Let me bleed out, Leave me open (Oleksi)

Keskustelu

Olli (POV)

Kävelin studion ovista sisään ja huomasin, että olin ensimmäinen paikalla. Hieman kummallista, että edes työnarkomaani Aleksi ei ollut  vielä saapunut paikalle. Toisaalta ehkä ihan hyvä ettei tuo ollut vielä saapunut paikalle. Minulla ei välttämättä olisi mitään hyvää sanottavaa tuolle. Mitä minun edes pitäisi sanoa? Kiva kun pussasit mua eilen vaikka tiedän, että tykkäät Joonaksesta? 

Otin kenkäni pois jaloistani ja hiivin villasukat jalassa istumaan sohvalle. Bassolaukkuni laskin varovasti sohvan viereen. Otin puhelimeni taskustani ja aloin selailemaan Instagramia. Siellä ei oikeastaan ollut mitään järkevää. Muutama Joelin uusi peiliselfie ja fanien lähettämiä viestejä, joita en jaksanut kaikkia edes lukea, kun niitä oli jo kertynyt niin paljon. 

Kuulin ulko-oven avautuvan ja kenkien koputtelua. Joku oli selvästi löytänyt tiensä perille. Askeleet lähestyivät huonetta, jossa minäkin istuin. Kuulin kuitenkin paikalle tulleen henkilön pysähtyneen oviaukolle. Nostin varovasti katseeni puhelimestani nähdäkseni Aleksin kauhistuneet kasvot. 

''Moi'', sanoin tuolle, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan meidän välillämme. Pelästyin hieman äänensävyäni sillä se vaikutti kylmältä ja etäiseltä. 

''Moi'', Aleksi sanoi ja kipitti varovasti paikalleen istumaan. Hän alkoi viritellä konettaan valmiiksi ja vilkuili välillä minuun päin. Ikään kuin tuo haluaisi sanoa jotakin, mutta ei uskaltanut. En jaksanut enää katsella. 

''Meidän pitää puhua'', sanoin ja nousin ylös sohvalta. Kävelin Aleksin tuolin taakse ja käänsin tuon katsomaan minuun päin. Hän käänsi nopeasti katseensa pois minusta ja katsoi sylissään olevia käsiään. 

''Mistä sä haluut puhua?'' Aleksi kysyi särkyneellä äänellä. 

Mietin hetken aikaa miten tai millä tavalla haluan asiani ilmaista. En halunnut loukata nuorempaa miestä edessäni, mutta halusin myös kuulla totuuden. En halunnut kuulla kiertelyä enkä kaartelua, vain totuuden. 

Katselin Aleksia ja tuon olemusta. Hänen hartiansa olivat painettuna alaspäin ja hän tärisi. Oliko hänellä kylmä, vai pelottiko häntä? Olikohan tuo kunnossa? 

''Eilisestä'', sanoin hiljaa ja näin kuinka Aleksin hartiat painuivat aina vain alemmas. Hän puristi rannettaan niin, että rystyset olivat valkoiset. Kun hän viimein käänsi katseensa minuun päin huomasin kyyneleiden muodostuvan hänen silmiinsä, mutta hän räpytteli ne nopeasti pois. 

''Miks sä siitä haluut puhuu?'' Aleksi kysyi hiljaa. Aivan kuin toivoen etten minä kuulisi mitä tuo sanoi. 

''Mä haluan tietää miks sä suutelit mua eilen'', totesin ja näin kuinka Aleksi oli painamassa päätään taas alas päin. Otin nopeasti, mutta hellästi, tuon leuasta kiinni ja nostin hänen katseensa minuun päin. Näin pienen punan tuon kasvoilla, joka sai minut hymähtämään pienesti. 

Aleksi ei hetkeen sanonut mitään. Tuijotti vain minun silmiäni omillaan. Hän näytti siltä, että yritti etsiä vastausta silmieni kautta, mutta eihän minulla niitä vastauksia ollut vaan Aleksilla itsellään. 

Kuulin ulko-oven käyvän ja pian kuului jo Joelin ja muiden äänet ja kenkien kopistelut. Meidän oli siis jatkettava Aleksin kanssa keskusteluamme myöhemmin.

''Mä tuun sun luo sen jälkee ku saadaan hommat tääl valmiiks nii keskustellaa tää koko homma puhtaaks sitten'', sanoin hiljaa ja menin takaisin sohvalle istumaan ennekuin muut ehtisivät tulla peremmälle huoneeseen. 

Näin kuinka Aleksi kääntyi katsomaan omaa työpistettään. Hänen hartiansa olivat edelleen painettuina alaspäin ja hän näytti jännittyneeltä, joka ei tosiaankaan ollut tuon tapaista. Aleksi oli aina niin rento kun pääsi tekemään töitä. Miksi menin aiheuttamaan tuolle tämän olotilan juuri ennen töidemme alkua?