Let me bleed out, Leave me open (Oleksi)

Miks sä teit tän?

Aleksi (POV)

Käärin käteni nopeasti sidoksella niin tiukalle, että viiltohaavani varmasti tyrehtyisivät. Otin vielä partateräni vessan lattialta ja heitin sen vessan kaappiini. Lähdin kävelemään ulos vessastani, mutta varmistin vielä ettei minnekään jäänyt veritahroja. Vedin vielä hupparini hihat sideharson päälle.

Rilla istui tyytyväisenä ulko-oven edessä ja tuijotti ovea taukoamatta. Avasin oven tärisevin käsin. Enhän ollut kuitenkaan syönyt mitään koko päivänä, ei mikään ihme, että käteni hieman tärisivät. Avasin oven ja kohtasin Joonaksen hymyilevät kasvot. Hänellä oli toisessa kädessään mäkkärin pussi, jonka hän ojensi minulle pienen virneen kera. 

''Joonas? Mitä sä täällä teet?'' kysyin kun tuo astui sisälle eteiseeni ottamaan ulkovaatteitaan pois. 

''Meidän pitää puhuu yhestä jutusta'', Joonas toteaa ja huomaan hänen kasvojensa vakavoituvan. Hän ei enää hymyile sitä valloittavaa hymyään vaan katsoo minua surumielisesti. Ehkä jopa hieman pelokkaana. 

Johdatin Joonaksen keittiööni, jossa laskin mäkkiruoat pöydälleni. Katsoin sinne sisään ja huomasin siellä kaksi juustohampurilaista ja cokista. Ehkä minä voisin tuon syödä. Täytyisi vain jättää vaikka huomen aamulla taas syömättä. 

Otin hampurilaisen käteeni ja avasin sen kääreistä. Aloin näykkiä sitä hitaasti ja minun oli pakko huokaista, sillä se maistui niin hyvältä. Varsinkin kun ei ollut syönyt koko päivänä mitään. Katsoin kun Joonaskin otti oman hampurilaisensa ja alkoi syömään sitä. 

Istuimme pitkään hiljaa sanomatta yhtään mitään. Se tuntui oudolta sillä yleensä kun Joonas tulee kylään ei ole hiljaista hetkeä. Onkohan jotakin sattunut? Onko Joonas kunnossa?

''Mistä sä halusit puhua?'' kysyin lopulta kun en enää jaksanut miettiä vaihtoehtoja sille, miksi Joonas oli niin hiljainen juuri nyt.

''Mä näin sun kädet'', Joonas sanoi ja katsoi minua kosteilla silmillä. Hän näytti siltä, että alkaisi pian itkeä. ''Sillo ku oltii studiolla ennen kun Olli tuli ja pörrötin sun hiuksia. Sun hiha nousi vähän ja mä näin sun ranteet''. 

Sydämeni jätti varmasti lyönnin välistä, kun Joonas lopetti puheenvuoronsa. Ei tässä näin pitänyt käydä. Kenenkään ei koskaan pitänyt saada tietää viiltelystäni. Voi vittu nyt. Tunsin silmieni kostuvan ja kyyneleet alkoivat virrata pitkin poskiani. Nyt niitä ei voinut estää enää mikään. 

Joonas nousi nopeasti ylös penkiltään ja tuli halaamaan minua. Itkin hänen olkapäätään vasten niin, että hänen valkoinen paitansa kastui kyynelistäni. Joonasta se ei kuitenkaan haitannut. Jostain syystä hali oli juuri sitä mitä tarvitsin nyt. Kiedoin käteni Joonaksen niskaan ja vedin hänet lähemmäs itseäni. Joonas oli lämmin ja toi turvaa.

En tiedä kauanko pysyimme siinä sanomatta yhtään mitään, mutta jossain vaiheessa minusta tuntui, että kyyneliä ei enää tullut jonka vuoksi erkaannuin Joonaksesta niin, että pystyin katsomaan tuota silmiin. Hän näytti siltä, että myös hän oli itkenyt. 

''Miks sä Aleksi satutat itsees?'' tuo kuiskasi. 

''En mä tiiä. Jos mua ahistaa tai tunnen itteni turhaks nii se vie ne ajatukset pois. Kipu helpottaa sitä'', sanoin hiljaa ja käänsin katseeni alas käsiini. 

