Let me bleed out, Leave me open (Oleksi)

Onneks oot siinä

Olli (POV)

''Noniin. Tässä olisi vielä nämä kotiutuspaperit, lääkärin laatima resepti apteekkiin ja hoito-ohjeet sekä puhelinnumerot mihin voitte soittaa jos tulee jotakin kysyttävää'', hoitaja sanoi ja ojensi paperinivaskaa minua kohti, mutta Aleksi kuitenkin kurottautui ottamaan ne ennen kuin ehdin edes kättäni nostaa. ''Nyt vain paljon lepoa ja toivottavasti ei ainakaan näissä merkeissä nähdä enää''. 

Toivotimme vielä Aleksin kanssa heipat, jonka jälkeen Aleksi pujotti käsivartensa alaselälleni, varmaankin varmistaakseen, että pysyn varmasti pystyssä etten vain kaadu portaissa naamalteni. Sehän tästä kaikesta olisi vielä puuttunutkin. Keuhkokuume ja murtunut nenä.

Matka Aleksin autolle tuntui todella pitkältä. Käveleminen pisteli keuhkoja ja tuntui ihan siltä kuin happi loppuisi kesken millä sekunnilla vain. Miksi aina minulle kävi näin? No ainakaan tällä kertaa ei tullut sydänpussin tulehdusta niin kuin silloin, kun päätin kipeänä nousta lavalle kielloista huolimatta. Se jos mikä ei ollut mukavaa.

Aleksi auttoi minut varovasti apukuskin puolelle ja olisi varmasti laittanut minulle turvavyönikin puolestani ellen olisi sanonut tuolle, että pystyisin tekemään sen myös itse. Aleksista oli tullut kuin jonkin sortin hanhiemo sairastumiseni myötä. Mutta voinko minä muka syyttää tuota siitä? Itse tekisin varmaan samoin jos roolit olisivat toiste päin. 

Päiväkin oli kuitenkin ollut meille molemmille erittäin stressaava. Aleksi oli kuitenkin pysynyt yllättävän rauhallisena silloin kun aloin aamulla yskimään verta. Itse pelkäsin jo pahinta, että kyse olisi ollut syövästä tai jostakin muusta vakavasta. Tai no olihan keuhkokuumekin nyt aika vakava, sen kanssa ei halua alkaa pelleilemään ellei halua viettää pidempää aikaa sairaalasängyssä. 

''Onko sulla nyt mukava asento? Onko kylmä, tää auto on seissy tääl koko päivän nii se on ihan jäässä?'' Aleksi lateli kysymyksiä vieressäni, joka sai minut vain hymyilemään pienesti. Aika söpöä, että toinen huolehti. 

''Mulla on Ale kaikki ihan hyvin'', sanoin ja huokaisin pienesti, kun kävelyn jälkeinen paine rinnassani ei vielä helpottanut. ''Vähän ehkä rintaa puristaa mut se nyt johtuu tästä taudista'', myönsin vielä tuolle. 

Aleksi nyökkäsi pienesti ja käynnisti autonsa. Hän kertoi, että aikoo kotimatkalla vielä pysähtyä apteekin kautta, jotta saisi minulle lääkkeeni. Kerroin kyllä tuolle, että ei niillä lääkkeillä niin kiire ollut, että ne voisi hakea myös huomennakin, mutta Aleksi vaati saada hakea ne jo nyt. Tekosyynä hän käytti sitä, että sitten huomenna olisi lisää aikaa halimiselle. Tottahan tuokin tietysti, mutta ainahan me voisimme halia jo tänäänkin. 

Aleksi parkkeerasi apteekin eteen ja sammutti autonsa. Olin jo avaamassa turvavyötäni, jotta voisin hakea lääkkeeni, mutta Aleksi vain käski minun pysyä paikallani ja että minun pitäisi antaa hoitajalta saamani resepti ja kelakorttini, jotta tuo voisi hakea lääkkeet ja että minä voin jäädä autoon lepäämään. 

Otin puhelimeni taskustani samalla kun Aleksi nousi autosta ulos. Päätin julkaista instagram storyyni kuvan, jossa kerron siitä, että mitä tänään tapahtui. Tietenkin hieman väritin totuutta, en olisi halunnut järkyttää fanejamme sillä, että kerron heille yskineeni verta aamulla. Kerroin myös, että nyt otan hetken aikaa rauhallisesti ja, että näemme myöhemmin taas keikoilla yhdessä. 

En minä siinä kauaa ehtinyt puhelintani selaamaan, kun Aleksi oli jo takaisin autossa ja olimme jo matkalla Aleksin asunnolle. Koko loppumatka kului kuunnellen radiota. Puolessa välissä matkaa tunsin Alen lämpimän käden reidelläni. Valehtelisin jos väittäisin, että se tuntui mukavalta. Oli ihanaa, että joku huolehti. Vaikka tosin olisin varmasti ihan hyvin pärjännyt yksinkin. 

