TAUOLLA!! ✰𝙼𝙾𝚁𝙴 𝚃𝙷𝙰𝙽 𝙹𝚄𝚂𝚃 𝙰𝙻𝙸𝚅𝙴✰

12. Apee

ALEKSIN POV:

"Herätyss" herättelen tytärtäni rauhallisesti silittäen hänen pehmeitä hiuksia. Tuo avaa silmiään pikkuhiljaa. "Paljon kello on" tuo kysyy. Aina sama kysymys, vaikka ihan hauskaahan se on että aina sama. "Yheksän" kerron tuolla. "Vittu oonks mä nukkunut pommiin" tuo hätäilee ja nousee istumaan nopeampaa kuinka Usain Bolt.

"Rauhotu, et mee kouluun" sanon naurahtaen tuon reaktiota. "Jes" tuo sanoo ja näyttää alkavan nukkua uusiksi. "Mut et voi kumminkaan enää nukkua" sanon. "Empä tientenkää" tuo sanoo ja pyöräyttää leikillä silmiä.

"Miks en saa nukkuuuu" tuo marisee väsyneenä. "Lähet meijän mukaan Turkuun, joten kannattaa alkaa tekee aamutoimet" sanon hoputtaen. "Onko pakko" tuo valittaa. "Tuut meijän mukaan keikalle muuten vaan ja tuuraamaan Mikkoa, koska se on kipee ja sit on yks yllätys mistä sä tykkäät" sanon. "okeei" tuo sanoo ja hieroo silmiään.

Menin itse pakkaamaan loput johdot ja piuhat DJ pöytään. Laitoin vielä läppärini kassiin ja vein sen eteiseen. Kuulen kun avain kääntyy ovessa. Toisin sanoen joko Joonas tai Niko. Lyödään vetoa että joonaksella on kaikkien jätkien vara-avaimet kotiin. "Huomenta päivää" kuuluu Joonaksen yli-innokas ääni. "No terve sullelkin" vastaan.

"Miks sä tänne tulit" kysyn ihmeissään. "Varmistaa ettet nuku" tuo sanoo itsevarmana. "Anteeks vaan porko mut sä oot yleensä se joka nukkuu aina pommiin" sanon ja lyön häntä hennosti selkään. Lähden keittiöön keittämään kahvia.

"Kaada mullekki sit" Joonas huutaa olkkarista. "Joo" vastaan. Päätän tehdä pienen pränkin. Otan mauste laatikosta suola purkin ja kaadan hieman suolaa kahvin sekaan. Otan myös oman kupin mukaan ja ojennan kahvikupin joonaksella. Menen istumaan hänen viereen ja otan hänen kädestään kaukkarin. Vaihdan kanavaa koska en jaksa katsoa mitään luonto-ohjelmaa.

Nään sivusilmällä kun Joonas ottaa huikan kahvistaan. Tuo laskee äkkiä kahvikupin pöydälle, ja lähtee keittiöön. Kuulen kun hana menee nopeasti päälle ja kaapin ovet aukeaa niin nopeasti kun mahdollista. Tuo katsoo minua vesilasi kädessä tympääntyneenä kun itse nauran hänelle. "No vittu haahaa yritäksää tappaa mut vai mitä" tuo sanoo. "No en nyt sentään" sanon.

Tuo pyöräyttää silmiä. Huomaan että tyttäreni tulee jälleen kerran minun huppari päällään -joka on hänelle huomattavasti liian iso- ja harmaat collarit jalassa. Tuo näyttää hyvin väsyneeltä. Hän menee vessaan ja kävelee takaisin samalla harjaten hiuksia. Tuo kävi hakemassa ainoastaan harjan vessasta, vaikka 101% vrm hänellä on huoneessaan harja.

"Mun huppari" huomautan leikillä. "No eiku joonksen" tuo sanoo sarkastisesti. "Hei!" Joonas sanoo. "No moi" tyttäreni sanoo. "Hah" kitaristi vastaa leikillä ja pyöräyttää leikillä silmiä. "Lapset lapset älkääpä tapelko" sanon naurahtaen. Tyttö heittää harjan minua kohti.

"Melkee päähän" sanon. "Nii melkee" tuo sanoo naurahtaen. "monelta me lähetään" Kiira kysyy nopeasti. Olen aloittamassa vastaamaan mutta Joonas ehtii eka. "Puolen tunnin päästä" Joonas kertoo. Tyttö nyökkää ja lähtee huoneeseensa.

KIIRAN POV:

Olimme lähdössä. Vedän nopeasti vielä kengät jalkaan ja sitten lähdimme kohti Tommin kyytiä. Avaamme sivu oven ja menimme autoon. Huomasin että kaikki penkit joissa menee naama meno suuntaan on varattuna, joten joudun mennä istumaan selkä menosuuntaan.

Fun fact vihaan olla selkä menosuuntaan koska matkapahoinvointi. Naama menosuuntaan penkeillä istuu isäni, Joonas ja Olli. Olli istuu toisessa reunassa, Joonas keskellä ja isäni toisessa reunassa. On mennyt hetki jo matkaa, ja isäni nousee ja menee sanomaan jotain joelille joka istuu pelkääjänpaikalla.

Nään hetkeni koottavan joten pöllin isäni paikan ja menen istumaan siihen. Isäni kääntyy ja katsoo minua ihmeissään. "Miks sä mun paikan veit" tuo kysyy ihmeissään. "En mä pysty istuu selkä menosuuntaan tulee huono-olo" sanon. "Jaaha" tuo vastaa ja ojentaa vielä ilmeisesti vesipullon joelille ja menee istumaan minun paikalle.

Olimme nyt väli pysähdyksellä. Menimme mäkkiin. Drive-in:issä oli liikaa jonoa joten ajateltiin mennä ihan paikan päälle tilaamaan. Astuimme ulos Tommin mustasta pakusta ja lähdimme kävelemään sisälle. Kävelen muista hieman taaempana ja kuuntelen musiikkia.

Huomaan että isäni alkaa kävelemään hitaammin ja melkein pysähtyy. Kun olen hänen kohdalla hän jatkaa kävelyä. "Onks sul kaikki ok?" Tuo kysyy yllättäen. "Joo kui ei olis?" Kysyn ihmetellen. "Oot ollut koko päivän vähän... Apee" tuo sanoo hieman varovasti. Olen vain hiljaa ja jatkan kävelyä. "Kiira, mikä on?" Tuo kysyy. "Ei mikään" sanon.

"Oikeesti" tuo jankuttaa. "Oon ok, kyl mä sanon jos on joku" väitän vastaan. "Ei sitä koskaan tiiä kerrotko vai et, varsinkin ku oot tullut äitiis siinä asiassa eniten että jätät kertomatta jos joku painaa mieltä" isäni selittää. Piti sun just nyt ottaa äiti puheeksi? Just kun sä mietit oonko ok, niin sä otat silti äidin puheeks? En enää vastaa vaan menen sisälle muiden perässä.

Tilasimme ruuat. Itse en ottanut mitään isoa. Ei ole nälkä.

_______________________
SANOJA: 722

Huomasin vasta äsken ku tulin kirjottaa uutta lukuu et olin unohtanut julkaista tän💀💀