''Aleksi'', Joonas sanoi ja otti käteni omiinsa ja silitti kämmenselkääni. ''Sä et ole turha. Meidän koko bändi tarvii sua. Sä oot meille kaikille ihan super tärkee''.

''En ilmeisesti kaikille'', sanoin niin hiljaa, että olin varma ettei Joonas edes kuulisi sitä. Hän kuitenkin tiukensi otetaan käsistäni, jolloin käänsin katseeni ylös päin jolloin kohtasin Joonaksen kirkkaan siniset silmät ja kummastuneen ilmeen.

''Miks sä noin sanoit? Me kaikki välitetään susta''.

En vastannut tuolle mitään. Katsoin vain hänen silmiään yrittäen miettiä jonkinlaista pakoreittiä tilanteesta. Sellaista ei kuitenkaan tähän hätään mistään löytynyt.

''Olli ei välitä musta'', kuiskasin ja tunsin jälleen kyyneleen vierähtävän poskelleni. Vedin varovasti käteni pois Joonaksen omista ja vedin hupparini hihat ylös. 

Joonas tuijotti verestä punaiseksi värjäytyneitä sidoksiani. Hän kurotti niitä kohden tärisevin käsin ja alkoi varovasti avaamaan sidetaitosta. Hän purskahti täyteen itkuun nähdessään veriset ranteeni. 

''Miks sä teit tän itelles?'' Joonas kysyi itku kurkussaan. 

Mietin hetken aikaa pystyisinkö kertomaan Joonakselle koko totuuden, mutta mitä minulla oli tässä enää menetettävää. Joonas tiesi jo salaisuuteni. Sama se jos hän tietäisi toisenkin salaisuuden.

''Mä pussasin Ollia studiolla'', sanoin hiljaa ja katsoin itsekin ranteitani. Minua hieman oksetti katsoa niitä. ''Mut Olli ei selkeesti tykkää musta, koska se lähti sanaakaan sanomatta. Sen takia tein nää, koska kaikki joista välitän hylkää mut kuitenkin jossain kohtaa''. 

Joonas nousi ylös tuoliltaan ja käveli pois keittiöstä. Hienoa, nyt hänkin hylkäsi minut. Miksi minua oli niin vaikea rakastaa?

Pian käännyin kuitenkin katsomaan kun tuo kikkarapää käveli takaisin keittiöön ensiapulaukun kanssa. Hän laski sen pöydälle, avasi ja otti sieltä puhdistusaineen ja puhdasta sideharsoa. Katselin surumielisenä kun tuo kaatoi vanulapulle desinfiointiainetta ja alkoi putsata tuoreita viiltojälkiäni. Se kirveli hieman, mutta olin jo tottunut kipuun. Hän kääri vielä molemmat ranteet puhtaaseen sideharsoon ja katsoi työnsä jälkeä hyväksyvästi. 

''Olli tykkää susta kyllä'', Joonas sanoi pienen tovin kuluttua. ''Mä oon nähny miten se kattoo sua''.

''Miks se sitten juoksi karkuun?'' kysyin. Joonas mietti hetken. Hän katsoi minua suoraan syvälle silmiini.

''Ehkä se vaan pelästy. Jutelkaa huomenna toisillenne nii saatte selvyyden asiaan'', Joonas sanoi ja veti minut tiukkaan halaukseen. 

''Joonas'', sanoin hiljaa tuon korvan juuressa. ''Älä kerro tästä kellekään. En haluu et ne saa tietää et satutan itteeni''. 

''Mä en kerro sun salaisuutta, kunhan sä lupaat et sä yrität lopettaa tän'', Joonas sanoi ja minä vain nyökkäsin. Juuri nyt minulla oli hyvä olla, vaikka minua ahdistikin mennä puhumaan Ollille sen jälkeen mitä studiolla tapahtui. Mutta kuka tietää, ehkä kaikki kuitenkin kääntyy vielä hyväksi?

----

Anteeks et viime viikolla ei tullu uutta lukua. Mulla oli kolme tenttiä jotka vei mun huomion, mut nyt olen taas täällä, vaikkakin hieman lyhyemmän luvun kanssa, jota en jaksanut edes oikolukea, joten se varmasti sisälsi kirjoitusvirheitä. Mutta toivottavasti tykkäsitte taas tästäkin luvusta.