TAUOLLA!! ✰𝙼𝙾𝚁𝙴 𝚃𝙷𝙰𝙽 𝙹𝚄𝚂𝚃 𝙰𝙻𝙸𝚅𝙴✰

6. muistoja

Kiiran pov:

On torstai. Viikko on mennyt nopeasti. Siitä on viikko kun olimme joelilla. En ole tehnyt mitään sen jälkeen. Käynyt vain koulussa ja sen jälkään maalannut tai kuunnellut musiikkia. Tänään en kumminkaan menisi kouluun, nimittäin lähdemme huomenna Poriin.

Herään väsyneenä. Katson kelloa joka näyttää 11:35. Huokaisen ja jään sängylle katsomaan puhelinta. Olin ilmeisesti nukahtanut uusiksi, kun kuulen korvia raastavan iphonejen herätys äänen. Suljen herätyksen tuohtuneena. Katson nopeasti kelloa. "12:55" sanon hiljaa äänen.

Menne siis huomenna Poriin. Ei siihen oikeen ole syytä. Muutkin jätkät tulevat mukaamme, mutta menemme omilla autoilla. Me kai tehdään niin että osa tulee vrm meidän kyytiin ja osa Tommin. Se ei haittaa minua, koska olihan se kivempaa mennä pienemmällä porukalla, kun sillon kun mennään esim keikoille koko porukalla samalla autolla.

Isäni ei ilmeisesti ole kotona, ainakaan siitä päätellen ettei kuulu puhetta tai muuta. Otan airpodini ja laitan musiikkia. Laitan täysille musiikin, ja vaihdan vaatteet. Collarit ja huppari, normi kotiasu. Menin keittiöön ja otin lasin kaapista. Täytin lasin kylmällä vedellä ja join sen tyhjäksi.

Päätin lähteä lenkille. Kävin vaihtamassa collarit legginseihin ja menin laittamaan kenkiä ja takkia. Otin vielä avaimet taskuun ja lähdin kävelylle.

Tällä hetkellä kuulokkeistani tuli 'no role modelz by j. Cole' aloin hyräilemään biisin mukana. Sitten aloin laulaa hiljaisesti. Tiesin, ettei kukaan kuulisi koska olin tällä hetkellä hiljaisella soratiellä jossa ei liikennettä näkynyt mailla eikä halmeilla.

"She shallow, she shallow, she shallow, she shallow, she shallow, she shallow... Don't save her, she don't wanna Be saved! Don't save her, she don't wanna Be saved! Don't save her, she don't wanna Be saved! Don't save her! She don't wanna Be save! Don't save her..."

Aloin miettiä biisin sanoja. Tunsin kuinka silmäni kostui hieman. Olin kävellyt jo noin 1-2km, joten päätin kääntyä takaisin. Kesken matkan tulee biisi, joka muistuttaa minua lapsuudestani.  Oikeastaan äidistä. En muista hänestä oikeastaan mitään. Ainoastaan sen miltä hän näytti.

Vihreät silmät, ruskeat hiukset, luonnon kiharat, kaunis hymy, pisamia. Lauloimme aina tiettyä biisiä yhdessä. Aina kun menimme jonnekkin, kuuntelimme samaa biisiä. Nyt tämä biisi tuo muistot takaisin. Haloo Helsingiltä beibi. Se tuo liikaa muistoja. Alan laulaa hiljaa biisin sanoja.

"Kuka sä oot, ja mitä teet mun edessäni kello viis? On aamuyö ja uppoon taas sun silmiin ja mietin mikä tunne tää on oi ei! Kello lyö kuus, muutetaan maailmaa ja naapuri huus "olkaa jo hiljempaa!" Mut meidän avaruus on tässä vaikka hiffaa muut ei. Mitä sä teet kun katsot mua se ohi ei mee. Toisin kun muut katseet joita niin pelkään. Beibi. Räjäytä mut tässä. Beibi. Aamuhämärässä. Beibi. Sä et tarvii mitään muuta, jos saat suudella mun punaista suuta. Beibi. Räjäytä mut tässä. Beibi. Puolielämässä. Beibi. En tarvii mitään muuta jos saat mut kiinni ei oo enää takas paluuta" nyt kun miettii noita sanoja tarkasti (Tia kaksmielisellä tavalla) niin noi on aika epäilyttäviä.

Tunnen yksittäisten kyynelten vierivän poskilleni kun muistelen äitiäni. Huomaan olevani melkein kotona. Avaan oven ja vedän kengät pois jaloista. Menen huoneeseeni ja laitan lempi soittolistani täysille kuulokkeista. Istun sängylle jalat koukussa ja yritän rauhoittua.

Suljen silmäni ja nojaan seinään. Yritän tasata hengitystäni. Kuulen kuinka joku tuli kotiin. Tässä tapauksessa isäni. "Vittu" kiroan hiljaa itselleni. Laitan musiikkia hiljemmalle. Kuulen kuinka tuo mies huhuilee minua. En pysty vastata. Tuo tulee huoneeseeni. "Hei shh mikä on?" Tuo tulee heti viereeni rauhoittelemaan minua.

Isäni ottaa minut turvalliseen halaukseen ja antaa pusun päälaelleni. "Mikä on" tuo kysyy uusiksi hetken päästä. "Tuli vaan muistoja mieleen, ei mitään vakavaa" saan sanottua samalla kun pyyhin kyyneleitä. "Mitä muistoja?" Tuo kysyy. "Äidistä niitä asioita mitä muistan" sanon samalla haroen hiuksiani korvien taakse.

"No siinä sä oot samallainen kun äitis, että alat miettimään muistoja" tuo naurahtaa hieman. Minäkin naurahdan ja pyyhin vielä märkiä poskiani ja silmän alusia. "Tuu, mennään kattoo jotain elokuvaa" isäni ehdottaa ja nousee ylös. Hymähdän hänelle ja alan hymyillä.

Siinä menikin loppu ilta katsomassa elokuvaa.

-------------
Sanoja: 631

Yritän julkaista ens luvun jo yön tai huomisen aikana!!