Kiiran pov:
Herään erittäin väsyneenä. Muistan että lähdemme tänään käymään isovanhemmillani. Eli olisi aika pitkä matka ylivieskaan. He asuvat siis siellä. Kuulen isäni tulevan huoneeseeni. Selaan puhelinta. "Aa sä oot jo herännyt, hyvä" isäni toteaa. Hymähdän.
Time skip ku nää on lähtenyt
Olimme lähteneet Ylivieskaan päin. Kivat sellaiset vähän päälle 5h ajomatka. Olen nukhatanut jo ensimmäin kahden tunnin sisään. Ei haittaa. "Herätys" isäni sanoo rauhallisesti. Herään ja hieron silmiäni. Kävimme syömässä. Jatkoimme sen jälkeen matkaa.
Olimme ihan pian isovanhemmillani. Astumme autosta ulos. Menemme sisälle. Mummini tulee heti halaamaan meitä. "no sähän ootkin kasvanut paljon viime näkemästä" mummini sanoo. No shit fucking serlock näimme viimeksi kun olin ehkä 9-10 ni kyllä siinä ehkä 3-4 vuodessa kasvaa. Hynähdän vain vastaukseksi. Mun jälkeen tuo halaa isääni.
Menimme syömään heti koska tuo oli tehnyt ruokaa. Juttelimme siinä jotain mummini ja vaarini kanssa samalla kun söimme.
Loppu päivänä emme tehneet enää oikeastaan mitään ihmeellistä. Pelasimme muutamia lautapelejä ja korttia. Menimme sitten nukkumaan.
___
Sanoja: 160
Mul ei oo yhtään motii kirjottaa tätä joten EHKÄ lopetan tän tai ainakin jätän tauvolle
YOU ARE READING
TAUOLLA!! ✰𝙼𝙾𝚁𝙴 𝚃𝙷𝙰𝙽 𝙹𝚄𝚂𝚃 𝙰𝙻𝙸𝚅𝙴✰
Fanfictionolet Aleksin tytär Kiira. Kiira on tavallinen 14-vuotias tyttö. mustaksi värjätyt sileät pitkät hiukset. sinertävän vihreät silmät ja haaleat pisamat. olet tavallinen tyttö missä muutkin. Tarpeeksi hyvä koulussa. Paras ystäväsi on viola. Olette tunt...
