TAUOLLA!! ✰𝙼𝙾𝚁𝙴 𝚃𝙷𝙰𝙽 𝙹𝚄𝚂𝚃 𝙰𝙻𝙸𝚅𝙴✰

10. moi

VIOLAN POV:

Vanhempani juuri kertoi siitä, että muutamme. Nuo yritti keksiä hyviä syitä, minulle miksi muutamme. Eihän siihen ollut muita syitä kun työt. Isäni sai kuulemma Rovaniemeltä töitä. Vitun kaukana Helsingistä.

Olen huoneessani. Päätän soittaa heti kiiralle. Soitan hänelle tärisevin käsin. "Moi" Kiira vastaa. "Hei shh mikä on? Onks jotai käynyt?" Tuo kyselee. "Mun-" ehdin sanoa ennen kun otin happea. "me muutetaan..." Sanon haukkojen happea.

"M-mitä? Minne?" Tuo kysyy heti hätääntyneenä. "Rovaniemelle, muutaman viikon päästä" sanon hieman hiljatyen loppua kohti. "Mä tuun sinne" tyttö sanoo ja ilmeisesti lähtee laittamaan ulkovaatteita päälle.

"Miks te muutatte?" Tyttö kysyy. "Isän töiden perässä...." Sanon huokaisten. Lopetimme puhelun, koska kuulin kun Kiira tuli. Menin eteiseen halaamaan häntä. Tyttö halasi minua heti takaisin ja silitti selkääni. Hän otti kengät pois ja lähdimme huoneeseeni

"Mut mehän silti puhutaan aina ft jne?" Kiira kysyy varovasti. "Tietty!" Vastaan varmasti. Tyttö huokaisee helpotuksesta. Noin tunnin päästä kuulen kun kiiran puhelin soi. Tuo lyö ilmeisesti luuriin, ja jatkaa minun kanssa keskustelua.

Hän kumminkin katsoo ketä soitti, ja laittoi ilmeisesti soittajalle viestin.

KIIRAN POV:

Vittu isä soittaa. Lyön luurin. Laitan kumminkin hetken päästä hänelle viestin että nyt ei ole hyvä hetki ja että olen violalla. Olin ollut hänellä nyt liki kaksi tuntia, ja olin lähdössä. Menimme yhdessä eteiseen, ja puin ulkovaatteet. Tyttö vielä halasi minua. "Heippa" sanon ja vilautan hymyn ennen kun lähden.

Kun pääsin kotiin menin heti huoneeseeni ja murrun kyyneliin. Isäni tulee melkein heti huoneeseeni. Vrm kuuli että itkin. "Rakas mikä on" isäni kysyy heti kun tulee huoneeseeni. Katson häntä itkuisilla silmilläni. Hän tulee istumaan viereeni ja ottaa halaukseen.

"V-viola muuttaa pois...." Saan sanottua mutta ääneni särkyy välillä. "Voi rakas" isä sanoo hiljaa. Hän tietää kuinka tärkeä Viola minulle on. Tekisin hänen puolesta mitä tahansa. "Minne ne muuttaa?" Isäni kysyy. "Rovaniemelle....." Sanon hiljaa. Isäni tyytyy ilmeisesti olemaan vaan hiljaa ja halaa minua tiukasti.

Isäni oli siinä hetken rauhoitellut minua. "Pärjääksä?" Isäni varmistaa. Nyökkää hymyillen. Tuo näyttää hymyn ja lähtee. Otan puhelimeni käteen ja huomaan saaneeni Violalta viestin. 'me muutetaankin jo tän viikon aikana...' en voi uskoa tätä... EN VAIN VITTU VOI! Laitan puhelimeni pois ja lähden kävelemään keittiöön. Kun astun huoneestani ulos, nään Joonaksen joka katsoo jotain isän kanssa koneelta.

Kävelen vain heidän ohi keittiöön ja otan lasin vettä. Juon lasin tyhjäksi ja olen lähdössä takaisin huoneeseeni. "Et mee huomen kouluun muute" isäni ilmoittaa. "Why" kysyn. "Tuut meijän mukaan Oulun keikalle" tuo kertoo. Nyökkään ja lähden. Olisin kerrankin halunnut mennä kouluun koska nämä voi olla vikoja päiviä kun nään Violan f2f.

Menen istumaan tuolilleni, ja huokaisen. Otan penaalistani kynän. Nään sen vieressä harpin. Otan epäröiden harpin käteeni, ja pyörittelen sitä kädessä. Katson harpin piikkiä. Nostan hupparin hihaa ja laitan terän iholleni. Vedän harppia pitkinä viivoina rannetta pitkin. Painan harppia kovemmin ihoani vasten.

Hetken päästä lopetin ja katsoin rannettani. Aivan täynnä kohoutuneita punertavia jälkiä. Nielaisen ahdistuksen vallassa ja lasken hihani. En enään muista mitä minun piti edes tehdä kynällä. Laitan sen takaisin penaaliini, ja suljen sen. Nyt vain nojaan pöytääni ja selaan puhelinta.

Kello on noin 20:44, joten päätin mennä tekemään iltapalaa. Lähden huoneestani kävelemään keittiöön. Ei tee mieli syödä mitään. Otan vain vesi lasin ja juon sen tyhjäksi. Katson pöydällä olevaa tyhjää lasia samalla kun nojaan käsillä tasoon.

Kuulen jonkun kävelevän keittiöön. Eli toisin sanoen isäni. "Eksä aikonut syödä mitään" isäni kysyy ihmetellen. "Ei oo nälkä" sanon hieman huokaisten ja nousen kunnolla seisomaan. Katson tuota mustahiuksista miestä. "Et oo syönyt moneen tuntiin" isäni toteaa. "Mutta ei ole nälkä" sanon turhautuneena.

"Sun pitää silti syödä" isäni väittää. "En syö jos ei ole nälkä" väitän todella turhautuneena. "Miten sul ei oo nälkä jos et oo syönyt oikeesti moneen tuntiin?" Isäni kysyy. "No en tiiä mutta silti" sanon vittuuntuneena. Isäni huokaisee. "Öitä" sanon ja lähden huoneeseeni.

Menen istumaan sängylleni ja nostan hihaa. Katson jälkiä. Punertavia ja kohonneita viivoja. Lasken hihan alas ja menen makaamaan. Tuijotan kattoa siihen asti kunnes nukahdin.

-------------------------------------------------------
Sanoja: 640

Uus luku😍😍