmeneen ja tuo yhä jankkaa. Lopetin violalle vastaamisen ja nyt vain joudun kärsimään kokoajan näytölle ponnahtelevistä viesteistä.

Lähden huoneestani keittiöön aikeissa menemään syömään jotain. Otan jääkaapista omenan ja pilkon siitä palasia. Otan vielä jääkaapista sitruunamehua ja pistän sitä palasien päälle samalla syöden niitä. "mitä sä oikee teet" isäni kysyy naurahtaen. "syön omenaa ja sitruunamehuu" vastaan. "sulla on välil vähän outoi yhdistelmii" tuo toteaa. "sanoo tyyppi joka syö ananasta pitsassa" heitän tuolle takaisin.

"no se on normaalii" tuo sanoo dramaattisesti pyöräyttäen silmiä. Puhelimeeni tulee kokoajan viestejä. Tuhahdan ärtyneesti ottaen puhelimeni taskusta ja katson kuinka Violan viestit toistaa kokoajan itseään. Pyöräytä silmiä ja avaan viestit. Jokainen tuon viestit on jotakuinkin 'pliis oikeesti Kiira me ollaan tunnettu koko ikä etsä vois tehä ees yhtä palvelusta' luokkaa.

Vastaan tuolle jälleen ettei se käy eikä meille voi tulla viikonloppuna eikä siitä asia mihinkään muutu. "kenel sä nyt noin ärtyneesti kirjoitat" isäni kysyy ihmetellen. "violalle" vastaan samalla laittaen puhelimeni taskuun. "mitä se?" tuo kyselee. "ei mitää tärkeet" vastaan samalla laittaen leikkuulaudan ja puukon tiskikoneeseen.

"ootko varma? Vaikutat aika ärsyynttneeltä jostain" tuo jatkaa. "joojoo se vaan kyselee kokoajan jotain samaa ei mitää muuta" vastaan. "monelta lähet huomen?" kysyn yrittäen vaihtaa puheenaihetta. "ehkä joskus ysin aikaan" tuo vastaa. Nyökkään vastaukseksi. "lupaa mulle ettet tee tääl mitään tyhmää" tuo sanoo naurahtaen. "no eikun ajattelin järjestää kunnon projeckt X meininki bileet ja kutsuu koko Helsingin paikalle" vastaan naurahtaen.

"en tietenkään, mä en vrm tee mitään muuta ku makaa mun huonees kattoen netflixii" jatkan pyöräyttäen silmiä leikillä. "ja lupaa mulle et syöt jotain koska mä en oo kotona joten en voi myöskään vahtii et syöt joten lupaa et syöt" tuo pyytää. "joojoo syön" vastaan.

"hyvää yötä" tuo sanoo halaten minua. "öitä" vastaan ja lähden huoneeseeni halauksen jälkeen. Sammutan valot ja menen suoraan nukkumaan sillä olen väsynyt.

Sanoja 685