Viimeisen kerran auto pysähtyi nyt tutun rivitalon pihaan. Aleksi tuli avaamaan minulle oven, jonka jälkeen tuo otti kädestäni kiinni ja auttoi minut ylös autosta. Kävelimme sisälle asuntoon käsikädessä. Katselin tuota mustatukkaista miestä, joka hapuili avaimia taskustaan. Miten kukaan pystyikään olemaan noin täydellinen?

Sisälle päästyämme minut ympäröi tietynlainen kodikas lämpö. Asunnossa pöllähti Aleksin tuttu partaveden haju. Vedin tuoksua keuhkoihini, jonka seurauksena aloin yskimään. Aleksi kääntyi katsomaan minua huolestuneena, mutta pudistin vain päätäni merkiksi siitä, että tämä menisi varmasti pian ohi. 

''Odota hetki, haen sulle vettä'', Aleksi sanoi ja käveli keittiöön kun oli saanut ulkovaatteensa pois päältään. Hän palasi pian vesilasi toisessa kädessään, toisessa hänellä oli joku pilleri. Se oli varmaankin se antibiootti, jota minun tulisi nyt vähän aikaa ottaa. 

''Kiitos'', sanoin pienesti hymyillen. Otin pillerin ja vesilasin nuoremman käsistä. Antibiootti tabletti tuntui kuivalta kieleni päällä, eikä makukaan mikään maailman paras ollut. Onneksi minulla oli vettä, jolla sain sen kurkustani alas. Annoin tyhjän vesilasin Aleksille. Tämän jälkeen ripustin takkini naulakkoon, jonka jälkeen otin vielä kenkäni pois jaloistani ja asettelin ne nätisti Aleksin kenkien viereen. 

''Haluutko käydä suihkussa vai meetkö suoraan sänkyyn?'' Aleksi kysyi.

''Voisin mennä nukkuun, käyn sit huomenna suihkussa'', sanoin tuolle, joka vain nyökkäsi pienesti. Hän lähti edellä kävelemään makuuhuonetta kohti. Seurasin Aleksia sinne ja katselin kuinka tuo pöyhi tyynyä, jotta se tasoittuisi hieman. 

''Noni, herra on hyvä ja käy pitkäkseen'', Aleksi sanoi naurahtaen. Hymyilin tuolle pienesti ja otin hupparini pois päältäni. Housunikin saivat jäädä vaatekaapin vieressä lojuvalle tuolille. Kävelin varovaisin askelin sänkyä kohti ja kävin pitkäkseni viileille lakanoille. Aleksi peitteli minut varovasti ja suukotti otsaani. ''Mä käyn nopeesti käyttämässä Rillan ulkona. Soita mulle jos tulee jotain, mut en oo pois ku varmaan jonkun 10 minuuttia''. 

''Aleksi, rauhotu. Kyllä mä pärjään'', sanoin ja huokaisin pienesti. 

''Kyllä mä tiedän, mut anna mun huolehtia'', Aleksi sanoi, jonka jälkeen tuo suukotti vielä nenänpäätäni ennen kuin tuo lähti ulkoiluttamaan Rillaa.

Aikani pyörin sängyssä, mutta uni ei tullut. Joko oli liian kylmä tai liian kuuma. Ahdisti tai rintaan sattui. Keuhkokuume ei kyllä todellakaan ollut mikään mukava juttu. Yhtäkkiä tunsin kuinka sänky takanani painui hieman alas päin. Käännyin toiselle kyljelleni huomatakseni, että Aleksi oli käpertynyt viereeni selkä minuun päin. Liikuin hieman niin, että pystyin halaamaan tuota takaapäin.

''Anteeks jos herätin'', Aleksi kuiskasi ja vilkaisi minua olkansa yli. 

''En mä vielä edes nukkunu'', sanoin ja suukotin tuon takaraivoa. ''Onneks oot siinä. Sä oot lämmin''. 

Aleksi naurahti kommentilleni pienesti ja pian jo tunsinkin kuinka uni otti minusta vallan. Ehkä tämä sairastelu ei ollutkaan niin paha, jos sain olla koko ajan Aleksin lähellä. Taisin olla jo nyt hieman rakastunut, mutta kuka minut siitä muka tuomitsisi. 

Ei kukaan...

----

Totah. Tässä luvussa näköjää meni vähä kauemmin ku mä ajattelin. Tässä nyt kuitenkin keväällä kaikki maholliset tentit puskee läpi ja harkkaankin pitäs mennä ens kuussa. Mutta ehkä tää taas tästä.