Let me bleed out, Leave me open (Oleksi)

Voi Jumalauta

Aleksi (POV)

Ollin kuumetta oli nyt kestänyt melkein neljän päivän ajan. Joka päivä se hyppi 37 ja 39 asteen välillä. Aina kun luuli, että tuo oli menossa jo parempaan kuntoon ja kuume alkoi laskea, ei mennyt kuin muutama tunti ja tuo oli jälleen sängynpohjalla melkein tajuttomana. Hyvä kun tuo tiedosti ympäröivästä maailmasta yhtään mitään. Nyt sillä oli vielä muutama päivä sitten alkanut aivan järkyttävä yskä.

Nytkin tuo poloinen yritti nukkua, mutta siitä teki vaikeaa se, että välillä sillä oli niin kylmä että hyvä kun se ei pukenut toppavaatteita päälleen ja sitten välillä sillä oli niin kuuma, että lakanatkin kastui, kun Olli hikoili niin paljon. Myös ajoittaiset yskänpuuskat haittasivat nukahtamista.

Olin todella huolissani Ollista. Ei ollut sen tapaista olla kipeänä. Niko ja Tommi kävi eilen illalla kyselemässä kuulumisia ja pitämässä minulle seuraa, kun ei Ollista oikeastaan ollut juttuseuraksi tuossa kunnossa. Ne oli samalla tuoneet lisää ruokatarvikkeita, koska en millään halunnut jättää Ollia yksin, jos tuo vaikka tarvitsikin jotakin. 

Itsestäni huolehtiminen oli jäänyt hieman taka-alalle, sillä olin juuri nyt niin keskittynyt siihen, että Olli tulisi kuntoon. Hyvä kun olin saanut edes kunnolla syötyä, mutta toisaalta ei tuo edes haitannut paljoa. Painoahan minun pitikin saada pudotettua, kunhan nyt söi sen verran ettei ihan pökertyisi maahan. Itsetuhoiset ajatuksetkin on nyt ainakin hetkeksi siirtyneet syrjemmälle. Olli oli nyt pääasia eikä se, että saisin omaa ahdistustani purettua. Se terä odottaa minua kyllä vessan kaapissa myös sen jälkeen kun Olli olisi paremmassa kunnossa. 

Toisaalta, minunhan piti puhua Ollille siitä mitä minä teen itselleni silloin kun Olli tuli minun luokseni. Ei sitä voinut kukaan arvata, että tuo tulisi kipeäksi, enkä minä halunnut vaivata sen päätä minun omilla asioillani, kun se yritti parannella itseään. Sehän olisi multa ollut todella itsekästä. Keskittyä nyt minun omiin ongelmiini silloin, kun toinen ei välillä ollut edes kartalla tämän maailman menoista.

''Aleksi!'' kuului heikko huuto minun makuuhuoneestani. Ollin ääni oli hieman paniikinomainen ja musta tuntui, että pystyin kuulemaan pelon tuon äänessä. 

Kiirehdin nopeasti Ollin luo ainoastaan nähdäkseni, että tuo istui sängyllä, peitto valuneena ainoastaan vyötärön ja jalkojen suojaksi. Olli katsoi kättään lautasen suuruisilla silmillä, mutta kun tuo kuuli minun astelevan huoneeseen, hän kääntyi katsomaan minua kauhistunut ilme kasvoillaan.

''Olli mikä hätänä?'' kysyin ja yritin itse pysyä rauhallisena, jotta Olli ei itse hätääntyisi yhtään enempää. Olli käänsi kätensä minua kohti ja nyt minä näin, että sen kädessä oli veristä limaa. 

''Voi jumalauta'', huokaisin ja sinkosin nopeasti vaatekaapilleni. Vedin nopeasti sieltä yhden hupparin ja ojensin sen Ollille, joka puki sen päälleen tärisevin käsin. Tuo oli selkeästi shokissa. Kävelin tuon viereen ja kyykistyin niin, että katsoin nyt Ollia suoraan silmiin. Otin tuon puhtaan käden käteeni ja silitin tuon kämmenselkää hellästi. Yritin pysyä rauhallisena, vaikka minua pelotti Ollin puolesta todella paljon. ''Me tehdään nyt niin, että me lähdetään päivystykseen. Mä soitan jätkät sinne sit kun sä olet tutkimuksissa. Pääsetkö sä itse ylös?'' kysyin. Kuulin oman ääneni tärisevän hieman. Nyt et Aleksi murru. 

Olli nyökkäsi pienesti ja nousi ylös sängyltä. Hän horjahti vähän, mutta se johtui varmasti vain ja ainoastaan siitä, että tuolla oli vielä melko korkea kuume. Olli yskäisi ja huomasin kuinka tuon kädelle lensi lisää verta, nyt sitä valui jo hieman tuon suupielistäkin. 

Näin kuinka Olli meni tuosta aivan paniikkiin, hänen hengityksensä alkoi nopeutua. Otin nopeasti askelia lähemmäs Ollia ja siirsin käteni tuon poskelle. Käänsin Ollin päätä niin, että tuo katsoi minua suoraan silmiin.