TAUOLLA!! ✰𝙼𝙾𝚁𝙴 𝚃𝙷𝙰𝙽 𝙹𝚄𝚂𝚃 𝙰𝙻𝙸𝚅𝙴✰

19. en jaksaaaa

||kiiran pov|| (time skip vaikka 2kk) ja en muista mitään mitä oon viimeks kirjoitellut tai missä vuoden ajassa mut nyt on vaikka alku kesä !!

On alku kesä. Ihan kiva, mutta en tykkää kesästä. Ainoastaan sen takia tykkään siitä, että on kesäloma ja lämmin. Muuten en tykkää yhtään. Kesällä on hyttysiä ja amppareita. Ja varsinkin paarmoja. Ihan kamalia.

Makaan sängylläni katsoen puhelinta. Voisin lukea yhtä kirjaa. Haluaisin lukea sen loppuun, koska haluan aloittaa uuden kirjan. Jäljellä kyseisestä kirjasta on noin 100-150 sivua. Ei siinä, olen nopea lukemaan. Kuulen oveltani koputuksen. "No" kysyn. Sieltä tulee Joonas. "Tuleeko mini kaunisvesi meijän mukaan studiolle" tuo kysyy. "Ekaksi, toi on hirvee lempinimi ja voin tulla" vastaan tuolle naurahtaen.

"Käytän sitä silti, tykkäät kumminkin" tuo kiusaa. "En tykkää, mut käytä sitte" vastaan. "Millon lähette" kysyn. "Nyt, joten nouse ylös ja tassua toisen eteen" tuo hoputtaa. "En jaksaaaa" valitan. Tuo kävelee luokseni ja nostaa minut niin että olen jotenkin erittäin ihmeellisesti puoliksi Joonaksen repparissa ja puoliksi sylissä. En tiedä miten se on mahdollista. Tuo lähtee juoksemaan olkkariin ja heittää minut sohvalle, melkein joelia päin.

"Joonas!" Huudahdan. "Kerro vaan" tuo vittuilee. "En olis ihmetellyt jos mun selkä olis murtunut" valitan. "No ei murtunut." Nään isäni tulevan keittiöstä Nikon kanssa ja he katsovat ihmetellen mitä teemme. "kun kerran heitit mut tähän ni saat nostaa mut ylös" vaadin. Joonas ottaa kädestäni kiinni ja vetää minut ylös. Meinasin kyllä siinäkin lentää naamalleni....

"Lapset leikkii, ei muuta" Joel toteaa alelle ja nikolle kun he vieläkin ihmettelee. "joo no tota joo" Niko sanoo. "Joonas on ilkeee" valitan. "en oo, oon hauska" tuo puolustautuu. "Unissas" vastaan naurahtaen. "Et säkään kyl oo sitte yhtään hauskempi ku mä" tuo sanoo. "Sovitaan niin" totean.

"Mä en kestä noita" Joel naurahtaa. "Olli tappaa meijät jos ei nyt lähetä" isäni muistuttaa ja lähtee eteiseen. Menimme kaikki neljä hänen perässä. Vedimme kengät jalkoihimme ja lähdimme autolle. Ahtauduimme kaikki yhteen autoon, vaikka kaikilla olisi ollut omat millä mennä. Viisasta, eikö?

Pääsimme studiolle. Menimme sisälle. Olen toistiksi vika joka menee eteiseen. Viimeinen on jonsku. Muut meni jo studion olkkariin. Kävelen myös sinne, ja menen istumaan sohvan nurkkaan. Pian joonaskin tulee, ja istuu viereeni. "Mini kaunisvesi sano että en oo hauska, vai mitä että oon" Joonas kysyy ollilta ja tommilta. "En nyt sanois et mikään hirveen hauska olisit..." Olli vastaa.

"Et itekkään oo" Joonas sanoo tuolle. "En mä ikinä sanonut että olisin" hän puolustautuu. "No silti" Joonas sanoo. "voin kyl sanoo et Kiira ja Olli on oikees, oothan sä joskus hauska mut välil tylsä" Tommi sanoo. "Hah" Joonas toteaa.

Selaan puhelintani. En tiedä miksi edes tulin mukaan studiolle. Ei olisi ollut mitään muutakaan tekemistä kylläkään. 

Snäppään tyypeille ja selaan välillä igtä. Nään Violan laittavan minulle snäpin. Emme ole jutellut oikeastaan ollenkaan. Eikä snäpätty tai muuta. Avaan sen heti iloisena. Hän laittoi katto kuvan. Tätäkö olen odottanut 3-4kk innolla? Katto kuva. Ootko sä tosissas? Olen laittamassa hänelle kuvaa missä näkyy vain vähän otsaani, kunnes Joonas työntää päänsä kameraan.

Naurahdan hieman ja lähetän kuvan violalle. "Tilataanko ruokaaaaaaa mul on nälkä" Joel valittaa. Muut vastaa myöntävästi. Itse olen turpakiinni. Niinkuin aina. Olen aina hiljaa:D... No ihan sama. "Mitä tilataan" Niko kysyy samalla ottaen puhelintaan pöydältä. "En tiiä" Joel vastaa. Niko pyöräyttää silmiä. "Pizzaa tai jtn vaik?" Joonas ehdottaa. Muille kävi.

Kuuntelen kuulokkeista musiikkia ja selaan igtä. "entä sä Kiira" kuulen Nikon äänen. "Hä" kysyn nostaen katseeni häneen. "Mitä haluut" hän toistaa. "En mitään kiitos, ei oo nälkä" vastaan ja näytän hänelle feikki hymyn. "ootko varma?" Tuo kysyy ihmetellen. Nyökkään päätäni samalla katsoen tuota suoraan silmiin.

Jos haluat jonkun uskovan valheesi, katso sitä suoraan silmiin. Nään isäni katsovan minua epäillen. En jaksa katsoa häntä päin. Raavin hupparini läpi rannettani -joka on tullut näiden parin kuukauden aikana käyttöön aika vahvasti teroittimen terän kanssa-

Ihme etten ole jäänyt vieläkään kiinni siitä että satutan itseäni. Onneksi on vielä kylmät säät, joten voin pitää pitkiä paitoja. En kyllä kesälläkään voi hirveämmin lyhyt hihaisia paitoja pitää. Olen vaipunut omaan maailmaani huomaamattani. Se on oikeasti välillä ihan kivaa. Tuijottaa tyhjyyteen, ajatella ja vain olla huomioimatta mitä ympärillä tapahtuu.

Siihen asti kunnes joku tulee ja pilaa sen hetken. Eli toisin sanoen herättää takaisin todellisuuteen. Tunnen kun minua katsotaan. Se pilasi tuon hetken. Katson ympärilleni jotta näen ketä minua katsoo. Isäni. Katson häntä takaisin.

Muiden ruuat tuli ja he alkoi syödä niitä. Itse katsoin netflixistä Jeffrey dahmer dokumenttia. Vai mikä onkaan. Helvetin hyvä ainakin. Tiedän että isääni haittaa etten syö, mutta en pysty syödä.

________________
Sanoja: 733

Pitkästä pitkästä pitkästä aikaa tähän kirjaan luku! Yritän alkaa kirjottaa kaikkii näitä kolmeen julkista kirjaa jotenkin aktiivisesti vuorotellen! Katoin tänään et millon oon kirjoittanut viimeksi luvun tähän, ja se oli joskus 2 tammikuuta (julkasin sen kyl vasta 6 tammikuuta) joten aika kauvan mennyt et en oo tehnyt tätä🙄