Aleksi (POV)
''Okei, eiköhän se ollut tässä tältä päivältä'', Joel toteaa ja kaatuu sohvalle makaamaan. Hän laski käsivartensa naamalleen silmien peitoksi ja näytti aivan siltä, että tuo olisi nukahtamassa siihen. Vilkaisin nopeasti koneeni kelloa, joka todella oli jo yli puolen yön. Jotenkin aika kului aina niin nopeasti kun vietin aikaa jätkien kanssa. Katselin huvittuneena kun väsynyt Joonas käveli sohvan luo, jonka päälle Joel oli juuri mennyt makaamaan, ja hyppäsi tämän mahanpäälle istumaan. ''Voi vittu, saatanan idiootti!'' Joel huusi ja yski samalla keuhkojaan pihalle. Joonas nousi nopeasti ylös ja juoksi karkuun nauraen.
''Joonas, älä tapa meidä solistia'', Tommi komensi, mutta ei voinut pidätellä omaa naurun purskahdustaan. Katselimme kaikki neljä, kun Joel lähti tuon kikkarapään perään, huutaen jotakin siitä, että jos tuo saisi tämän kiinni hän olisi mennyttä kauraa.
Pudistin päätäni ja uppouduin takaisin työhöni. Kuuntelin nauhaa yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikki kuulosti hyvältä, mutta ei kuitenkaan täydelliseltä. Ainakaan omasta mielestäni. Meillä olisi vielä paljon työtä, jotta saisimme biisit äänityskuntoon. Tällä hetkellä kuitenkin näytti siltä, että muut olivat jo valmiita lähtemään. Minua jotenkin ahdisti jättää työt näin kesken, mutta jos muilla ei ole enää edes motivaatiota tähän päivään, ei kannata pakottaa heitä jäämään. Silloin ei jäisi käteen kuin riitelyä ja pahaa mieltä.
''Nyt jumalauta'', Joel sanoi kun sai otettua Joonaksen hupparin hupusta kiinni. Tuo kaatoi Joonaksen maahan niin, että kuului aivan järkyttävä pamahdus ja Joonaksen suusta jokseenkin naisellinen kimeä kiljaisu. Kun Joonas makasi siinä maassa, Joel päätti istua tuon mahan päälle niin ettei tuo mieslapsi päässyt nousemaan ylös.
Joonas yritti kiemurrella itseään Joelin alta. Jos totta puhutaan tuo näytti melko epätoivoiselta. Voi herranen aika noita kahta. Joskus tuntui, että he olivat kuin vanha aviopari. Tai ainakin he käyttäytyivät täysin samalla tavalla.
''Joel, mä en saa happee'', Joonas sanoo ja yrittää työntää Joelia pois päältään, mutta ei yrityksistään huolimatta siinä onnistunut.
''Okei, erkaantukaapas toisistanne ennen kun joku vielä menettää henkensä'', Tommi sanoi ja otti Joelia käsivarresta kiinni nostaen tuon pois kikkarapään vatsan päältä.
''Haista Joel paska'', Joonas sanoi ja näytti solistille keskaria.
''Älä yhtää Porko yritä väittää ettetkö olis alottanu tätä'', Joel sanoi ja näytti itsekin tuota kansainvälistä käsimerkkiä. Joonas näytti tuolle vielä kieltä ennen kuin päätti mennä istumaan Ollin viereen lattialle.
''Voi teidän lasten kanssa'', Niko huokaisi. ''Haluutteks vielä tehdä jotai yhdessä vai mennääks nukkuun?''
''Baariin!'' kuului Joonaksen huuto lattialta.
''Sinä ja sun baarit'', Olli sanoi naurahtaen pienesti. Katsoin tuon kasvoja. Ollin silmät loistivat huoneen valossa kuin tähdet ja hänen huulensa olivat kaartuneet hentoon hymyyn. Huomasin pian itsekin hymyileväni, jonka vuoksi käänsin nopeasti katseeni pois miehestä. Purin hammasta yhteen ja yritin jälleen keskittyä töihini, mutta huomasin, että katseeni osui taas tuohon tiettyyn basistiin.
''Baari käy kyl. Onks kaikki messis?'' Niko kysyi ja sai vastauksekseen vain nyökyttelyä.
''Mä jätän välistä, täytyy saada nää valmiiks'', sanoin ja yritin taas keskittyä töihini. Jos täällä ei muut halunnut tehdä töitä, niin oli ne silti jonkun pakko hoitaa.
''Ehei Kaunisvesi, tää peli ei vetele'', Joonas sanoi. Tuo käveli eteeni salamyhkäinen ilme kasvoillaan. Mitähän tuo oikein suunnitteli?
Hän otti läppärin sylistäni ja sulki sen kannen. Ennen kuin ehdin sanoa yhtään mitään tunsin kädet ympärilläni ja yhtäkkiä olin ilmassa Joonaksen olkapäällä. Hän alkoi viedä minua kohti eteistä. Vai että tällaista peliä sitten.
YOU ARE READING
Let me bleed out, Leave me open (Oleksi)
FanfictionKaksi bändin jäsentä ovat jo pitkään olleet ihastuneet toisiinsa. Miten käy, kun erään sähkökatkon aikana nämä kaksi jäävät jumiin sähköovien taakse? Tunnustavatko he vihdoinkin tunteensa toisilleen? Entä miten käy, kun toinen heistä joutuu aivan po...