7. oikeesti en pysty

103 4 0
                                    

ALEKSIN POV:

Kello on noin 7:33 aamulla. Lähtisimme ajamaan Poriin joskus 9-10 aikoihin. Menin keittämään kahvia, jotta päivä lähtisi käyntiin. Kaadoin kahvia muumimukiini ja sekaan maitoa.

Sain juotua kahvin. Siinä meni hetki, koska istuin vain pöydän ääressä selaamassa puhelinta, ja meinasin unohtaa kahvin kokonaan. Katsahdan kelloa. 8:05 näyttää kello.

Menin tyttäreni huoneeseen herättämään hänet. "Herätys pitäis nousta et ehit valmistautuu ennen ku lähetään" sanon uniselle tytölle. "Mm paljon kello on" tuo kysyy ja avaa hieman silmiä. "8:10" vastaan.

Tuo vain haukottelee ja kääntää selän minua päin. Nostan kulmakarvojani, vaikkei hän sitä nää. "Jaa tällästä peliä" totean. "Ilmeisesti" tyttö sanoo. Nostan hänet ylös niin että hän on kääriytynyt peittoon. Kiira sujahtaa peiton sisältä pois ja lähtee juoksemaan ulos huoneesta. "Heii" sanon ja lähden hänen perään.

Huomaan kun tuo seisoo keittiö suuaukolla ja katsoo minua hölmistyneenä. "Mun paita" sanon hänellä muka loukkaantuneena, kun huomaan hänen päällään minun t-paidan ja collarit. "Oho" tuo sanoo ihan kun muka olisi vahingossa ottanut.

Lähdimme juuri hakemaan Joonasta ja Nikoa. He tulevat meidän kyydillä. Menimme ensin hakemaan Nikon koska hän asuu lähempänä. "Moro" Niko sanoo samalla kun hän istuu etupenkille. Kiira oli itse halunnut mennä taakse, koska hän tykkää olla pitkillä matkoilla takana.

Haimme vielä Joonaksen, joka istui taakse. Kiira on ollut hiljaa tähän asti. Varmaan kuuntelee musiikkia tai jotain. Vilkaisen taustapeilistä tytärtäni jolla on kuulokkeet korvissa, ja tuijottaa ikkunasta ulos. Tuo mustaksi värjätyt hiukset ovat alhaalla löysällä sotkunutturalla.

KIIRAN POV:

olimme ajaneet jo noin tunnin about. "Nyt on mahdollisuus käydä vessassa tai jtn jos haluu" isäni ilmoittaa. Niko nousee autosta ulos. Pian myös Joonas. Katson ulos, ja huomaan SUUREN fani lauman heti noiden kahden ympärillä. Tuijotan fani laumaa hieman ahdistuneena. "Tuutko sä?" Isäni kysyy ja katsoo minua.

Katson häntä hieman pelokkasti silmiin ja pudistan päätäni. "Tuu vaan, mennään noitten fanien ohi" isäni yrittää saada minut mukaan. "Oikeesti en pysty....." Sanon hiljaa huokaisten. "Rakas, mä lupaan et noi fanit ei tuu sun ympärille" tuo lohduttaa. Katson isääni hieman epävarmana. "Hhhh ok" sanon huokaisten ja avaan oven tärisevin käsin.

"Hyvin se menee" tuo kuiskaa minulle ja ottaa minut halaukseen. Lähdimme kävelemään mahdollisimman huomaamattomasti sisälle. Fanit tunnisti ilmeisesti isäni, joten moni tuli hänen ympärille. Katson isääni ahdistuneena. Mies ottaa minua kädestä kiinni ja lähtee vetämään pois ihmis lauman keskeltä.

Monet fanit huutaa ja kiljuu kaikkea. Moni myös jatkaa meidän seuraamista. "En ota yhtäkään kuvaa tai anna nimmaria" isäni sanoo hyvin selkeästi. Pääsimme sisälle. Tunnen kuinka hengitykseni nopeutuu. "Shhh ei mitään hätää" isäni rauhoittelee minua. Hän ottaa minut halaukseen ja rauhoittelee.

Pian tunnen kuinka hengitykseni on taas tasainen. Muutama kyynelkin tuli, kun ahdisti liikaa. "Ei mitään hätää" tuo sanoo ja antaa päälaelleni pusun. Kävimme vessassa jne. Nyt tulisi uusiksi kamala vaihe. Pois pääsy.... Huomaan kun Joonas astuu ulko-ovista ulos. Kävelen isäni kanssa myös oville päin. Katson ulos, ja nään muutamia faneja. Onneks ei niin paljoa.

Katson seuraavaksi isääni pelokkaana. Tuo silittää selkääni. Lähdin heti oven avattuani pikakävelemään autolle. Yritin pysyä mahdollisen rauhallisena ja yrittää eristää nuo kova äänisten lapsien huudot ja kiljunnat. Pääsin autolle ja menin heti auton sisälle.

Huokaisen hiljaa, ja pyyhin hieman kasvojani, jotka ovat hieman kyyneleissä. Pian isäni ja Niko tulee. Loppu matka menikin vain miettimässä kaikkea. Katson kelloa. Tasan yksitoista. Olisimme noin viiden minuutin päästä Porissa. Niko soitti ilmeisesti tommille, jolla oli kyydissä Joel ja Olli.

"Missäs meette" Niko kysyy. "Puuvillassa, se kauppakeskus" Tommi vastaa. "Me tullaan sinne ni älkää kadotko" Niko sanoo. "Eiku tehöön yhtäkkiä joku katoamis temppu ja hävitään ku tuhka tuuleen" Tommi toteaa sarkastisesti.

-----------------------------------
Sanoja: 577

Tää oli aika tylsä luku mut voivoi

TAUOLLA!! ✰𝙼𝙾𝚁𝙴 𝚃𝙷𝙰𝙽 𝙹𝚄𝚂𝚃 𝙰𝙻𝙸𝚅𝙴✰Where stories live. Discover now