20. ei oo...

92 5 0
                                    

||kiiran pov||

Olemme vihdoin kotona. Emme kyllä olleet kauvaa sen jälkeen studiolla kun muut olivat syönyt. Otan kenkäni pois jaloista ja otan taskustani kuulokeboxini. Olen kävelemässä huoneeseeni mutta tunnen kun minut pysäytetään olkapäästäni. Käännyn ympäri.

Kohtaan isäni huolestuneet silmät. Katson tuota kysyvästi. "Mä tiiän et sulla on nälkä" tuo sanoo. Katson tuota vain hiljaa silmiin. Kieltämättä, onhan mulla. "Ei oo..." Vastaan hiljaa. "Mä oon huolissani susta, sä et syö" tuo sanoo. Katson tuota ahdistuneena.

Isäni halaa minua. Halaan tuota minua vähän päälle päätä pidempää miestä. Tunnen poskilleni alkavan tippuvan kyyneleitä. "Hei, älä rakas itke" tuo sanoo ja irrottautuu halauksesta. Isäni pyyhkäisee sormellaan kyyneleen pois.

Katson tuota silmiin. Käännän pääni pois päin ja pyyhin hihallani kosteita poskiani. "Mä meen nukkuu" sanon hiljaa ja lähden huoneeseeni. Kello on vähän päälle kymmenen illalla. Ei paljoa. No en kumminkaan ala nukkua vielä.

Tiedän että isäni aikoo tehdä jotain sen suhteen etten syö enää. Joko hän alkaa tarkkailla syömistäni tai pakottamaan. Jokotai. Varmaan kumpikin vaihtoehto. Vittu. Mulla on huomenna koulua. (Ong en muista et onks näil nyt vklp vai mitä mut sovitaan nyt et huomenna on torstai)

Istun sängylläni nojaten seinään. Kuuntelen kuulokkeista musiikkia ja töherrän jotain piirrustusta.

(Kuva siitä)

Ups! Ten obraz nie jest zgodny z naszymi wytycznymi. Aby kontynuować, spróbuj go usunąć lub użyć innego.


(Kuva siitä)

Vien sen pöydälleni ja palaan sitten takaisin sänkyyn. Herään aamusti tuohon rasittavaan ääneen. Herätys. Heitän tuon perkeleen puhelimen pian seinään. Yritän osua sammutus nappiin. Onneksi on tänään 12 aamu. Tai siis 'aamu' eihän se enää aamu ole. Paitsi minulle...

Katson kelloa joka näyttää 8:55. Laitan puhelimeni takaisin sängylle ja yritän jatkaa uniani. Kuulen oveni avautuvan. "älä myöhästy sit koulusta" isäni sanoo. "mmm joo joo" vastaan unisena. "laita herätys" tuo vielä sanoo. "on jo" vastaan.

Tuo näkee piirrustuksen joeysta pöydälläni. Pian tuo ottaakin sen käteensä ja katsoo sitä. "Hieno" tuo sanoo ja laskee sen takaisin pöydälle. Hymähdän ja suljen silmäni. Sitten tuo lähti. Herään uuteen herätykseen. Kello on 9:25. En saa enää unta. Päätän siis nousta.

Katson netflixiä. Mitäpä muutakaan. Paras sovellus mitä tiedän. Tylsää. Haluan nukkua muttei väsytä. Tunnen jäätävän kylmyyden valtaavan kehoni. Kylmyys ei lähde millään.

Helvetti ihan pian kms jos kylmyys ei lähde. Kävelen huoneen toiseen päätyyn ja otan sieltä bassoni. Menen istumaan takaisin sängylle, ja viritän sitä. En ole soittanut mitään hetkeen. Katson googlesta jotkut nuotit. Päätän testata soittaa blue hair (by tv girl) biisin.

Testasin soittaa sen eka läpi, joka oikeasti kuulosti ihan hyvältä. Tai niinkun jos katsoo siihen etten ole soittanut pitkään aikaan. Päätin soittaa sen uusiksi ja laulaa. En sano että olen hyvä laulamaan, mutta kun koko elämänsä on elänyt bändin kanssa niin kyllä siinä pakosti joku laulajista opettaa sua melkeen pakottaen.

Ihan hauskaa. "She asked me how to be funny

But that's not something you can teach
What seemed so blue in the sunlight
By the night was a pale green

And I tried to hold her
But it didn't really last long
And she's getting older
I guess she's gotta cut her blue hair off

She asked me if she was pretty
Well, it's clear that the girl's a fraud
There's really no way of winning
If in their eyes you'll always be a dumb blonde

And she cried over nothing
So there was nothing I could do to stop
Her from cutting
Her beautiful blue hair off

It looked like cotton candy
And just as quick to get licked away
Last I heard she was living
With a boy who acts his age

And I guess I'll just miss her
Even though she isn't even really gone
But things are just different
Ever since she cut her blue hair off"

Tykkään kyseisestä biisistä. Oikeastaan se on yksi lempi biisi, jos metallia ei lasketa. Olen välillä metalhead mutta joskus kuuntelen tuon tyyppistä musiikkia. Tai räppiä. Kuuntelen kirjaimellisesti kaikkea.

Vien bassoni takaisin telineeseen. Jatkan netflixin katsomista, ja menen vessaan koska ajattelin pestä naamani ja rasvata sen. Katson itseäni peilistä. Tummat silmänaluset, sotkuiset hiukset... näytän kaikinpuolin kuolleelta.

Huokaisen. Sain meikattua ja näin. Voisin suoristaa hiukset.
Noin, sain senkin tehtyä. En jaksa mennä kouluun. En millään. Mikähn tunti on ekana. Uskontoa. Meillä on paras uskonnon maikka. Häntä ei kiinnosta että olemmeko tunnilla vai emme. Sitä ei legit kiinnosta. Ehkä skippaan sen tunnin niin ei olisi kun 2h sen jälkeen.

Normaalisti meillä olisi torstaisin pitkä päivä, mutta jotkut tunnit peruttiin. Luojan kiitos.

_____________
Sanoja: 705
Tbh tää on tylsä luku

TAUOLLA!! ✰𝙼𝙾𝚁𝙴 𝚃𝙷𝙰𝙽 𝙹𝚄𝚂𝚃 𝙰𝙻𝙸𝚅𝙴✰Opowieści tętniące życiem. Odkryj je teraz