TAUOLLA!! ✰𝙼𝙾𝚁𝙴 𝚃𝙷𝙰𝙽 𝙹𝚄𝚂𝚃 𝙰𝙻𝙸𝚅𝙴✰

25. Yhtä Iso Addikti ku Joelil Redbulliin

Milan pov:

Päätin mennä käymään espressohuosessa ennen kun menen kotiin. Menen bussin kyytiin ja alan selata puhelinta. Paina stop nappia kun huomaan oikean pysäkin lähestyvän. Kiitän kuskia ja hyppään kyydistä pois. Muistakaa lapset aina kiittää!

Kävelen kauppakeskukseen sisään ja suuntaan heti hyvin tutuksi tulleen reitin kautta espressohuoseen! Menen kassalle tilaaman. "mitäs saisi olla?" myyjä kysyy hymyillen. "iso jääkahvi karamelli siirapilla ja vähän minttu aromia. Ja otan mukaan" sanon. "eli se olis 4.25€ kiitos" tuo sanoo. Maksan juomani ja menen sivumpaan odottamaan kun tuota tehdään.

Pian juomani tuodaan ja kiitän. Lähden bussipysäkille. Pian bussin tuleekin ja menen istumaan taakse. Pääsen vihdoin kotiin. Ehdin juoda jo vähän juomastani. Avaan ulko-oven joka näyttää olevan auki eli isä on kotona. Potkin kenkäni varoen jottei kahvini kaadu.

"heip" isäni sanoo. "terve" vastaan. Kävelen huonettani kohti samalla hörppien jää kahvia. "sulla on joku ihmeen addiktio jääkahviehin" isäni naurahtaa. "yhtä iso addiktio ku joelilla redbulliin" sanon vilauttaen hymyn. Isäni naurahtaa vain.

En halua mennä huomenna kouluun. Vihaan olla siellä. Huomenna on kasista
Puoli neljään. Meillä on historiaa, matikkaa, fysiikkaa, opoa ja kaksi vikaa tuntia jotain vitun uskontoa. Katson netflixiä.

Nukahdan ja herään vasta siihen kun joku soittaa minulle. Kello on jo yhdeksän... Oho en ainakaan nukkunut koko päivää. Katson kuka soittaa, se oli Viola. Lyön tuolle luuriin sillä ei kiinnosta puhua hänelle. Otan puhelimeni käteen ja menen keittiöön. Otan lasin kaapista ja täytän sen. Juon sen melkein heti tyhjäksi. Nojaan keittiön tasoon samalla availlen snäppejä joita on paljon.

"syö sit jotain" isäni muistuttaa. "mm ei oo nälkä nyt" vastaan kääntämättä naamaani puhelimesta. "sä et oo syönut tänään varmaan mitään, sun pitää syödä" tuo selittää miljoonatta kertaa. "joojoo syön pian" vastaan yhä kääntämättä päätä tuohon.

"mä oon Kiira huolissaan susta. Sä et syö enää tai valehtelet et syöt myöhemmin ku me molemmat tietään ettet sä söis" tuo sanoo. En vastaa mitään. Esitän etten kuullut vaikka. "Kiira rakas mä en haluu et sulle käy mitään" tuo toteaa. Huokaisen. "ei mulle mitään käy jossen yhtenä päivänä syö mitään" vastaan katsoen tuota nopeasti silmiin.

"sä et syö muutenkaan enää paljoo. Sä nukut päivät vaan sen takii et voit jättää välistä syömisen. Mä rakas tiiän ton koska mullakin on ollu syömid ongelmii nuorena. Mä en haluu et sulle käy mitään pahaa" tuo selittää. Pysyn hiljaa mutta nostan katseeni häneen.

Katson pois hänestä pian ja laitan puhelimeni viereeni pöydälle. Vedän hihani aivan sormieni päihin asti ja näprään kaulakoruani. Isäni halaa minua tiukasti. "sä rakas pystyt siihen vaikkei se siltä nyt tuntuis. Lupaa mulle et sä syöt" tuo pyytää irrottautuen minusta. Nyökkään pienesti ilman että katson häntä silmiin.

Loppu ilta meni siinä että yritin syödä jotain. Sain kun sainkin syötyä kaksi leipää. "meen nukkuu" totean hiljaa nousten pöydästä. "öitä" isäni sanoo lempeästi. Hymähdän. Lähden vähin äänin huoneeseeni. Haluan oksentaa.

Nukahdan. Herään aamulla siihen kun herätykseni soi ärsyttävästi. Yritän sammuttaa sitä silmät kiinni josta ei tullut mitään. Joudun siis avaamaan silmät. Nousen väsyneenä ylös ja menen meikkipöytäni luo. Pistän pelini valot päälle ja alan putsaamaan naamaani ja meikkaamaan. Ei siinä mennyt kun ehkä 20min.

Supristan nopeasti hiukseni ja sitten otan jotkut vaatteet. Päädyn huppariin ja harmaisiin kollareihin. Pakkaan reppuuni kirjat ja lähden keittiöön. Viipaloin itselleni omenan ja syön ne. Pesen hampaani ja sitten laitan vielä hajuvettä. Käytän Tommy hilfigerin tommy girl hajuvettä. Ihan parasta.

Bussi ni tulee pian joten lähden pysäkille. Pääsen koululle. Ekana on hissaa. Kävelen luokan eteen ja menen istumaan syvennetylle ikkunalaudalle. Pian hissan ope Jaakko tulikin ja menemme luokkaan. Istun takana nurkassa. Otan kirjat esille. En ole varmaan ikinä tehnyt hissan tunnilla muistiinpanoja tai mitään. Selaan vain puhelinta reppuni takana joka on pöydän päällä.

Katson netflixii kuulokkeilla. Esitän välillä että kirjoitan jotain. Tunti päättyy onneksi koska tämä oli vain 45min. Sitten olisi vittu 75min fysiikkaa. En tunne ketään fyssan ryhmästäni. Mun ryhmässä on joku toinenkin luokka yhdistetty en muista mikä. Saattoi olla enkku luokka. Pari meidän luoka pojista oli tässä ryhmässä ja loput luokkalaiset oli yksi ryhmä.

En tunne täältä ketään. Ahdistaa olla tuolla. Menen vessaan piiloon. Laitan isälleni viestiä etten pysty mennä tunnille.

'en pysty Men tunnille ahistaa liikaa'

'mikä sua ahistaa?'

'en tunne tuolta ketään enkä pysty olla siellä ku se opettaja on iha kusipää pliis voinko olla menemättä sinne. Voin mennä miskalle'

'laitan sille opelle viestin et meet koulunkäynti avustajalle toks tunniks'

'kiitos❤️'

Tunnen ahdistukseni helpottavan hieman. Miska on siis koulunkäynti avustaja ja koulu tukihenkilö. Astun ulos vessasta ja nään Miskan kävelevän vähän matkan päässä. Kirin tuota kiinni. "Miska" sanon jotta saan tuon huomion. "no" tuo kysyy. "tuun sit tonne alas fysiikan tunniks" kerron. "ok, miks" tuo kysyy. "en pysty ol siel ku se ope on nii kusipää" sanon. "juu" tuo toteaa ja lähtee.

kellot soi ja lähden alas Miskan huoneeseen. Siellä on pari muutakin odottamassa että pääsee sinne. Pian Miska tulee avaamaan oven ja sitten lähtee uusiksi kysymässä opettajaltani minun tehtäviä. Alan tehdä niitä vaikken osaa mitään. Piirrän vain vihkoon jotain.

Sanoja 805