Let me bleed out, Leave me open (Oleksi)

Treenit

Hei! Tää on mun ensimmäinen fanfiction ikinä. Toivottavasti tykkäätte tästä. Updatee tulee aina vähintään kerran viikossa, jos opiskeluiltani ehdin. Mutta pidemmittä puheitta enjoy :)

-----------

Olli (POV)

Kävelin pitkin Oulun katua, basson kantolaukku selässäni roikkuen, kohti treenikämppää. Ilma oli kylmä ja tuuli puhalsi vasten kasvojani. Näitä tammikuun pakkasia ei todellakaan oltu tehty minua varten. Tungin palelevia käsiäni aina syvemmälle taskuuni, yrittäen saada ne edes jotenkin lämpimämmiksi. Tämän siitä taas saa, kun unohtaa hanskansa kotiin eikä jaksa kääntyä takaisin. 

Kuuntelin kuinka lumi narskui kengänpohjieni alla ja vilkaisin nopeasti puhelimeni kelloa, ennen kuin tungin sen ja käteni takaisin taskuuni. Minulla oli enää kymmenen minuuttia aikaa päästä treenikämpälle. Näytti taas siltä, että olisin myöhässä. Ei olisi tosin ensimmäinen kerta. Joel olikin varmaan jo ottamassa aikaa siitä kauanko myöhästyisin tällä kertaa. Yritin nopeuttaa tahtiani, melkein liukastuen. Kaatuminen ja itsensä satuttaminen tästä vielä puuttuisikin. 

Lopulta onnistuin pääsemään treenikämpälle ennätysvauhtia ja vain kolme minuuttia myöhässä. Astuin ovesta sisään ja melkein sokaistuin, kun puhelimen näyttö työnnettiin naamani eteen heti ensimmäisenä sisään päästyäni. 

''No mitä helvettiä nyt taas?'' kysyin ja hieroin silmiäni, yrittäen saada näkökentässäni pyörivät pallerot häviämään. 

''Sä oot myöhässä'', Joel tiedottaa ja osoittaa puhelimensa näyttöä.  Hän oli aivan tosissaan ottanut aikaa siitä, että kauanko minulla kesti tulla tänne. Pyöräytin vain tuolle silmiäni ja kävelin Joelin ohitse riisumaan ulkovaatteitani. 

Muut olivat jo odottamassa treenikämpän oleskelutilassa. Joonas viritteli kitaraansa, Tommi pyöritteli rumpukapuloita kädessään, Niko selasi puhelintaan ja Aleksi oli jo kovasti työnkimpussa, niin kuin aina. 

Aleksi näytti niin  keskittyneeltä samalla, kun kirjoitti jotakin koneelleen aina välillä kuunnellen jotakin kuulokkeistaan. Hänen työskentelyään oli aina niin hauska katsoa, kun hän ei huomannut mitään mitä tapahtui hänen ympärillään. Osaisinpa itsekin keskittyä johonkin yhtä tarkasti kuin Aleksi. 

''Kattokaa, Matela suvaitsi saapua paikalle'', Joonas hihkaisi ja laski kitaransa pois sylistään kitaratelineelle. Hän loikkasi pystyyn ja tuli taputtamaan minua olkapäälleni. ''Joel on ollu jo ihan hermoraunio täällä kun sua ei näkyny'', tuo kuiskasi leveä virne naamallaan. Hymähdin tuolle pienesti ja istuin alas vapaalle tuolille. Otin basson pois kantokassista ja viritin sen nopeasti, jotteivat muut joutuisi odottamaan minua yhtään enempää. 

''Okei, nyt kun kaikki on täällä pitäiskö meidän alottaa suoraan Alive or Only Burning:istä?'' Niko kysyi ja laittoi puhelimen taskuunsa. Vastaukseksi hän sai vain myöntäviä muminoita ja nyökkäyksiä. 

---

''I need, I need, I need to open up'', Niko lauloi Autopsyn viimeisen säkeen. Bänditreenimme olivat kestäneet jo reilun tunnin ja olimme päässeet hyvin eteenpäin. Ylihuomenna pääsisimme äänittämään uusia kappaleitamme. Uusi albumi olisi ulkona ennen kuin kukaan edes tajuaisi. 

''Se meni jo aika hyvin'', Joel sanoi ja solmi hiuksensa nutturalle. ''Ollaanko me valmiita äänittään näitä ylihuomenna?'' hän kysyi Aleksilta, joka vain näytti tälle peukkua myöntymisen merkiksi. Aleksi oli niin syventynyt työhönsä, ettei ehtinyt edes vastaamaan kunnolla. 

Tommi pomppasi ylös rumpujensa takaa ja sulloi rumpukapulansa reppuunsa. ''Mulla on nälkä'', tuo totesi neutraalisti. ''Lähetäänks yhessä syömään johonkin?''.